Lue keskustelun säännöt.
Osa ei parane masennuksesta ikinä
17.10.2011 |
Osa masentuneista ei parane koskaan, ikävä kyllä. He jäävät sairauslomalle, kuntoutustuella, työelämän ulkopuolelle... Pahinta on, jos sattuu olemaan myös päihdeongelmainen, siinä on sit kaksi isoa kuoppaa, joista pitäisi yrittää nousta.
Nämä ihmiset eivät halua mennä terapiaan tai lopettavat sen lyhyeen, koska "se ei ole heidän juttunsa", se tuntuu turhalta eikä etene, se pelottaa ja ahdistaa eikä sitä jaksa.
Sen sijaan nämä ihmiset käyvät kolmen kuukauden välein hakemassa psykopolilta tai mielenterveystoimistosta uuden reseptin SSRI:tä, Pameja ja nukahtamislääkkeitä, lopulta tyrkätään kouraan Ketipinor- tai muu neurolepti-resepti ja siinä sitä ollaankin.
Nämä ihmiset eivät kykene muuttamaan elämäänsä, katsomaan tosiasioita, puolisoaan, vanhempiaan tai itseään kriittisin silmin, kaikki vain tuntuu pahalta ja ahdistavalta ja toivottomalta. Ja sitä jatkuu vuodesta toiseen, hitaasti polttaen ihmisen loppuun kunnes vaihtoehtoina ovat lääkehuuruinen, tunteeton ja sumuinen elämä tai itsemurha.
Kommentit (38)
lääkäriin hakeuduin, mutta vikaa ne lähtivät päästä hakemaan. Toki jotain verikokeita on jossain välissä otettu, ja myöhemmin kysyinkin kilpirauhasarvoista, kun tukkakin lähtee ja lihon, mutta ne olivat kuulemma ok.
En saanut aikaiseksi mennä uusintakokeisiin, vaikka lähetteen sainkin.
Ja kyllä, tunnen itseni väsyneeksi, (nukun huonosti, kärsin unettomuudesta ja näen painajaisia) ja kaikki kokeilemani mielialalääkkeet aikanaan vain pahensivat sitä.
on tietysti vaikea hakea apua, mutta sulla voi hyvinkin olla esim. kilpirauhasen vajaatoiminta koska useimmat lääkärit katsovat vain raja-arvoja, jotka ovat Suomessa paljon laajemmat kuin muualla, eivätkä potilaan oloa. Monet hormonaaliset ongelmat aiheuttaa myös masennusta ja voi selittää miksei masennuslääkkeet auta. Jos siis on yhtään varaa niin menisin yksityislääkärille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieli ja liha mätänee.
Joku tuossa kutsuikin masentuneita hylkiöiksi, joille pitäisi ampua nappi otsaan. Ne ovat niitä raatokärpäsiä.
Näitä raatokärpäsiä on lääkäreidenkin joukoissa.
Eli varokaa vaan mitä lääkkeitä menette ottamaan.
Naureskelevat vain dollarin hymy huulilla.
Joillekin maksetaan lääkkeiden markkinoinnista ja ilmaisista näytteistä, joilla koukutetaan uhri lääkekoukkuun.
Sanoo elämäänsä kyllästynyt yhteiskunnan hylkiö....
Mieli ja liha mätänee.
Joku tuossa kutsuikin masentuneita hylkiöiksi, joille pitäisi ampua nappi otsaan. Ne ovat niitä raatokärpäsiä.
Näitä raatokärpäsiä on lääkäreidenkin joukoissa.
Eli varokaa vaan mitä lääkkeitä menette ottamaan.
Naureskelevat vain dollarin hymy huulilla.
Joillekin maksetaan lääkkeiden markkinoinnista ja ilmaisista näytteistä, joilla koukutetaan uhri lääkekoukkuun.
tosin mielialalääkkeet eivät koukuta. Rauhoittavat on eri asia.
tosin mielialalääkkeet eivät koukuta. Rauhoittavat on eri asia.
Kyllä ne koukuttaa. Siksi lääkitystä kehoitetaan lopettamaan vähentämällä annosta portaitetusti.
Äkillenen lopettaminen aiheuttaa päänsärkyä, pahoinvointia, agressioita, hikoilua, epätodellisuuden tunteita, huimausta, vapinaa.
Samat oireet saattavat tulla osalle vaikka lääkitys olisi lopetettu vähitellen.
Tästä löytyy paljon kokemuksia monilta käyttäjiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosin mielialalääkkeet eivät koukuta. Rauhoittavat on eri asia.
Kyllä ne koukuttaa. Siksi lääkitystä kehoitetaan lopettamaan vähentämällä annosta portaitetusti.
Äkillenen lopettaminen aiheuttaa päänsärkyä, pahoinvointia, agressioita, hikoilua, epätodellisuuden tunteita, huimausta, vapinaa.Samat oireet saattavat tulla osalle vaikka lääkitys olisi lopetettu vähitellen.
