Neuvo/elämnohje, jota myös itse oikeasti noudatat

Sitä saa, mitä tilaa.

Ja: Kohtele muita niin kuin haluat itseäsi kohdeltavan.

- Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa... Jos on jotain hyviä odotuksia, jotka näyttävät toteutuvan, kannattaa aina muistaa, että voi käydä huonostikin. Jos käykin hyvin ja toiveiden mukaan, niin hyvä. Jos toive ei toteudukaan, niin et ole ehtinyt kehua hyvillä uutisilla ennen aikojasi ja siten joudu naurunalaiseksi, koska suurin osa ihmisistä ei tunne myötätuntoa...

- Kel onni on, se onnen kätkeköön, ettei voro tule ja nappaa sitä.

- Varaudu pahan päivän varalle. Se tulee ennemmin tai myöhemmin, vaikka nyt menisikin hyvin. Eli ainakin rahallisesti kannattaa yrittää pitää pientä hätäkassaa, johon ei koske kuin hädän tullen, ettei olisi ikinä ihan persaukinen... Hyvä minimihätäkassa olisi vähintään yhden kuukauden elämisen minimibudjetti (laskut+ruoka yms.).

- Älä luota 100-prosenttisesti, että sossu auttaa sinua hädän tullen. Siksi pidä aina piilossa tietty määrä hätärahaa, jonka turvin pärjäät, jos sossu ei annakaan mitään tai jos kuukausibudjettisi ylittyy yllättävillä menoilla, joita sossu ei huomioi kuitenkaan.

- Jos olet köyhä työtön ja sossun asiakas, ja käyt kirppiskauppaa, älä ikinä ota maksua pankkitilillesi, koska sossu katsoo sen sinulle tuloksi, jos olet myynyt vanhoja rättejä edes vitosenkin edestä.

vaikka ohjeesi varmasti tulevatkin omasta elämästäsi ja kokemuksesta.

Sitäpä juuri tuolla puskalla, joka riehuu ja itkee palstoilla 24/7 ja

365/vuosi.



Aloittajahan onkin vainoharhainen. Ollut jo vuosia !!!

Älä tee sitä tänään, minkä voit huomennakin jättää tekemättä.

Eilistä et saa takaisin, huominen on aina yön takana, keskity siis tähän hetkeen.

muttei sitä tarvi ihan paskakaan olla

-Muistan aina etten voi muuttaa toista ihmistä tai joitakin asioita, ainoa mihin voin vaikuttaa on oma itseni ja oma suhtautuminen asioihin.



-anna ihmisille anteeksi



-jokaisesta ihmisestä oppii jotain, toisista hyvää, toisista vähemmpän hyvää.

Ja yllättävän usein voi :). Meillä ei kotona ressata siivoamisesta, minä varaan itselleni kalenteriin vapaa-aikaa mahdollisimman pian matkapäivien jälkeen (yleensä heti seuraava päivä), jne.



Ollaan työssäkäyviä, ruuhkavuosia eläviä vanhempia.

Lapsille sanon aina: Kuka on väittänyt että maailma on reilu?

Minun teki lapsena mieli heitellä kiviä tätiäni päin kun hän toisteli tuota omille lapsilleen ja edelleen mulla nousee niskakarvat pystyyn kun kuulen jonkun äidin käyttävän tuota lapsilleen.

Esim.

Lapsi "Äiti pääsenkö Mimmin luokse kylään?"

Äiti: "Et".

L: "Miksi?"

Ä: "No et vain nyt mene sinne".

L: "Epäreilua!"

Ä: "No kuka on väittänyt että maailma on reilu"

ARGH!!!!!

Tuota käyttävät vanhemmat ovat yleensä vain laiskoja perustelemaan kieltojaan. Mitään ei voida perustella kunnolla.

60+ ikäluokka on täynnä näitä naama norsunvitulla olevia, nalkuttavia akkoja joiden suurin saavutus on ikkunoiden peseminen, mutta tietenkin tietävät kaikesta kaiken ja osaavat mielestään kaiken tarpeellisen. Haukkuvat nuorempia ihmisiä, etenkin äitejä arvostellaan, miniä on saatanasta eikä mieskään osaa mitään, tuossa se Jarmo vaan möllöttää kahvikupin kanssa perkele. :(



:D Ihan oikeasti, tuollaiseksi EN tahdo päätyä! Nuorena kävin sellaista kotitalouskerhoa, jossa oli lähemmäs viisikymppinen emäntä ja hän aina siunaili miten olin 17-vuotiaana lopettanut epämieluisan koulun enkä tiennyt mitä haluaisin tehdä elämässäni. "Ei kuule minunkaan aikana mietitty mitä haluttiin, tehtiin vaan sitä mitä oli tarjolla"- joo, ja se näkyi kauas: emäntä oli lähes aina piikittelevä, väsynyt ja marttyyrimainen. Osasi toki hommansa, mutta jotenkin meni kunnioitus häntä kohtaan kun oli ammattiinsa päätynyt jostain muusta kuin omasta tahdostaan (eikä pahemmin tainnut viihtyä siinä). Kerran minulla meni hermo siihen piikittelyyn, mitä hän harrasti joka ikinen kerta, ja silloin huusin hänelle että mielummin olen kouluttamaton kuin töissä sellaisella alalla, joka on minulle täysin väärä. Taisi osua, koska sen jälkeen sama ihminen kohteli minua silkkihansikkain kerhon loppuun..?

Ylipäänsä pidä lupauksesi

Yritin miettiä ja tulin lopputulokseen että omat mietteeni ovat nämä:

- Muiden ihmisten hyväksyntä on yhdentekevää. Ainoa ihminen kenen mielipiteellä minusta on merkitystä, olen minä itse. Turha siis surra niitä jotka minua vihaavat/vieroksuvat, he eivät kuulu elämääni. Mutta heitä jotka minua rakastavat tai pitävät minusta, tulee minun arvostaa ja kunnioittaa.



- Teen itse omasta elämästäni sellaista kuin se on. Jos esimerkiksi päätän hössöttää ja häseltää asioista, teen elämästäni hektistä ja stressaavaa. Jos taas päätän ottaa asiat rauhallisemmin, stressi häviää, samoinkuin hektisyyskin, tämä vain yksi esimerkki asenteesta.



- En ole täydellinen, eikä ole kukaan muukaan. Minun on turha ottaa paineita muiden ihmisten tekemisistä, koska vaikka he olisivat jossain asiassa taitavampia kuin minä, on heilläkin omat virheensä.



- Aina on parempi yrittää kuin jättää yrittämättä. "Mitä jos" on parempi ajatus kuin "En kuitenkaan".



Siinäpä nuo pääsääntöisimmät.