Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla ongelmaa, että itse on tottunut leveämpään elämään kuin mies?
19.10.2011 |
Kyse ei ole pelkästä piheydestä, vaan siitä, miten itse on lapsuutensa elänyt. Minulla oli lääkärivanhemmat ja rahaa oli riittävästi. Mies taas on köyhistä oloista. Ja nyt tämä kaikki heijastuu siihen, miten olemme halukkaita antamaan omille lapsille rahaa.
Minä olen sitä mieltä, että hyvistä koenumeroista palkitaan tai että lapsen ei tarvitse tienata perusasioita, kuten fillaria.
Näin minut kasvatettiin ja ihan järkevä ihminen minusta kasvoi. En ajattele, että raha kasvaa puissa, en ole laiska, en tuhlaile, enkä ole materialisti.
Miehen mielestä taas koenumeroista ei kuulu palkita, ei myöskään kotitöistä, ja fillarit ja muut pitäisi tulla palkkioina jostain, ei siis automaattisina etuuksina.
Koska hän itse joutui aina tienaamaan kaikki asiat. Hän jakoi lehtiä jo 10-vuotiaana (minä vasta 14 v). Hän joutui ostamaan omat stereonsakin, kun minä sain ne joululahjaksi.
Kyse ei siis ole siitä, onko meillä rahaa ostaa lapselle asioita vai ei. Eikä ongelmamme ole siitä, mitä me ostamme, eli meistä kumpikaan ei ostele turhaa emmekä ole materialisteja. Kyse on siitä, paljonko lapsen kuuluu tehdä hankintansa eteen.
Kummalla tavalla te nyt elätte?
Kommentit (7)
eli fillarit, sukset jne. ovat perusasioita, joita ei lahjaksi anneta. En itsekään halua lahjaksi painepesuria, joka on välttämätön työväline. Sen sijaan omat henkilökohtaiset tarpeet kuten vaikka joku tietokonepeli jne. ovat asioita, joita ei osteta noin vain.
Meillä lapsilla on enemmän rahaa käytössään kuin minulla (kiitos isoäitien anteliaisuuden ja sijoitusten), joten en osaa ajatella, että maksaisin lapsille koenumeroista tai kotitöitä. Kotityöt ovat asioita, jotka nyt vaan kuuluu jokaisen tehdä, ilman palkkaa. Eikä niistä saa jalkapalloa palkinnoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puolisonsa kategoriasta, johon itse kuuluu.
eli fillarit, sukset jne. ovat perusasioita, joita ei lahjaksi anneta. En itsekään halua lahjaksi painepesuria, joka on välttämätön työväline. Sen sijaan omat henkilökohtaiset tarpeet kuten vaikka joku tietokonepeli jne. ovat asioita, joita ei osteta noin vain. Meillä lapsilla on enemmän rahaa käytössään kuin minulla (kiitos isoäitien anteliaisuuden ja sijoitusten), joten en osaa ajatella, että maksaisin lapsille koenumeroista tai kotitöitä. Kotityöt ovat asioita, jotka nyt vaan kuuluu jokaisen tehdä, ilman palkkaa. Eikä niistä saa jalkapalloa palkinnoksi.
Näin meilläkin. Mielestäni esim. fillari kuuluu lapsella olla, ei sitä tarvitse ansaita. Tai urheilu- ja harrastusvälineet, vaikka soitin. Vaatteet, peruslelut, pelit. Kotitöistä ei saa rahaa, ei myöskään koulunkäynnistä, ne kuuluu tehdä hyvin ilman muuta.
Jos haluaa ylimääräistä rahaa tai tavaraa, säästää itse viikkorahoistaan tai tekee jotain ylimääräistä työtä. Joskus ostetaan jotain kivaa ihan muuten vaan ilman mitään syytä.
keskustelua ansaitalogiikan oikeellisuudesta. Koska eihän näihin asioihin ole yhtä ainoaa absoluuttista totuutta. Haluaisin kuulla, miten olette vastaavassa tilanteessa ratkoneet tämän ongelman.
Juu, olisi pitänyt miettiä tuota sosiaaliluokkapointtia jo aiemin.
ap
Minä taasen en ole ikinä kiinnittänyt rahaan paljonkaan huomiota mutta en törsää, olen taitava taloudenpitäjä. Erohan siitä tuli kun sai koko ajan kuulla että perhe käyttää kaikki miehen rahat kaikkeen turhaan. Nyt mies ei tajua uusperheessään miten hänelle ei jää yhtään rahaa, minun kanssani eleli aika leveästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhemmat olivat aika nuukia. Piti maksaa nopeasti pois asuntolainaa, matkusteltiin autolla Euroopassa, mutta nukuttiin teltassa jne jne.
Kun menin ex.n kanssa kimppaan elettiin niin että rahat eivät olleet loppu tilipäivänä, lähdettiin reissuun, joka oli maksettu ennen matkaa, käytiin ulkona syömässä jne jne.
Sitten tuli ero ja yhtäkkiä mun palkalla piti maksaa asuntolyhennystä + yhtiövastiketta + piti syödäkin. Pudotus oli järkyttävää. Lisäksi kun olin jätetty osapuoli, piti saada itsensä järkiinkin.
Nyt olen tottunut nuukailemaan kaikessa, käy ns itsestäänselvyytenä, varsinkin kun vaihtoehtoja ei ole sikälimikäli ajattelin pitää esim luottotietoni puhtaana.
Mies ei hallitse rahankäyttöä. Itse olen kasvanut köyhän lapsuuden ja se on opettanut nöyräksi. Ongelmia meillä on, kun mies kuluttaa rahat mitä minä yritän säästää. kasvatuserot näkyy tässä.