Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
anoppiasiaa
19.10.2011 |
Miksi tämä anoppisuhde on meille naisille niin vaikea? Pähkäilen taas itseni kanssa ja mietin, miksi anoppi ärsyttää niin kovin. Jotenkin on vaikea osata pitää sopivaa rajaa yllä, sillä tuntuu, että jos annan pikkusormen, anoppi vie koko käden. Anoppi on innokas auttamaan, joskus liiankin kanssa.
Meillä on nelikuinen vauva, joka nukkuu huonosti, ja anoppi on alusta asti puhunut, että he ottavat sitten yökylään kyllä, kun ei tarvi enää tissiä. Tuntuu, että oikein odottaa, että milloin imetys loppuu. Välillä on kommentoinut vauvan yökäninöitä sillä, että ehkä se ei saa riittävästi ruokaa. Tämä korpeaa, koska haluan imettää ja vauva on kasvanut neuvolan mukaan ihan riittävästi. En muutenkaan tahtoisi noin pientä vauvaa antaa yökylään, joten puhetta on ollut, että anoppi tulisi joskus meille "valvomaan" vauvan kanssa ja toisi vaan rinnalle kerran, pari yössä. Tämäkin tuntuu minusta ärsyttävältä ajatukselta, ja syytä en tiedä itsekään. Toisaalta tarvitsisin kipeästi lepoa, mutta jostain syystä ajatuskin ärsyttää...
Tuntuu, että anoppi tunkee liian lähelle tai omalle reviirilleni. Siivousapua olen häneltä ottanut vastaan, mikä on toki ihanaa. Samoin jos minulla on menoa, anoppi tulee katsomaan vauvaa. en kuitenkaan jaksaisi häntä aina koko päivää: hän tulee aina aikaisin ja lähtee vasta illalla, häärää meillä kuin kotonaan. Kerran lähdimme kylään oman menoni jälkeen, mutta anoppi halusi jäädä meille laittamaan perunoita päälle paluutamme varten. Hän siis menee mielestäni liiallisuuksiin. Haluaisin omaa rauhaa, mutten pysty sanomaan, että voisitko nyt lähteä. Lisäksi käy meillä vessassa ovet apposen ammollaan...
Pitäisikö mun nyt vain olla onnellinen, että on joku innokas, joka haluaa auttaa, ja niellä ristiriitaiset tunteeni? Toki olenkin avusta kiitollinen.
Kommentit (13)
Menee kyllä vähän pitkälle mielestäni.. Ristiriitainen tilanne varmasti, apuahan on aina mukava ottaa vastaan. Ja hyvää varmasti tarkoittaa, näkee että olet väsynyt joten tarjoutuu tekemään ruokaa jne. Mutta kuulostaa myös siltä, että anoppi tosiaan on teillä kuin kotonaan, kirjaimellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no, minun anoppini ärsyttää myös minua. Hän on niin teennäinen. Haluaa todella usein kyläilemään, "katsomaan lastenlastaan". Ei ole koskaan vielä auttanut missään, joka on minusta ihan ok. Ärsyttävää on kuitenkin se, että hän selittää ettei nyt halua vaihtaa vaippoja, kun on niitä saanut jo aikanaan niin paljon vaihtaa jne.. ja on sitä jo monta vauvaa syötetty/puettu.. jne.. ihan mitä vaan. Koskaan en ole kysynyt tai ehdottanut että auttaisi missään.
Pitää lastenlastaan sylissä muutaman minuutin, haluaa että siitä otetaan kuvia.. sitten ottaa itse muutaman kuvan lapsesta ja lopun vierailun kertookin sitten omia juttujaan. Ihmisistä joista en tiedä mitään, omista harrastuksistaan jne.. Eli viettää lapsenlapsen kanssa max. 5 min tuntikausien vierailusta ja viikottain haluaisi tulla kylään "lasta katsomaan, ettei jää vieraaksi.." grrrrr...
