Lue keskustelun säännöt.
Hesarilla on joku ihmeen kampanja säikytellä ja syyllistää lapsiperheiden vanhempia.
17.10.2011 |
Joku aika sitten joku tolvana saksalainen lastepsykiatri Michael Winterhoff väitti, että 70% lapsista on häiriintyneitä. Mikä on tietysti idioottimainen väite, koska ENEMMISTÖ ei voi mitenkään olla EPÄNORMAALEJA eli häiriintyneitä. Siltä sakemannilta on jäänyt huomaamatta, että hänen lapsuutensa (muistaakseni 1950-luvun Saksassa eli hyvin, hyvin autoritäärinen lapsuus varmasti) ja nykyajan välillä on moni muukin muuttunut...
Ja nyt sunnuntaina lehtori Erja Rusanen julisti yleismaailmallisena totuutena, että lapset traumatisoituvat, kun joutuvat alle kolmivuotiaina päivähoitoon. Heidän pitäisi saada viettää lapsuutensa samojen aikuisten kanssa.
Minäkin pidän kotihoitoa hyvänä ja hoidin omat kersani kotona melkein kolmivuotiaiksi, mutta joku roti yleistämiselläkin. Erjalta näkyy lipsahtaneen silmien ohi se karu seikka, että kaikki eivät voi olla kotona pitkään ja vaikka hän kuinka peräänkuuluttaa omahoitajia päiväkoteihin, niitä ei silti välttämättä sinne SAA. Auttaako siis pelotella pakkoraossa olevia perheitä, auttaako?
Minusta näihin tällaisiin ilmaisi parhaan vastakantansa vapaa toimittaja Asta Leppä (kurssikaverini muuten), saman lehden sunnuntaisivulla 11.9.:
"Vanhemmuutta ohjaa nykyisin valtava pedagoginen koneisto. Syyllistämisellä se eräällä tavalla myy omaa tuotettaan. Mitä syyllisempiä erilaisiin laiminlyönteihin ja virheisiin vanhemmat tuntevat olevansa, sitä mahtavammaksi tuo koneisto paisuu.
Yhä uusia asiantuntijoita virtaa kentältä kertomaan, mitä vanhempien kuuluisi tehdä ja miten toimia oikein. Kun vanhempi taipuu yhteen neuvoon, tulee jo toinen, joka neuvoo aivan muuta, mahdotontakin.
Pedagogiaan näyttää hiipineen sama logiikka, joka pätee meitä ympäröivään kulutuskulttuuriin. Kun ihminen saadaan tuntemaan itsensä riittämättömäksi ja epätäydelliseksi, hän ostaa tuotteen. Ostettuaan tuotteen hänestä löytyy taas uusi vika, johon tarvitaan uusi tuote.
Vanhempia neuvotaan nykyisin kasvattamaan lapsiaan kannustamalla, mutta heitä itseään ei juuri kannusteta. Ei, vauvan synnyttyä ulkopuoliset alkavat oitis arvostella ja oikoa vanhempia, virheet pannaan äkkiä merkille, mutta kiitosta heruu hyvin harvoin.
----
Olemme siirtyneet toiseen äärilaitaan: ennen lapsen uskottiin kestävän ankariakin selkäsaunoja, nyt lapsen uskotaan särkyvän jo yhdestä väärästä sanasta. Onko kumpikaan totta?
Naapurin rouva tuli hädissään soittamaan ovikelloani, kun koululaiseni olivat kiivenneet pihakuuseen.
Saksalainen lastenpsykiatri kehotti vanhempia viiden tunnin lenkille päästäkseen henkisesti eroon lapsistaan. Minä kehotan vanhempia lähtemään lastensa kanssa lenkille päästäkseen eroon pedagogeista."
