Ollaan pidetty eilisestä asti mykkäkoulua.. ja tulee kyllä jatkumaan ennenkuin mies pyytää anteeksi

No minä olisin viimeistään aamulla mennyt halaamaan miestäni ja sanonut, että "mielestäni käyttäydyit eilen lapsellisesti". Samaan hengenvetoon olisin myöntänyt itse syyllistyneeni samaan typerään käytökseen. Olisin pyytänyt mieheltäni anteeksi ja sanonut, että miehen anteeksipyynnön jälkeen asia voidaan minun puolesta unohtaa ja arki jatkua. Todennäköisesti mies olisi myös pyytänyt anteeksi ja viikon pästä nauraisimme itsellemme. En nyt oikein ymmärtänyt, kuinka vakava tuo teidän riitanne oli? Onkohan taustalla joitain aikaisempia erimielisyyksiä? Kuulostaa vaan minun korvaan aika hurjalta, että tuollaisen asian takia ryhdytään mykkäkouluun. Jos miehesi ei suostu luovuttamaan ja tekemään aloitetta sovintoon, etkö sinä voisi? Joskus myöhemmin, kun tilanne ei enää aiheuta aggressioita, voit palata asiaan ja sanoa, että silloin kerran (viitaten tähän tilanteeseen) olisin toivonut sinun pyytävän ensin minulta anteeksi siitä ja siitä syystä.

Avioliitossa miehen ja vaimon tulisi pystyä jakamaan kaikki toistensa kanssa myöskin henkisellä tasolla. Vain täten he voivat olla toisilleen avuksi, turvaksi sekä lohdutukseksi. Vain täten he voivat pystyä tyydyttämään toistensa tarpeet, sillä lieneehän sanomattakin selvää ettei ilman kommunikointia voi toinen tietää toisen haaveista ja toiveista paljoakaan.



On harmillista, että liian monissa Avioliitoissa puolisot tuskin puhuvat toisilleen ja sitten toisaalta valittelevat suhteensa köyhyyttä. Avoimuus suhteessa ei ole vain tärkeää saatikka välttämättömyys rikkaan suhteen ylläpitämiseksi vaan se on suorastaan lahja puolisoille, sillä yhteiset avoimet keskustelut syventävät puolisoita toisiinsa ja ovat se suhteen “suola”. Aviopuolison kun tulisi olla myös paras ystävä ja tiedetysti ystävälle tahdotaan kertoa kaikki…



Avoimuus on yksi hyvän parisuhteen rikkauksista ja on suorastaan sääli, etteivät monetkaan tunnu tätä ymmärtävän, vaan laiminlyövät juuri tätä osa-aluetta ehkä kaikkein pahiten. Toisaalta, puhumattomuuteen yleensä ajaudutaan, eikä se siis sinällään ole niinkään valintakysymys ja kuitenkin se sitä on: Jos puhumattomuus on seurausta viilenneistä väleistä puolisoiden välillä, niin silloin pitää tehdä valinta suhteiden parantamiseksi. Kyllä Rakkaus aina keinot keksii…



Mykkäkoulu on passiivis-aggressiivista vallankäyttöä ja mä en sellaiseen pelleilyyn lähde, koska haluan aikuisen liiton, joka toimii!

miksi salaperäinen tekstarointisi aiheuttaa miehessä aggressiivista mustasukkaisuutta? Onko jompi kumpi pettänyt ja asia on selvittämättä?



Olette kumpikin käyttäytyneet typerästi ja lapsellisesti, ja molemmilla on aihetta tulla puolitiehen vastaan ja esittää anteeksipyyntö. Mykkäkoulu ja marttyyrius ei vie teidän suhdettanne kovin pitkälle, ehkei edes lapsen syntymään asti.

Miksi vedit sellaset herneet siitä, että mies menikin salille? Onko itselläsi kenties syytä epäillä miehen puuhia, vai miksei tuota asiaa ohitettu vaan huumorilla tyyliin 'vihannen sua ikuisesti, hyvitykseksi saat tarjota kokovartalohieronnan´?



