Hesarilla on joku ihmeen kampanja säikytellä ja syyllistää lapsiperheiden vanhempia.

Joku aika sitten joku tolvana saksalainen lastepsykiatri Michael Winterhoff väitti, että 70% lapsista on häiriintyneitä. Mikä on tietysti idioottimainen väite, koska ENEMMISTÖ ei voi mitenkään olla EPÄNORMAALEJA eli häiriintyneitä. Siltä sakemannilta on jäänyt huomaamatta, että hänen lapsuutensa (muistaakseni 1950-luvun Saksassa eli hyvin, hyvin autoritäärinen lapsuus varmasti) ja nykyajan välillä on moni muukin muuttunut...



Ja nyt sunnuntaina lehtori Erja Rusanen julisti yleismaailmallisena totuutena, että lapset traumatisoituvat, kun joutuvat alle kolmivuotiaina päivähoitoon. Heidän pitäisi saada viettää lapsuutensa samojen aikuisten kanssa.



Minäkin pidän kotihoitoa hyvänä ja hoidin omat kersani kotona melkein kolmivuotiaiksi, mutta joku roti yleistämiselläkin. Erjalta näkyy lipsahtaneen silmien ohi se karu seikka, että kaikki eivät voi olla kotona pitkään ja vaikka hän kuinka peräänkuuluttaa omahoitajia päiväkoteihin, niitä ei silti välttämättä sinne SAA. Auttaako siis pelotella pakkoraossa olevia perheitä, auttaako?



Minusta näihin tällaisiin ilmaisi parhaan vastakantansa vapaa toimittaja Asta Leppä (kurssikaverini muuten), saman lehden sunnuntaisivulla 11.9.:



"Vanhemmuutta ohjaa nykyisin valtava pedagoginen koneisto. Syyllistämisellä se eräällä tavalla myy omaa tuotettaan. Mitä syyllisempiä erilaisiin laiminlyönteihin ja virheisiin vanhemmat tuntevat olevansa, sitä mahtavammaksi tuo koneisto paisuu.



Yhä uusia asiantuntijoita virtaa kentältä kertomaan, mitä vanhempien kuuluisi tehdä ja miten toimia oikein. Kun vanhempi taipuu yhteen neuvoon, tulee jo toinen, joka neuvoo aivan muuta, mahdotontakin.



Pedagogiaan näyttää hiipineen sama logiikka, joka pätee meitä ympäröivään kulutuskulttuuriin. Kun ihminen saadaan tuntemaan itsensä riittämättömäksi ja epätäydelliseksi, hän ostaa tuotteen. Ostettuaan tuotteen hänestä löytyy taas uusi vika, johon tarvitaan uusi tuote.



Vanhempia neuvotaan nykyisin kasvattamaan lapsiaan kannustamalla, mutta heitä itseään ei juuri kannusteta. Ei, vauvan synnyttyä ulkopuoliset alkavat oitis arvostella ja oikoa vanhempia, virheet pannaan äkkiä merkille, mutta kiitosta heruu hyvin harvoin.

----

Olemme siirtyneet toiseen äärilaitaan: ennen lapsen uskottiin kestävän ankariakin selkäsaunoja, nyt lapsen uskotaan särkyvän jo yhdestä väärästä sanasta. Onko kumpikaan totta?



Naapurin rouva tuli hädissään soittamaan ovikelloani, kun koululaiseni olivat kiivenneet pihakuuseen.



Saksalainen lastenpsykiatri kehotti vanhempia viiden tunnin lenkille päästäkseen henkisesti eroon lapsistaan. Minä kehotan vanhempia lähtemään lastensa kanssa lenkille päästäkseen eroon pedagogeista."