Kommentit (22)
Kuntien säästöinto on kova, eikä hoitajia per lapsiluku takuulla ainakaan olla lisäämässä. Tietysti tutkijoiden ja asiantuntijoiden roolina on sanoa, miten asiat olisivat, jos ne olisivat parhaalla mahdollisella tavalla, mutta minusta siinä pitäisi säilyttää jonkinlainen realismi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli nimenomaan oikealla asialla tämä tutkija on, enkä mitenkään ymmärrä miten tämä olisi vanhempien syyllistämistä. Päättäjät päättävät esim. suhdeluvuista ajankohtaisten tutkimusten perusteella (eikä yksi tutkimus tietenkään vielä hetkauta mitään- mutta systemaattiset kiistattomat tulokset kyllä).
Jos tutkija saa selvän tutkimustuloksen, niin on epäeettistä olla kertomatta tuloksia vain siksi, että vanhemmat saattavat pahoittaa mielensä.
Eli nimenomaan oikealla asialla tämä tutkija on, enkä mitenkään ymmärrä miten tämä olisi vanhempien syyllistämistä. Päättäjät päättävät esim. suhdeluvuista ajankohtaisten tutkimusten perusteella (eikä yksi tutkimus tietenkään vielä hetkauta mitään- mutta systemaattiset kiistattomat tulokset kyllä). Jos tutkija saa selvän tutkimustuloksen, niin on epäeettistä olla kertomatta tuloksia vain siksi, että vanhemmat saattavat pahoittaa mielensä.
Hän ei sitä paitsi ole tutkinut yhtikäs mitään. Vaan kirjoittanut kirjan, jossa esittää oman näkemuksensä.
Minusta on aika torveloa luulla, etteikö vanhempia ahdistaisi lukea tuota Rusasen laskettelua. Että ihan kauheaa, kun lapsi joutuu olemaan vaikka nyt kaksivuotiaana välillä hoidossa, ihan siitä jo lapsi alkaa luulla, ettei hänestä huolehdita!
Suora sitaatti siitä sunnuntain jutusta, ja tämä oli jutussa siis pantu Rusasen suuhun:
"Lasten ero vanhemmistaan on asia, jota ei ole ehkä riittävästi otettu huomioon päivähoidossa. Pieni lapsi kokee ikävää ja pelkoa siitä, huolehditaanko hänestä."
Hän edustaa tiettyä, kiintymyssuhdeteoreettista koulukuntaa, mikä on ihan ok, mutta voisihan sitä tunnustaa suoraan, että "tää on mun mielipide, eikä se tukeudu mihinkään tekemääni tutkimukseen."
ap
Ei se kuitenkaan ole ton tutkijan vika.
Nyt pelotellaan päiväkodin kielteisellä vaikutuksella kun pitää saada säästöjä aikaan ja turhat lapset pois hoidosta.Pienimpien hoitohan on kalleinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänellä on näkemystä asiaan - onhan hän itse hoitanut lapsensa kotona ihan kai kouluikään asti.
On varmasti ihanteellista, jos lapsella olisi molemmat vanhemmat kotona, lauma isovanhempia kyläilemässä, naapurissa sopivan ikäisiä leikkikavereita ja aktiivit äidit, jotka järjestäisivät ihan naapurustossa muskareita ja perhekerhoja keskenään. Kukaan ei juo alkoholia, ei lyö, ei riitele, ei huuda. Lapset ovat aurinkoisia ja ongelmattomia. Kenelläkään ei ole diagnoosia yhtään mistään, ja kaikki ovat tasaveroisia, yhtä hyviä ja lahjakkaita.
Ongelma näissä ongelmattomissa lapsissa on se, että me ihmiset tarvitsemme kasvaaksemme pettymyksiä ja ongelmia. Meistä ei tule täydellisiä, vaikka saisimme täydellisen lapsuuden ja täydelliset vanhemmat. Meistä tulee paapottuja, suojeltuja ja avuttomia. Niin surullista kuin onkin se todeta, niin vastoinkäymiset tietyssä määrin todellakin jalostavat. En tarkoita, että parhaimman tuloksen saadakseen lapset pitäisi piestä joka viikonloppu ja laittaa lumihankeen seisomaan. Tarkoitan vain, että epätäydellinen arki epätäydellisine vanhempineen antaa lapselle ymmärrystä tajuta, että voi itse muuttaa maailmaa ja vaikuttaa tilanteisiin. Virheisiin ei kuole. Äitikin tekee niitä. Täytyy vain yrittää uudelleen.