Olen jo muutaman kerran lähettänyt mieheni kahdestaan lapsen kanssa heille kylään, mutta miehenikään ei jaksa olla heillä montaa tuntia kovin usein. en ymmärrä ollenkaan. Kestän jotenkin, kun näemme enintään kerran kuussa, mutta välillä ihmettelen itsekin, miksei ihmiset voi vaan olla ihan normaaleja!?!?
Käydä välillä kylässä, jutella niitä näitä mukavia.
sinä koet anopin vieraaksi, jonka tulisi käyttäytyä teillä kuin vieras. Anoppi taas kokee tulevansa poikansa kotiin, jossa voi käyttäytyä kuin kotonaan. Vertaisin tätä siihen, miten poikasi käyttäytyy anoppilassa. Useinhan aikuiset lapset käyttäytyvät vanhemmillaan kuin kotonaan, eivät niin kuin kylässä.
Jos vauva nukkuu huonosti, niin ihan oikeasti yksi mahdollinen syy on se, että sillä on vähän nälkä. Itse annoin vauvalleni jo 3 kk iässä sosetta, koska tuntui että hän vaan joi ja joi sitä maitoa ja koko ajan oli nälkä. Yöt alettiin nukkua heti, kun masuun saatiin kunnon ruokaa.
Nykyään imetyksestä on tehty joku ihmeellinen äitiyden mittari ja mahdollisimman pitkä imetys on kaikkien tavoite ja hyvän äitiyden merkki, vaikka itse en usko, että mahdollisimman pitkä täysimetys on ihan aina lapsen etu.
tuntuu anoppisi käytös. Se, että jo nyt odotetaan yökylään (saattaa tosiaan mennä muutama vuosi, että lapsi on siihen valmis).
En usko, että tuo "yöapu" toimii. Et ehkä kuitenkaan pysty nukkumaan, jos anoppi on paikalla. Ehkä anoppi yrittää rauhoittaa vauvan ilman rintaa, kun haluaa päteä vauvan hoitajana tms.
Samoin tuo koko päivän viipyminen on kyllä todella raskasta, ei sitä tarvi jaksaa! On ihan eri asia olla vauvan kanssa koko päivän, kuin että siihen tunkee joku perheen ulkopuolinen koko päiväksi. Kyllä minäkin väsyisin.
Yritä saada aikaiseksi se, että vaikka anoppi tulee vauvaa hoitamaan menosi ajaksi, ei kuitenkaan viipyisi koko päivää. Pyydä tulemaan vasta klo 13., jos silloin on tarve. Ja menosi jälkeen kiittelet vuolaasti ja annat ymmärtää, että olisi aika lähteä. Jos ei ymmärrä, niin valkoinen valhe on tässä mielestäni oikeutettu, esim. "Tule vasta klo 13, kun me sitä ennen ulkoillaan/nukutaan/meillä on ystäväni/jotain" ja sama lähdön kanssa.
että vain sinä määrittelet sen avun, mikä on riittävää ja mikä liian vähän, kun teitä siinä kuitenkin on kaksi, toinen tarvitsee apua, osa avusta kelpaa, osa tuottaa pahaa mieltä, toisaalta siinä on se auttaja...joka haluaa auttaa, ei loukata. Ehkä hän ymmärtää, että vain siivousapu kelpaa, ei lapsen hoitaminen ainakaan yökylä mielessä. Mitä luulet hänen tästä tuumivan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi saa auttaa, mutta vain sinun ehdoillasi, ja hänen pitää häipyä heti kun et enää tarvitse häntä lapsenlikaksi tai siivoamaan.
Miestäsi käy sääliksi.
Miniä saa valittaa kahvipöydässä, että on väsynyt ja lapsi syö huonosti, joku saisi tulla heille siivoamaan ja pihakin on hoitamatta. Tungen sormet korviin ja alan laulaa, asia ei kuulu minulle enkä ole siitä kiinnostunut.
