matkustaako muut ilman miestä lasten kanssa?

Pienten kanssa on yksin liian raskasta.

Mies kävi venezuelassa kun muksut olivat 2v ja 3v. Sittemmin ovat käyneet Egyptissä, Portugalissa jne. Itse olen käynyt lasten kanssa Italiassa ja Turkissa.

Jo silloin, kun esikoinen oli pieni, matkustin tosi paljon (lento- ja junamatkoja) yksin lapsen kanssa. Mies ei saanut koskaan lomaa, joten olin paljon reissussa. Kun kakkonen syntyi, matkustin kahden lapsen kanssa, ja aina on onnistunut hyvin. Tosin sanottakoon, että ihan loma-lomalle en mennyt, vaan lähes aina tuttavien tai sukulaisten luo lomailemaan, myös ulkomaille.



Nykyään matkustan paljon kolmen lapsen kanssa yksin, esim. viime kesänä tehtiin huvipuistoreissu lasten ja yhden kaveriperheen äidin kanssa. Minusta tällaiset reissut ovat olleet kivoja, en ole ikinä kokenut niitä raskaiksi.

Välillä matkustan vaan lasten kanssa ilman miestä ja välillä laitetaan lapset hoitoon ja matkustan miehen kanssa ilman lapsia.



Mies toimii samalla lailla. Meillä useampi lapsi taaperosta teineihin. Harvoin matkustamme koko perhe yhdessä.

Meillä mies stressaa matkustamista. Nytkin sanoi että hyvä että mennään ilman häntä. Mutta toisten suhtautuminen on että miksi? En tajua, olen aikuinen ja lapset jo 6 ja 7v ja tajuaa kun käsketään. En vaan jaksa sitä miehen narinaa kaikesta joten näin tällä kertaa. Ensimmäinen kerta ja jos toimii niin toistekin. Olisihan se kiva jos mies mukana mutta ilman valituksia.



ap

haluaisin seuraksi jonkun ystävän tai sukulaisen. Olisi tylsää olla ilman aikuista seuraa, kun lapset ovat keskenään. En myöskään lähtisi yksin lomamatkalle. Mukavampaa kun saa jakaa kokemuksia jonkun kanssa.

haluaisin seuraksi jonkun ystävän tai sukulaisen. Olisi tylsää olla ilman aikuista seuraa, kun lapset ovat keskenään. En myöskään lähtisi yksin lomamatkalle. Mukavampaa kun saa jakaa kokemuksia jonkun kanssa.

Kysyin sukulaisia mutta ei lähteneet. Ystäviä ei juuri ole mukaan tai perhetuttuja. Matka oli ex-tempore nopealla varoitusajalla. =/ Pärjäänköhän nyt..

Sekin ärsyttää miehessä että olisi kyllä halunnut matkalle mukaan mutta minä aina joudun kaiken järkkäämään ja maksamaan. Saa olla nyt sitten yksin itsekseen.

ap

Olen matkustanut kaikkien kolmen kanssa siitä asti kun ovat ollet pari, kolme kuukautta (kahdella vanhimmalla ikäeroa 3v 8 kk ja eroa kolmanteen kymmenisen vuotta), ensin yhden kanssa, sitten kahden ja sitten kolmen, ja ulkomaillakin on käyty pari kertaa, omatoimimatkoillakin, enimmäkseen kuitenkin kotimaassa. Mutta lentokone, juna ja laiva ovat kaikille lapsille tuttuja. Tosi helppo matkustaa heidän kanssaan, tykkäävät matkustaa. Tietenkin se vaatii itseltäkin melkoista reissaajaluonnetta että jaksaa ja viitsii lähteä ja roudata kamoja mutta nykyään isommat ovat jo niin isoja että ovat lähinnä avuksi. Interrailille suunnitellaan lähtevämme mahd. ensi vuonna. Nuorin on silloin 2v.

Mies innostuu enemmän moottoripyöristä, joten osan matkoista teemme niin, että ukko lähtee kavereiden kanssa pärräilemään Norjaan ja me lähdemme lasten kanssa minne huvittaa.



Ei kaikkien tarvitse pitää samoista asioista, mutta kaikkien pitää kunnioittaa toisten valintoja.

ja minä ynnä lapset matkaamme yhdessä, mies menee mökille.

Mieheni työ ei aina anna myöden matkustamista, joten olen lähtenyt lasten kanssa ilman häntä. Mielummin kuitenkin koko perhe yhdessä!