On hyvä toivoa lapselleen parasta mahdollista lapsuutta ja yrittää toteuttaa sitä, mutta jokaiselle lapselle se paras mahdollinen ei suinkaan ole sama. Meitä kun on temperamentiltaan ja taidoiltaan erilaisia runsain mitoin ja kukin hyödymme erilaisista tilanteista.
Minä taas uskon, että tällaiset nollatutkimukset (mielipidekirjoittajat, jotka antavat ymmärtää tehneensä tutkimusta asiasta ja perustavat väitteensä toisten tutkimuksiin/väitteisiin) tarjoavat nykyaikuisille turvallisia satuja. Maailmassa on kaikki hyvin ja lapset kasvavat turvallisesti aikuisuuteen, kunhan vain en laita heitä päivähoitoon alle 3-vuotiaina. Huomio lähtee pois siitä varsinaiseesta kasvatuksesta, läsnäolosta, lapsen tarpeiden huomaamiseesta ja siirtyy yhteen ainoaan seikkaan, jonka nojalla sen lapsen pitäisi kasvaa terveeksi ja tasapainoiseksi aikuiseksi. Näitä päiväunia tai satuja kirjoitetaan nimenomaan keskiluokalle, jotka voivat kiireisen elämän keskellä uskotella itselleen, että näin on tehty kaikki tarpeellinen lapsen eteen. Kun lapsi on 3 vuotta, vanhemmat voivatkin keskittyä uraan ja alkaa harrastaa. Kouluikäiselle lykätään kännykkä ja hoidetaan asiat kännykän avulla. Teinin kasvatus voidaan ulkoistaa naapurin kotiäidille...
Mikä on tietysti idioottimainen väite, koska ENEMMISTÖ ei voi mitenkään olla EPÄNORMAALEJA eli häiriintyneitä.
Jos kaikilla lapsilla on flussa, ei se tee kaikista terveitä et kaikki on sairaita!
Osoitus ns. parviälyn tyhmyydestä. Joukossa se tyhmys tiivistyy. Yksilöt voivat olla älykkäitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä luulen, että sulla vaan on huono omatunto kun olet vienyt lapsesi hoitoon. Ei se kuitenkaan ole ton tutkijan vika.
Kuten siellä selvästi sanoin, kannatan kotihoitoa ja hoidin omanikin kotona, kunnes olivat 2v10kk ja 4v6kk.
Kyllä tuon ottaa aika moni töissä käyvä vanhempi ahdistuneena vastaan. On täysin inhimillistä, että on huolissaan päivähoidon tasosta ja siitä, mitä se tekee omalle lapselle. Joka ei tuollaista mieti, on jo aika vajaa tunnetasolla.
Joten mielipiteensä - huom., se lehtori ei ole julkaissut nyt mitään tutkimusta - voisi ilmaista toisellakin tapaa.
ap
AP on yksinkertanen
Mikä on tietysti idioottimainen väite, koska ENEMMISTÖ ei voi mitenkään olla EPÄNORMAALEJA eli häiriintyneitä.
Jos kaikilla lapsilla on flussa, ei se tee kaikista terveitä et kaikki on sairaita! Osoitus ns. parviälyn tyhmyydestä. Joukossa se tyhmys tiivistyy. Yksilöt voivat olla älykkäitä.
Nyt ei puhuta ohimenevästä olotilasta kuten flunssasta, vaan siitä, miten lapset ovat lapsia.
Jos se Winterhoff vertaa lapsia oman aikansa ideaaliin, lapset todellakin näyttäytyvät erilaisina, poikkeavina ja siten voidaan määritellä häiriintyneiksi.