Anna nyt hyvä nainen asian olla, ihan typerä riita. Joskin on mieheltä anteeksiantamatonta satuttaa, kylläkin.



Laita sille vaikka viesti että olet tilannut itsellesi lähikukkakioskiin kukkapuketin, jonka mies voi tuoda sulle tullessaan kotiin, mieluiten alasti.



Mut kakara oot jos tolleen osoitat mieltäs! Asiat pitää puhua aina heti.

mykkäkoulusta ei ainakaan ole hyötyä, ei sulle eikä miehelle. Siinä se elämä vasta hukkaan menee. Ja sori, mut kyllä hiukan nauratti tuo teidän riita. Miksi pitää puristaa, eikö sanat riitä?

Hyvä riita tähtää ratkaisuun, mutta mykkäkoulu on vallankäyttöä. Toisen puhumattomuus saa kumppanin usein epätoivoiseksi: mikään sana tai ele ei tunnu lopettavan hiljaisuutta. On vain odotettava.

– Kun mykkäkouluun ryhdytään, hiljaisuuteen linnoittautuva hylkää toisen julmasti tulkitsemaan asioita yksin. Hän ei auta tätä ymmärtämään tilannetta ja siihen johtaneita syitä, vaan muuttuu pelottavasti arvaamattomaksi ja hävittää suhteesta ennustettavuuden. Siksi mykkäkoulu on pahaa hiljaisuutta, perheterapeutti ja pappi Matti J. Kuronen määrittelee.



Naisten lajeja



Kurosen mukaan nalkuttaminen on kuin soittamista puhelimeen, johon ei juuri nyt saada yhteyttä. Mököttäminen on sitä, että lakataan soittamasta.



– Ehkä vien naiselta suuren määrän välineitä, kun myönnän arvelevani, että moni mies rukoilee mielessään vaimolleen joskus lievää äänihuulten tulehdusta tai mökötyskohtausta. Näin mies toivoo saavansa joskus olla rauhassa, Kuronen toteaa.



Mykkäkoulu tuntuu miehestä alkuvaiheessa hyvältä, mutta jatkuessaan pahalta. Ensin hän on vähän aikaa iloinen vallitsevasta hiljaisuudesta, sitten vihainen ja lopulta erittäin surullinen.



Kurosesta tuntuu, että mykkäkoulu on raskasta myös naisille.



– Kun naiset ovat hiljaa, niin kyseessä ovat isot asiat, esimerkiksi se, että tuntee tulleensa tavalla tai toisella hylätyksi. Siinä on jotain samaa kuin ihan pienellä lapsella, joka huutaa ja huutaa, ja jos hänelle ei vastata, hän vaikenee ja kääntyy masentuneena kokonaan sisäänpäin.



Kurosen mielestä mykkäkoulua alkaa useimmiten viestinnän erilaisuudesta.



– Väinämöiset, joilla on sanan mahti hallussaan, pärjäävät naisten kanssa. Niitä pärjääjiä ei ole hirveän paljon. Juuri se puhumisen taso, jota parisuhteessa tarvittaisiin, on miehelle useimmiten kaikkein mahdottomin ja oudoin. Pelkkä miehinen asia- ja informaatioviestintä ei nimittäin siinä riitä.



Kuronen ihmettelee, mutta ymmärtääkin, miksi mies pystyy kertomaan melkein kenelle tahansa vieraalle naiselle, ettei vaimo ymmärrä.



– Usein se on tarkalleen totta, sillä kukaan ei mene naimisiin toisen kanssa tehdäkseen tämän onnelliseksi ja ymmärtääkseen tätä, vaan löytääkseen ymmärtäjän ja turvan itselleen, hän väittää.



Mitä mykkäkoulun jälkeen?



Kuronen neuvoo, että mykkäkoulun lopettamisvaiheessa sanattomuuteen vetäytyneen pitäisi tehdä

jokin ele, joka viestii anteeksi pyytämistä. Se voi olla esimerkiksi kosketus tai katseen kohtaaminen kahvipöydässä.