Tästä löytyy paljon kokemuksia monilta käyttäjiltä.
Kyllä noihin näyttää kehittyvän niin kuviteltua, psyykkistä riippuvuutta, kuin fyysistäkin.
Usko vaikutukseen on niin kova, (placebovaikutus) ettei uskalleta edes kokeilla olla ilman/vaihtaa merkkiä, vaikkei mitään tehoa näyttäisi olevan.
Ja ne perhanan vierotusoireet.. huh. Lopettamisen kanssa saa tosiaan olla varovainen, ja siltikin "sähköiskut" kestävät monta päivää.
19/22
Minä olen saanut apua lääkkeistä, vitamiineista ja liikunnasta. Terapia ei minua hyödytä, ei ole mitään erityistä puhuttavaa siellä, ei lapsuuden traumoja tms.
Kykenen käymään töissä ja elämään muutenkin melko tavallista elämää ulkoisesti katsottuna. Sisäisesti olen kuitenkin erilaisessa tilanteessa kuin muut, koska en tunne mielihyvää ollenkaan. En tiedä tulenko koskaan entiselleni, mutta kyllä näinkin voi ihan hyvin elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin ei saa?
Surakunta ja vapaaehtoiset järjestöt myös auttaa ihmisiä!
Kuulostaa enempi siltä ettei äitisi vaan halua apua. Hommaa sinä sille aika: menee jos kiinnostaa.
Mutta ei kaikkia ihmisiä kiinnosta apu.
Vakavia masennuksia takana useita. Mukana psykoottisuutta.
5v psykoterapiaa (VET) takana. Hyvinkin paljon apua mutta ei itse sairautta poistanut.
En usko parantuvani koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ovat nuo lääkkeet auttaneet kaikkein eniten. Niiden avulla käyn työssä. Mulla masennus toi itkua mutta myös raivareita, jotka useimmiten kohdistuivat työkavereihin. Koin heidän juttunsa sietämättömiksi tai tyhmiksi ja epäilin heidän tahallaan tekevän kiusaa.
Lääkkeet auttavat minua tosi paljon, olen rauhallinen ja näen elämän positiivisesti, myös työtoverini.
Olen pohtinut terapiaa, koska alussa minäkin suhtautuin lääkkeisiin kielteisesti. Ajattelin, että olisi parasta hoitaa tämä ongelma pois keskustelulla. Mutta mistä hiivatista pitäisi keskustella? Minulla oli psykologien ja psykiatrien kanssa sama ongelma kuin muutamalla muulla, en keksinyt puhuttavaa.
Tietysti menneisyydessä oli ollut ongelmia, mutta niinhän useimmilla, eikö?
Oman lapsen syntymä, jonka kuvittelin etukäteen ihanaksi jutuksi, laukaisi minulla masennuksen lopullisesti. Pieni lapsi oli niin surullisen liikuttava. Itkin paljon silkasta liikutuksesta, rintaan alkoi sattua. Oliko oma varhaislapsuuteni sitten traumaattinen, oliko jotakin, jonka olin unohtanut ja joka purkautui nyt oman lapsen tultua maailmaan? Ehkä.
Minun piti olla lapsena reipas ja ahkera. Itkun jouduin kätkemään. Mutta onko se masennuksen syy? Moni on varmasti kokenut saman masentumatta.
Miesterapeuttien kohdalla tuli sekin hankaluus, että naisena aloin aina ajatella seksiä. Mikä riesa tuo seksi voikaan olla!
Ehkä nykyisessä yhteiskunnassa on piirteitä, jotka aiheuttavat tietyille persoonatyypeille masennusta. Ehkä asia selviää vasta tulevaisuudessa, kun tähän aikaan on saatu riittävästi etäisyyttä.
Miten nämä päivät voivatkaan olla niin erilaisia? Eksyin tähän ketjuun uudelleen googlattuani "masennus neljä vuotta". Edellisessä viestissäni olin pirteä ja uskoin tulevaisuuteen. Nyt olen 3 päivää vain nukkunut, nukun 12 h yössä ja olen silti järjettömän väsynyt. Ylihuominen vapaaehtoistyö tuntuu aivan hirvittävältä taakalta ja oikein pelkään mennä sinne ja kohtaamaan ihmisiä. Haluaisin nukkua, tänään olisi pitänyt siivota VÄHÄN mutta heräsin puoli 11, pääsin sängystä ylös klo 12 ja järjetön ahdistus ja näköalattomuus taas vaivaavat. Millon tää paska oikein loppuu. Eilen olin terapiassakin tosi vittuuntunut ja vittuilin jopa terapeutille ja haukuin hänen kollegansa (joka ottaa samassa vastaanottotilassa) rumaksi ja epäempaatiseksi, hevosnaamaiseksi akaksi. Huomenna on taas terapiaa, vituttaa mennä sinne vatvomaan, kun tuntuu, ettei juuri nyt ole mitään sanottavaa. Haluisin vain nukkua.