Mutta enemmistö ei voi olla häiriintynyt, koska silloin on se perusvertailukohta jäänyt ajasta jälkeen. Häiriö on aivan sanakirjamääritelmänäkin epäjärjestys eli tavallisesta, vakiintuneesta käytännöstä tapahtuva poikkeama.
Jos vakiintunut, tavallinen enemmistö on nykyään itsenäisiä ja kyseenalaistavia lapsia, häiriintynyt onkin se winterhoffilainen lapsi, joka ei uskalla kyseenalaistaa tai ei luota siihen, että vanhemmat tukevat häntä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP on yksinkertanen
Mikä on tietysti idioottimainen väite, koska ENEMMISTÖ ei voi mitenkään olla EPÄNORMAALEJA eli häiriintyneitä.
Jos kaikilla lapsilla on flussa, ei se tee kaikista terveitä et kaikki on sairaita! Osoitus ns. parviälyn tyhmyydestä. Joukossa se tyhmys tiivistyy. Yksilöt voivat olla älykkäitä.
Nyt ei puhuta ohimenevästä olotilasta kuten flunssasta, vaan siitä, miten lapset ovat lapsia.ap
Ei ole enää tyhmä, kun kaikki on pysysvästi tyhmiä.
M.O.T
Kaikki tutukimukset ei ole sellaisia, että otetaan verikoe ja vastaus on + tai -
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teoria tämän takana on jo aika vanha, 60-70 luvulta, John Bowlbyn kiintymysteoria. Se myös lienee tuttu kaikille lastentarhanopettajiksi ja sosionomeiksi (amk) opiskeleville. Ideana ei ole oikeasti kritisoida vanhempia, nykyään opetetaan kasvatusyhteisöstä ja että pitäisi lapsen parhaaksi tehdä yhteistyötä vanhempien ja kaikkien sellaisten kanssa jotka ovat lapsen kanssa tekemisessä. Valitettavasti tämä ei aina tapahdu.
Pieni lapsi tarvitsee kumminkin turvallisia aikuisia ympärilleen. Kiintyä voi isään, isoäitiin tai jopa kummiin, jos on läheinen suhde heihin. Jos jotain oikeasti löytyy nykyjärjestelmässä kritisoimista on se, ettei vanhemmat voi tehdä osa-aika työtä (= enemmän aikaa perheen kanssa) ja se että päiväkotiryhmät ovat niin suuret, varsinkin suurissa kaupungeissa. Se ei mahdollista pienen lapsen kiintymistä hoitajaan.
vanhempia vastaan. Ja yleensä puusilmäisesti lukien.
Sunnuntain jutussakaan ei tuomittu varsinaisesti hoitoa vaan nykyisen hoidon laatu. Mitä enemmän asiasta puhutaan, sitä parempi mahdollisuus on saada muutosta aikaan!
Vaikeneminen on päättäjille mannaa. Lisää tälläisiä juttuja ja tutkituista tuloksista artikkeleita tasaisesti ja joka mediassa. Näin asioihin on mahdollista saada muutosta. Juhlapuheet eivät riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttaako siis pelotella pakkoraossa olevia perheitä, auttaako?
Tosiasia on että monet päiväkodit ovat melkoisia "lapsikanaloita", enemmän lasten säilyttämistä kuin laadukasta hoitoa.
Mikään ei muutu jos vanhemmat tyytyvät siihen.
Järkyttävää kyllä useimamt tuttavani ovat tyytyväisiä lastensa päivähoitoon ylisuuressa ryhmässä homeisessa talossa vaihtuvien hoitajien keskellä.
Hänellä on näkemystä asiaan - onhan hän itse hoitanut lapsensa kotona ihan kai kouluikään asti.
