Lue keskustelun säännöt.
Luetelkaas minulle syitä miksi siskoni ei pidä minuun mitään yhteyttä???
18.10.2011 |
Kun ei minulla mene tämä asia ns jakeluun ja vaivaan sillä mieltäni eikä homma ole muuttunut miksikään vaikka olen hyvällä ja vähän vähemmän hyvällä siskolle asiasta maininnut.
Kyseessä siis reilut 10v nuorempi pikkusiskoni joka asuu avokkinsa kanssa tuossa 6km päässä ja opiskelee, ikää 21v.
Meiltä kuoli äiti 5v sitten ja minä vanha hölmö luulin että jo sen vuoksi olisimme entistäkin tiiviimmin tai edes jollakin tasolla toistemme elämissä mukana mutta ei niin ei.
Sattuu, minulla on ikävä pikkusiskoani, muistan kun hän syntyi ja miten meinasin sinä pvänä varhaismurkkuna koulussa pakahtua onneeni, olin saanut aina kaipaamani pikkusiskon
Kommentit (10)
syyllistämällä saada siskosi pitämään suhun yhteyttä, voit olla varma, että hän ei halua pitää suhun yhteyttä. Mieheni isä on onnistunut tuolla taktiikalla vieraantumaan kaikista lapsistaan. Harva asia on miehelleni yhtä vastenmielistä kuin isälle soittaminen (joskus on pakko).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siskosi oli siis noin 16-v äitinne kuollessa. Pahimmassa murkkuiässä jäi ilman turvallista aikuista. Missä sinä olit? Rakentamassa omaa elämääsi? Kokeeko siskosi jääneensä hylätyksi? Joutuiko hän katsomaan äitinne sairastelua, kun sinä huidot jo nuorena aikuisena maailmalla omissa menoissasi? Oletko pettänyt hänen luottamuksensa?
Tai sitten, hän itse on tehnyt jotain, jota alitajuisesti häpeää. Eikä sen tähden halua olla sinun kanssasi tekemisissä.
Tai sitten hän haluaa kovasti selvitä itse ilman apuasi, eikä sitä pyydä, vaikka tarvitsisikin.
Tai sitten hän viihtyy avokkinsa kanssa niin, ettei muista sinua kaivata. Olithan jo valmiiksi poissa hänen elämästään.
Tai...
rakentelee omaa itsenäisyyttään. Anna hänen mennä kuin olisit äitinä. Tehtäväsi on päästää hänet maailmalle. Kun on tilaa hengittää ja odotat rauhallisesti, hän tulee takaisin. Ehkä kaksvitosena.
Sama murhe on minulla, kun lapset kasvavat. He menevät niin etäälle, että ikävä vääntää sydäntä. Muistan kyllä itsekin kadonneeni vanhempien läheltä vuosikausiksi ihan kuten sisaruksenikin, mutta palasimme perheen lähelle Erittäin Tiiviisti myöhemmin.
Vaikka tokihan hän varmasti sellaisena ottaa jo sen jos mainitsen ikävöiväni tai ylipäänsä ihmettelen miksei mitään ikinä kuulut.
Kesällä piti nähdä, siis joskus kesäkuussa kun ei ollut opsikelukiireitäkään mutta perui senkin 2h ennen treffejä:/
Sen jälkeen ollutkin pelkkää hiljaisuutta, tosin yritin soittaa hänelle viimekuuss aja laitoin vietin mutta ei vastausta kumpaankaan.
Kai sillä kuitenkin kaikki on hyvin, en tiedä:/
ap
syyllistämällä saada siskosi pitämään suhun yhteyttä, voit olla varma, että hän ei halua pitää suhun yhteyttä. Mieheni isä on onnistunut tuolla taktiikalla vieraantumaan kaikista lapsistaan. Harva asia on miehelleni yhtä vastenmielistä kuin isälle soittaminen (joskus on pakko).
Oma siskoni on 9 vuotta vanhempi ja on jo päälle 40v. eikä pidä mitään yhteyttä. Omat vanhempanikaan eivät pidä yhteyttä. Äiti saattaa josku s pistää sähköpostia mutta muuten eivät soittele ellei ole jotain asiaa. Sekä siskoni ja vanhemmat asuvat n. 400km:n päässä joten jos nähdään ehkä kerran vuodessa niin olisi kivaa että yhteyttä pidettäisiin mutta aina kun soitan niin tuntuu, että olen vain vaivaksi joten sekin sit on jäänyt. Siskoon luulin, että välit tulisivat paremmiksi, kun tulin vanhemmaksi mutta ei.
Mies puhuu perheensä kanssa kerran viikossa ainakin ja nähdäänkin ehkä kerran kuussa (he asuvat 150km:n päässä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka tokihan hän varmasti sellaisena ottaa jo sen jos mainitsen ikävöiväni tai ylipäänsä ihmettelen miksei mitään ikinä kuulut.
