Oletteko huomanneet, että 2-vuotiaan äitiä aletaan painostaa töihin?

Teidän perheen ratkaisu on teidän perheen ratkaisu. Ehkä kysyjät eivät paheksu, vaan kuvittelet vain näin? Ehkä ovat kiinnostuneita vain kuulumisistasi ja suunnitelmistasi?

kun et edes kahta lasta saa itse hoidettua.

samanikäiset lapset ja olen kotona myös ensi vuoden elokuuhun. en ole kokenut, että kukaan painostaisi töihin, vaikka joku kysyykin millon menen. ja vaikea olisi saada kahta päiväkotipaikkaa kesken kauden (ainakin tällä alueella)...

minulta kyseltiin töihin menoa jo kun vauva oli muutaman kuukauden ikäinen. Enpä katsonut tarpeelliseksi selitellä etten palaa entisiin töihin vaan perustin oman yrityksen jota hoidan kotoa käsin.

hyvä ettei synnäriltä saakka. Lapsi on nyt 11kk ja välillä jo ahdistaa, kun jotkut kysyvät miljoonatta kertaa samaa asiaa. Varsinkin, kun tilanteeni on se ettei minulla ole työtä mihin palata ja olen vielä kaikenlisäksi yh. Tulee paineita suorittamiseen, vaikkei minulla ole vielä mitään "kiirettä" laittaa lasta hoitoon ja mennä itse töihin.

En varsinaista painostusta ole kokenut varsinkaan kenenkään perheenjäsenen, ystävän tai sukulaisen taholta, mutta jos tapaa vaikka leikkipuistossa jonkun uuden ihmisen, niin kyllä he kysyvät aionko olla kotona vielä vuoden ja olenko jo hakenut päiväkotipaikkaa lapselle.

Paikkaa haetaan kyllä, mutta vasta ensi syksylle, silloin on helpointa saada hoitopaikka (täällä on kaikki paikat täynnä, ettei lähialueen päiväkoteihin pääsekään, edes vuoden vaihteessa).

tilanne minullakin, tosin olen kokenut asian päinvastoin. Minulta kysytään usein milloin palaan töihin, itse kysymystä en ole kokenut mitenkään painostavana. Kun vastaan että vuoden kuluttua, aina vastakommentti on kuinka hienoa että pystyn olemaan kotona niin kauan.

Ainoa ongelma oikeastaan nykyään on, että kaikki muut aluemme äidit ovat palanneet töihin. Leikkipuistossa, perhekahvilassa yms. on vain pikkuvauvoja äiteineen :(

Kuinka kauan olette olleet kotona? Mulla aika sama tilanne, pienempi lapsi vasta 1v10kk. Kyselin tänään erästä työpaikkaa itselleni, eli soitin sinne siis kysyäkseni tarkempia tietoja. Kerroin olleeni 5v kotona. Jotenkin takkuinen vastaanotto tähän oli, mutta kehoittivat hakemaan kuitenkin paikkaa...

kun poika oli 2 v alko lähipiiri todeta ja kysellä "eikös se oli sjo aika mennä töihin sinunkin" tai "koskas sää töihin ajattelit mennä"



Juuh..olin 2,5v pojan kanssa kotona niin kuin olin ajatellutkin. What ewer mitä mieltä sukulaiset oli, mun mielestä pienempi lapsi ei kuulu päiväkotiin.

Minulla kuopus eskarilainen ja minä olen kotona. Olen tosin työkyvyttömyyseläkkeellä, mitä en ole kertonut kenellekään. Kukaan ei ole kysynyt mitään.

Pikemminkin ihmettelyä, kun menin töihin vähän ennen kuin kuopus täytti kolme.

Se, että joku kysyy "koskas menet töihin" ei ole töihin painostamista, se on kysymys.

Multakin kysellään, mutta vastaan vaan huolettomaan sävyyn, että en aio hakea töitä vielä pitkään aikaan, ellei jotain aivan unelmahommaa tule vastaan. Ei kukaan ole alkanut kyseenalaistamaan tätä päätöstä.

niin tuskinpa hän sitä painostamismielessä kyselee, vaan ihan keskustellakseen.



Jos asian kokee painostuksena, ehkä ei ole aivan sinut itsekään sen kotona olemisen kanssa, varsinkin jos isommat lapset tai jopa tuo hoidettava "vauva" on jo osan aikaa päivähoidossa!

Olen törmännyt! Aina saa selitellä valintojaan - tietyille henkilöille. Yleensä ne on ne samat, jotka aina jaksavat ihmetellä (muustakin kuin vain kotona olosta). Heidän kun on niin vaikea ymmärtää, että joku haluaa tehdä asiat eri lailla kuin he... Itse olen ollut kotona siihen asti, kun esikoinen meni kouluun ja kuopus täytti 5. Ja sekös eräitä ihmisiä jaksoi hämmästyttää uudestaan ja uudestaan, aina piti käydä samat asiat läpi. Ehkä se on myös jonkinlaista tilannetajun puutetta tai hienotunteisuuden puutetta. Ei ymmärretä, että kaikki muiden asiat vaan eivät heille kuulu, vaikka asia kuitattaisiin olankohautuksella. Aina pitää perustella, MIKSI elät näin, MIKSI teet näin - vaadin että perustelet valintasi minulle...

Koita jaksaa.

Siis yleinen ilmapiiri on sellainen, että koskas menet töihin ja Ai oletko vielä vuoden kotona jne? Minulla on 5-ja 2-vuotiaat lapset. Esikoinen on kolmena päivänä viikossa päiväkodissa, koska kaipaa kavereita ja lähellämme ei ole samanikäistä seuraa. Kuopuksen kanssa olen kotona ensi elokuulle (täyttää ensi syksynä 3 v.)

Nyt on alkaneet monet kysellä hieman ihmetellen, että koskas menet töihin jne. Tyyliin, että laiskottelet vain kotona. Lapsen parasta tässä ajattelen, ja siksi olen kotona. Ei silti, onhan se ihan mukavaakin. Mutta tuo kuopus hoitoon 2 v iässä tuntuu olevan joku normi.

Ei tarvitse ottaa asiaa niin vakavasti. Ehkä ne kysyy koska esim 2,5 vuotias on jo aika "iso" ei enää ns vauva.. Se reilu 2v alkaa jo olemaan sellainen ison lapsen oloinen että ihmisten mieleen tulee se töihinpaluu, sen syvällisemmin miettimättä

jotka sanovat suoraan, että "kyllä sunkin ois jo aika mennä töihin niinkuin normaalit ihmiset". Ovat sen tyyppisiä, että kajauttavat kyllä kaikesta muustakin tyyliin: "otitpas hirveen värisen värin tukkaas" tai "meinaatko joskua aloitaa laihdutuskuurin?" tai "onpa teillä hirveet tapetit".

Eikä ole muuten mitään huumoriläppää vaan ihan yksinkertaisesti huonoa käytöstä ja suoranaista halua aihettaa toisella niin paljon pahaa mieltä kuin mahdollista. Heitähän ei tietenkään saa kommentoida samalla tavoin tai siitä kuulee sitten puoli vuosisataa.

on huomattu, mun mielestä aika kummallista että tässä ei arvosteta juurikaan äidin omia tuntemuksia, töihin vaan ja lapset pitäs pistää hoitoon heti kun synnäriltä pääsee..