On varmasti ihanteellista, jos lapsella olisi molemmat vanhemmat kotona, lauma isovanhempia kyläilemässä, naapurissa sopivan ikäisiä leikkikavereita ja aktiivit äidit, jotka järjestäisivät ihan naapurustossa muskareita ja perhekerhoja keskenään. Kukaan ei juo alkoholia, ei lyö, ei riitele, ei huuda. Lapset ovat aurinkoisia ja ongelmattomia. Kenelläkään ei ole diagnoosia yhtään mistään, ja kaikki ovat tasaveroisia, yhtä hyviä ja lahjakkaita.
Ongelma näissä ongelmattomissa lapsissa on se, että me ihmiset tarvitsemme kasvaaksemme pettymyksiä ja ongelmia. Meistä ei tule täydellisiä, vaikka saisimme täydellisen lapsuuden ja täydelliset vanhemmat. Meistä tulee paapottuja, suojeltuja ja avuttomia. Niin surullista kuin onkin se todeta, niin vastoinkäymiset tietyssä määrin todellakin jalostavat. En tarkoita, että parhaimman tuloksen saadakseen lapset pitäisi piestä joka viikonloppu ja laittaa lumihankeen seisomaan. Tarkoitan vain, että epätäydellinen arki epätäydellisine vanhempineen antaa lapselle ymmärrystä tajuta, että voi itse muuttaa maailmaa ja vaikuttaa tilanteisiin. Virheisiin ei kuole. Äitikin tekee niitä. Täytyy vain yrittää uudelleen.
On hyvä toivoa lapselleen parasta mahdollista lapsuutta ja yrittää toteuttaa sitä, mutta jokaiselle lapselle se paras mahdollinen ei suinkaan ole sama. Meitä kun on temperamentiltaan ja taidoiltaan erilaisia runsain mitoin ja kukin hyödymme erilaisista tilanteista.
Minä taas uskon, että tällaiset nollatutkimukset (mielipidekirjoittajat, jotka antavat ymmärtää tehneensä tutkimusta asiasta ja perustavat väitteensä toisten tutkimuksiin/väitteisiin) tarjoavat nykyaikuisille turvallisia satuja. Maailmassa on kaikki hyvin ja lapset kasvavat turvallisesti aikuisuuteen, kunhan vain en laita heitä päivähoitoon alle 3-vuotiaina. Huomio lähtee pois siitä varsinaiseesta kasvatuksesta, läsnäolosta, lapsen tarpeiden huomaamiseesta ja siirtyy yhteen ainoaan seikkaan, jonka nojalla sen lapsen pitäisi kasvaa terveeksi ja tasapainoiseksi aikuiseksi. Näitä päiväunia tai satuja kirjoitetaan nimenomaan keskiluokalle, jotka voivat kiireisen elämän keskellä uskotella itselleen, että näin on tehty kaikki tarpeellinen lapsen eteen. Kun lapsi on 3 vuotta, vanhemmat voivatkin keskittyä uraan ja alkaa harrastaa. Kouluikäiselle lykätään kännykkä ja hoidetaan asiat kännykän avulla. Teinin kasvatus voidaan ulkoistaa naapurin kotiäidille...
Aha, pysyvästi tyhmä
AP on yksinkertanen
Mikä on tietysti idioottimainen väite, koska ENEMMISTÖ ei voi mitenkään olla EPÄNORMAALEJA eli häiriintyneitä.
Jos kaikilla lapsilla on flussa, ei se tee kaikista terveitä et kaikki on sairaita! Osoitus ns. parviälyn tyhmyydestä. Joukossa se tyhmys tiivistyy. Yksilöt voivat olla älykkäitä.
Nyt ei puhuta ohimenevästä olotilasta kuten flunssasta, vaan siitä, miten lapset ovat lapsia. ap
Ei ole enää tyhmä, kun kaikki on pysysvästi tyhmiä. M.O.T
niin varmaan muistanet, että juurikin se äo on samanlainen juttu... Fakta kun on, että älykkyystestejä on vaikeutettu kun länsimaisissa testeissä alkoi keskiarvo säännönmukaisesti nousta noin 120 hujakoille. Eli se, millä tuloksilla vaikkapa 60-luvulla sai huippupisteet ja neron statuksen, ei enää nykyään riitä.