Eli ei pidä mennä valittamaan asioista, joihin ei oikeasti halua muutosta! Anoppi luulee, että tarvitset apua, mutta sinä haluatkin määrittää sen avun ilmaiseksi siivouspalveluksi. Ei se ihan noin mene, että miehen äiti on teillä sisäpiikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi saa auttaa, mutta vain sinun ehdoillasi, ja hänen pitää häipyä heti kun et enää tarvitse häntä lapsenlikaksi tai siivoamaan. Miestäsi käy sääliksi.
Armotonta hyväksikäyttöä ap yrittää.
Naisen Kanssa -sarjakuvaa ja siinä sanotaan osuvasti jotakin seuraavankaltaista:
"Mikään ei ole naisesta niin inhottavaa kuin se, että miehellä on äiti. Miehellä saa olla isä, jonka otsasta mies on syntynyt."
Niinpä sitten kaikki anopissa ärsyttää, kun sitä haluaisi itse olla miehensä elämän ainoa naispuolinen olento.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta lähtökohtaisesti meillä on huonot välit, koska hänellä on ollut poikaansa huonot välit jo ennen minua ja syistä joissa tuen miestäni kyllä ihan täysin.
Ärsyynnyn kyllä vastaavasti omaankin äitiini, että sikäli olen tasapuolinen. On vain erikoista, jos kotonaan menettää määräysvallan. Se on loukkaavaa, vaikka toisen tarkoitus olisikin hyvä.
On varmaan hyvä sanoa suoraan, millaista apua tarvitsee. Sitten sitä saa tai ei saa.
Vauvavaihe menee ohi nopeasti. Nauti siitä, ja imetä. Sitäkin tulet vielä ehkä ikävöimään.
Itsekin pyytäisin anopin päivällä pariksi tunniksi vauvan kanssa kärryttelemään tms, että voisin nukkua pari tuntia.
Oma lapseni oli mummin hoivissa ekan yön 8 kk iässä omassa kotonaan. Ensimmäisen kerran anoppilassa ilman vanhempiaan 1 v 7kk.
Kiirettä ja mitään pakkoa yökyläilyyn ei tod ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...mitä odotinkin!
Siis apua en ole missään vaiheessa itse pyytänyt vaan ottanut vastaan aina välillä sen, mitä on tarjottu.Ja olen kyllä kiitollinen. Osasta apua (kuten yöhoidot) olen toistaiseksi kieltäytynyt, mutta kiittänyt ja sanonut, että katsellaan tulevaisuudessa. Mieheni tietää kyllä itsekin, millainen höösääjä äitinsä on, enkä usko, että häntä tarvitsee sääliä:-) Itsellään mene myös välillä hermo äitiinsä.
Noita rajoja yritän pitää siksikin niin tiukkaan, että olen nähnyt, mitä tapahtuu, kun en sitä tee. Anoppi alkaa hoidella kaikkia asioitamme.
Vauva saa jo soseitakin, mutta tämä ei ole auttanut yökitinöihin.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Ehkä imetys ei lopukaan niin vain? Ehkä, kun lapsi on 2-vuotias huomaat, että hän imee silloinkin, jo ihan omatoimisesti ja joskus jopa yöllä? Ehkä on parempi, että kerrot anopillesi jo nyt, että saattaa olla niinkin, että lapsi haluaa itse yökylään vasta 4- tai 6- vuotiaana? Kannattaako kiirehtiä? Vauvan ja sinun väinen side, imetys ja läheisyys, voi vahvistua vielä kauan.
Voisiko anoppisi käydä vaunulenkeillä tai katsoa vauvaa päivällä, jotta sinä voisit ottaa parin tunnin päivätirsat? Voi tuntua ihan aiheestakin siltä, että anoppisi tunkee reviirillesi. Hän saattaa ajatella asioiden sujuvan samalla tavalla, kuin hänellä aikoinaan. Sinun tulee kertoa, että miten nyt eletään ja asettaa tarvittaessa niitä rajojakin.