Kesällä piti nähdä, siis joskus kesäkuussa kun ei ollut opsikelukiireitäkään mutta perui senkin 2h ennen treffejä:/
Sen jälkeen ollutkin pelkkää hiljaisuutta, tosin yritin soittaa hänelle viimekuuss aja laitoin vietin mutta ei vastausta kumpaankaan.
Kai sillä kuitenkin kaikki on hyvin, en tiedä:/ap
syyllistämällä saada siskosi pitämään suhun yhteyttä, voit olla varma, että hän ei halua pitää suhun yhteyttä. Mieheni isä on onnistunut tuolla taktiikalla vieraantumaan kaikista lapsistaan. Harva asia on miehelleni yhtä vastenmielistä kuin isälle soittaminen (joskus on pakko).
kirjoitit avauksessasi "Kun ei minulla mene tämä asia ns jakeluun ja vaivaan sillä mieltäni eikä homma ole muuttunut miksikään vaikka olen hyvällä ja vähän vähemmän hyvällä siskolle asiasta maininnut." Minusta tuo "mainitseminen" kannattaa unohtaa kokonaan. silloin näkemisestä tulee pakkopullaa. kutsu häntä ja avokkiaan teille syömään tms. jos asia vaivaa sua, kerro omista tuntemuksistasi syyllistämättä ja vaatimatta.
Asuimme siis niin lähekkäin.
Vajaa 3v äidin kuoleman jälk hän muutti tuohon 6km päähän.
En ikinä ole häntä hylännyt, hoidin häntä kun muutin pois kotoa ja kun äitimme sairasti huolehdin siitä että puhuimme asioista ja kun äiti kuoli niin sisko hyökkäsi minun kaulaani heti ensimmäisenä itkemään ja itkimme molemmat.
Ja tuin häntä enkä pakottanut esim katsomaan äitiä kuolleena kuten isäpuoleni olisi ehkä halunnut ja olen miljoonasti toistanut että oveni/ovemme on aina auki tulla ja aina voi soittaa jne.
ap
siskosi oli siis noin 16-v äitinne kuollessa. Pahimmassa murkkuiässä jäi ilman turvallista aikuista. Missä sinä olit? Rakentamassa omaa elämääsi? Kokeeko siskosi jääneensä hylätyksi? Joutuiko hän katsomaan äitinne sairastelua, kun sinä huidot jo nuorena aikuisena maailmalla omissa menoissasi? Oletko pettänyt hänen luottamuksensa?
Tai sitten, hän itse on tehnyt jotain, jota alitajuisesti häpeää. Eikä sen tähden halua olla sinun kanssasi tekemisissä.
Tai sitten hän haluaa kovasti selvitä itse ilman apuasi, eikä sitä pyydä, vaikka tarvitsisikin.
Tai sitten hän viihtyy avokkinsa kanssa niin, ettei muista sinua kaivata. Olithan jo valmiiksi poissa hänen elämästään.
Tai...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sisarukseni pidä juurikaan yhteyttä muhun.
Ovat aika tavalla nuorempiakin, olen varmasti nuorimman mielestä järkyttävän vanha kalkkis, jonka kanssa hänellä ei ole mitään yhteistä.
Luulen, että toisten mielestä olen sitten liian tyhmä, kouluttamaton, rahvaanomainen, ja muutenkin hävettävä, mt-ongelmainen ja näin.
He taitavat halveksua kaikkia ratkaisujani, ja epäillä musta aina pahinta.
Tosin sillä erotuksella, että en ole puolisisarusteni kanssa asunut koskaan saman katon alla muutamaa lyhyttä ajanjaksoa lukuunottamatta.
Nimenomaan nuorempana en vain yksinkertaisesti kokenut tarvetta olla yhteydessä 500km päässä asuvaan 6 vuotta minua vanhempaan isosisareen. Meillä ei ollut juurikaan yhteisiä asioita ja elämäntilanteemme olivat erilaiset.
Oikeastaan vasta perustettuani perheen olemme olleet tiiviimmin yhdessä hänen kanssaan (sekä velipuoleni kanssa) ja asia on tullut minulle tärkeäksi. Muutenkin meillä on nykyisin enemmän samanlaisia elämänkokemuksia yhdistämässä meitä. Minua oikein harmittaa, että näemme välimatkan vuoksi nykyisin vain pari kertaa vuodessa koska olisi ihana olla vaikka joka viikko tekemisissä siskoni ja hänen perheensä kanssa.
Eli taustalla ei välttämättä ole mitään yhtä konkreettista syytä, vaan asia vain on niin. Ehkä asia muuttuu sitten kun ap hieman varttuu ja elämäntilanne samanlaistuu.
hänellä ei ole sellaisia muistoja kuin sinulla... Hänellä on vasta elämä alkanut, kaikki edessä, ei todellakaan varmasti vielä arvosta sinua sisarenaan ollenkaan, sen aika tuppaa tulemaan vasta myöhemmin. Sillä ettehän mitään tiivistä elämää ole eläneetkään yhdessä.