Perehdy vähän asioihin ja jakele kommenttejasi vasta sitten, dear...
ap
Kaikki tutukimukset ei ole sellaisia, että otetaan verikoe ja vastaus on + tai -
Mutta tuo lehtori siis EI ole itse mitenkään tutkinut tai johtanut tutkimusryhmää, joka olisi millään tavalla saanut uutta tutkimistulosta lapsien hyvinvoinnista, kehityksestä ja päivähoidon vaikutuksesta siihen.
Kunhan nyt vaan arvioi muiden tutkimuksia ja teoreettisella tasolla kommentoi.
Mikä olisi ihan hyvä rehellisesti myös kertoa.
ap
Auttaako siis pelotella pakkoraossa olevia perheitä, auttaako?
Tosiasia on että monet päiväkodit ovat melkoisia "lapsikanaloita", enemmän lasten säilyttämistä kuin laadukasta hoitoa. Mikään ei muutu jos vanhemmat tyytyvät siihen. Järkyttävää kyllä useimamt tuttavani ovat tyytyväisiä lastensa päivähoitoon ylisuuressa ryhmässä homeisessa talossa vaihtuvien hoitajien keskellä.
Tuossakin kirjoituksessa se kärki uppoaa perheisiin, jotka ryökäleet eivät ymmärrä hoitaa lapsiaan kotona tarpeeksi pitkään.
Jos se kärki olisikin ollut kuntien säästöinnossa, olisin taputtanut karvaisia käsiäni. Minusta olisi loistavaa, jos päiväkotien ryhmät leikattaisiin puoleen ja jokatenavalle olisi omahoitaja. Mutta se nyt vaan ei-ole-elävää-elämää nykyään.
Ja sen olisin suonut ko. jutussa tulevan selvästi ilmi: faktoja määrärahojen supistuksista, henkilöresursseista yms.
NYT juttu ainoastaan jää ahdistamaan perheitä, joilla ei kuitenkaan OLE mitään onnelaa valittavana, jonne vievät lapsensa.
Jos halutaan aktivoida vanhempia toimimaan, heille pitää selvästi osoittaa, mistä tilanne johtuu.
Eikä pelotella hämärillä ja toteen näyttämättömillä tulevilla traumoilla, joita lapsi saa, kun joutuu alle kolmivuotiaana hoitoon.
See?
ap
vanhempia vastaan. Ja yleensä puusilmäisesti lukien. Sunnuntain jutussakaan ei tuomittu varsinaisesti hoitoa vaan nykyisen hoidon laatu. Mitä enemmän asiasta puhutaan, sitä parempi mahdollisuus on saada muutosta aikaan! Vaikeneminen on päättäjille mannaa. Lisää tälläisiä juttuja ja tutkituista tuloksista artikkeleita tasaisesti ja joka mediassa. Näin asioihin on mahdollista saada muutosta. Juhlapuheet eivät riitä.
Jos siinä olisi valotettu, oltaisiin tehty juttu siitä, mikä on tilanne nykyisin ja mikä sen pitäisi olla ja mitkä on resurssit ja ketkä niistä resursseista päättivätkään...
ap
tohtorin vaatimus, että hoitajan pitäisi sitoutua lapseen vallan allekirjoituksella, kunnes tämä on vähintään viisivuotias. Ihanteellista tietysti olisi varmaankin sekä lapsen että hoitajan kannalta, että sama hoitaja olisi lapsella pitkään. Mutta että oikein pitäisi allekirjoittaa, ettei vaihda työpaikkaa tai vaikkapa jää itse äitiyslomalle?
Ei hoitaja voi allekirjoituksellaan mitään ratkaista, vaan kyse on siitä, miten kunta päivähoidon järjestää - onko hoitajia riittävästi, ovatko ryhmäkoot riittävän pienet jne.