Missä helvetissä on se pirteä ja valoisa ihminen, joka olin vielä pari viikkoa sitten? Miten nämä tunnetilat voivat heitellä näin paljon? Koska tämä paska loppuu? Ei varmaan ikinä, vaikka teen ihan kaiken mahdollisen (terapia, lääkkeet, itsensä kuntouttaminen vapaaehtoistyöllä, säännöllinen liikunta 3 krt viikossa...) Ja silti taas kaikki on ihan paskaa. Olen nääntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joku kertoo mullekki että miten sinne terapiaan oikein pääsee? Kävin tänään tk:ssa ja lykkäsivät vaan reseptin kouraan. En saanu aikaa mihinkään, kehotti käymään verikokeessa ja soittamaan 6 viikon päästä kontrolliajan lääkkeiden takia. No kai mä niitä napsin sitten, ei oo varmaan mitään menetettävääkään siinä. Nyt vaan oon soitellu ympäri kaupunkia terveysasemille jos johonkin pääsis juttelemaan mutta tulee vaan ei-oota joka paikasta. Vaikeeta tuntuu olevan
kun noita lukee, miettii taas mun vaarini sanoin että tulis ees sota.
Saisitte oikeita ongelmia mietittäväksi ettekä vinkuis täysin turhasta ja kehittäis olemattomasta ongelmia. Vettä tulee kun kääntää hanaa, sähköä samoin. Ruokaa ja vaatetta on kaupoissa.
Voi jumalauta mikä lauma luusereita me harvat työsskäyvät elätetäänkään! Joka paikassa muualla keskiluokka on noussut kapinaan ja niin käy täälläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi jumalauta mikä lauma luusereita me harvat työsskäyvät elätetäänkään! Joka paikassa muualla keskiluokka on noussut kapinaan ja niin käy täälläkin.
mä käyn kyllä töissä. Mä en mitään muuta haluais tehdäkään kun käydä töissä ja nukkua, niin ei tartteis olla omien ajatusteni kanssa. Sen takia varmaan mua ei otetakaan missään kovin tosissaan kun tää ei häiritse mun elämää, siis koska olen työkykyinen..
kun noita lukee, miettii taas mun vaarini sanoin että tulis ees sota.
Saisitte oikeita ongelmia mietittäväksi ettekä vinkuis täysin turhasta ja kehittäis olemattomasta ongelmia. Vettä tulee kun kääntää hanaa, sähköä samoin. Ruokaa ja vaatetta on kaupoissa.
Voi jumalauta mikä lauma luusereita me harvat työsskäyvät elätetäänkään! Joka paikassa muualla keskiluokka on noussut kapinaan ja niin käy täälläkin.
Ei ole kuule niin selvää sekään, että lämmitykset, vedet ja ruoat saa maksettua.
t.19
Vierailija kirjoitti:
kun noita lukee, miettii taas mun vaarini sanoin että tulis ees sota.
Saisitte oikeita ongelmia mietittäväksi ettekä vinkuis täysin turhasta ja kehittäis olemattomasta ongelmia. Vettä tulee kun kääntää hanaa, sähköä samoin. Ruokaa ja vaatetta on kaupoissa.
Voi jumalauta mikä lauma luusereita me harvat työsskäyvät elätetäänkään! Joka paikassa muualla keskiluokka on noussut kapinaan ja niin käy täälläkin.
Luuleekohan noin ajattelevat luuserit tosissaan että masentuneita jonnekin otetaan töihin jos työnhakijana sattuu olemaan? Terveitäkin työnhakijoita on ja vielä varaa valita.
Vierailija kirjoitti:
osa masennuksista onkin jotain muuta, esim. kilpirauhasen vajaatoimintaa, mutta sitä ei osata epäillä.
Ja aika moni diagnosoiduista masennustapauksista, varsinkin naisilla voi olla neurologista. ADHD voi näyttäytyä vähän samanlaisena: "En saa mitään aikaiseksi, en pääse sängystä ylös, jumitan, asiat jäävät kesken, huono keskittymiskyky ja - työmuisti."
lääkäriin hakeuduin, mutta vikaa ne lähtivät päästä hakemaan. Toki jotain verikokeita on jossain välissä otettu, ja myöhemmin kysyinkin kilpirauhasarvoista, kun tukkakin lähtee ja lihon, mutta ne olivat kuulemma ok.
En saanut aikaiseksi mennä uusintakokeisiin, vaikka lähetteen sainkin.
Ja kyllä, tunnen itseni väsyneeksi, (nukun huonosti, kärsin unettomuudesta ja näen painajaisia) ja kaikki kokeilemani mielialalääkkeet aikanaan vain pahensivat sitä.