– Sen jälkeen pitäisi käydä jälkipeli ja miettiä, mikä meni pieleen, mitä opittiin, miten toimitaan seuraavalla kerralla, kun tässä taas ollaan. Viimeistään puhumattomuuskauden päätyttyä ihmiset huomaavat, että heillä on toisilleen asiaakin. Samantyyppisen havainnon olemisen perusteista teki se pikkupoika, joka järveen pudottuaan päätteli, että tämä on nyt varmaan se tilanne, missä kannattaa opetella uimaan.



Miten sitten pitäisi elää toisen kanssa, ettei mykkäkouluun jouduttaisikaan?



– Kun haluaa puhua, pitäisi aloittaa varmistamalla, että linja on auki ja toinen kuuntelulla. Parasta on ottaa yhteyttää ”urheiluruudun jälkeen”.



Kurosen toisen ohjeen noudattaminen tekisi perheneuvojista työttömiä parissa viikossa: Lähetä aina vain minä-viestejä, puhu oman mielesi sisällöstä, älä tulkitse toista tai lausu hänestä typeryyksiä. Sinä-viestien mättäminen ja niiden taakse piiloutuminen on helppoa ja henkisesti velttoa. Pitäisi sanoa: ”Minua ei saa kohdella noin, minusta sinä käyttäydyt rumasti.”



– Jos esimerkiksi vaimo sanoo aamulla miehelleen, että sinä et ikinä vie minua ulos, mies voi hätäpäissään keksiä vaimonsa antaneen väärän todistuksen vastaamalla, että vastahan me kolme vuotta sitten oltiin tätisi hautajaisissa. Mutta jos vaimo sanoo, että haluaisi keskustella siitä, mitä tehdään illalla, on avaus aivan toisenlainen. Siihen on paha vastata, että etkä halua.

Kyllä nyt olet, ap, tavallistakin typerämpi hupakko ja tarinan täysi pentu sekä pelle. Miten ihmeessä kuvittelit vastaamattomuutesi korreloivan poikaystäväsi salille lähtöön? Ja kyllä, kirjoitin tahallani käyttäen termiä 'poikaystävä' eikä mikään miesystävä, kihlatusta puhumattakaan. Toivottavasti puheesi vauvan tulosta on pelkkää vedätystä ja poikaystäväsi voi etsiä tasapainoisemman kumppanin.



Sinua ei tietenkään olisi missään tapauksessa saatu satuttaa.

ettet sinä voinut aivan asiallisesti vastata että päivität työkaverille duunijuttuja? Just joo.

Minä olisi muistuttanut miestä, että ilmoittaa jos tankatessa menee pidempään tai aikoo samalla käydä salilla. ja sitten olisin vastannut siihen tekstailukysymykseen. Eli sieltä täältä puristelu, sormusten viskominen ja mykkäkoulu olisi jäänyt meiltä väliin.

Sinä sitä, että aiheutit omalla "salaperäisyydelläsi" tuollaisen aggressiivisuuden aallon miehessäsi ja miehesi sitä, että kävi sinuun välittömästi käsiksi suutuspäissään sen sijaan, että olisi sanonut jotain.

Sen jälkeen sinä pyydät vielä mieheltäsi anteeksi, että puristelit siitä kostoksi hänen sukukalleuksiaan (voi jeesus että tämä näyttää typerältä kirjoitettuna, btw...).



Sen jälkeen voisitte pohtia ihan aikuisten tapaan sellaisia asioita kuten että miksi moiseen päädyttiin; mitkä tekijät puolin ja toisin ajoi teidän tuollaiseen.

Puhutte halki kaikki mieltänne vaivaavat asiat ja sillä aikaa kun toinen puhuu, NIIN TOINEN ISTUU HILJAA JA KUUNTELEE sen sijaan, että ärähtää ja luikkii pakosalle ovet paukkuen. Jo sellainen ele osoittaa toisen kunnioittamista.

Älkää antako vihalle valtaa suhteessanne, etenkään kun on vauvakin tulossa.