Mies on huono lomailija, koska tekee aina töitä eikä osaa lomallakaan ottaa rennosti. Ei sitä suorittamista jaksa kukaan katsella jos itsellä on tarkoitus rentoutua lomalla.



Minulla on kaksi alle 10-vuotiasta poikaa, ja hyvin noiden kanssa matkustaminen sujuu. Eikä se raskasta ollut pikkulapsiaikanakaan.

poikia, niin niitä ei enää huvita lähteä äitin kanssa mihinkään:( Näin meillä.

Pienten kanssa on yksin liian raskasta.

yh ja matkustanut aina lasten kanssa ilman toista aikuista. Kyllä pientenkin kanssa pärjää kun ei stressaa pienistä vastoinkäymisistä, eikä pidä kiirettä mihinkään.

aina vain lasten kanssa. Vuorotellen kahdestaan mennään. Näin aina yksi lapsi saa jakamattoman huomion ja puuhastellaan hänelle mieleisiä juttuja. Kyseessä 5-vuotias poika ja 10-vuotias tyttö. Virossa ja ruotsissa käyn risteilemässä molempien kanssa samaan aikaan.



Itse en kaipaa kaveri ym. seuraa mukaan vaan anutin kahdenkeskeisestä ajasta lapsen/lasten kanssa.



Meillä miestä ei nappaa viikon etelänlomat turistirysässä, joten jää mielellään kotiin eläinten ja toisen lapsen kanssa.

Äiti ne ulkomaanmatkat aina järkkäsi, osti liput, suunnitteli reitit, varasi majapaikat, maksoi kaiken. Ja isä narisi. "Miten kaikki onnistuu, entä jos myöhästytään, osataanko me mennäkään, onko meillä edes varaa..."ARGH!

Kyllä äiti sitten aina kysyi, lähteekö mukaan ja usein lähtikin. Mutta en tajua miten äitini jaksoi kuunnella aikuisen narinaa ja ikuista pessimismiä. Mainittakoon, että äitini puhuu hyvin auttavaa englantia ja ruotsia. Isäni osaa paremmin ainakin englantia. Silti äiti aina hoiti ulkomailla kaikki asiat. Näin meidän perhe reissasi 80-luvulla...

minä joudun aina suunnittelemaan ja maksamaan kaikki lomareissut. Miehen mielestä ne ovat rahan tuhlausta ja hän sensijaan haluaisi vaihtaa useimmin autoa. Meillä suht uusi ja turvallinen auto enkä usko lasten olevan sen onnellisempia vaikka vaihtaisimme autoa vuoden välein. Mies aina ilmoittaa ettei ainakaan lähde ja tätä kiukuttelua jatkuu yleensä ihan kunnes ollaan lähtökuopissa. Itse matkat menevät hyvin ja jälkeenpäin hänenkin mielestään oli hyvä kun lähdettiin. Vaikka kaikilla on lomalla kivaa ja minusta ihanaa viettää koko perheen parissa aikaa, alkaa tämä lähtökiukuttelu tympäisemään. Olen ajatellut että seuraavan kerran kun matkan varauksen ajankohta tulee, jos hän taas sanoo ettei lähde, saatan jättää varauksen hänelle tekemättä. Meillä kolme alle 8-v lasta.

mutta matkustan kyllä aika usein miehen kanssa ilman lapsia. Mieheni on loistava matkakumppani.

nyt muutaman vuoden ajan, aloitettiin, kun nuorempi oli 10 v. Aiemmin ei ollut rahan vuoksi mahdollista. Mies tykkää kalastaa ja metsästää, me muut ei, ja vastaavasti mies ei halua ulkomaan reissuille.



Meillä lapset matkustaisivat vaikka monta kertaa vuodessa, harmi, kun rahat ei riitä sellaiseen. Rantalomat ei nappaa, mutta kaupunkilomista tykkäämme. Ainakin meillä huomaa, miten erilaista yhdessäolo on reissussa kuin kotona. Jälkeenpäin on mukava muistella reissuja yhdessä ja suunnitella tulevia.

Ulkomaanmatkat ei kiinnosta ylipäätään, mutta kesäisin vien lapset satojen kilsojen päähän huvipuistoihin, ulkoilmateattereihin, eläinpuistoihin, ruotsinristeilylle ym. mikä sopii kaikenikäisille.



Lapsia kuusi alle 10v. Mies paljon töissä ja harvemmin kesälomaa, eikä edes mahtuisi 7hengen autoomme. Jonkun on myös jäätävä hoitamaan eläimiä, kun ei ole varaa palkata ulkopuolista.



Kylpyläreissu on ainoa, jonne en uskalla mennä kaikkien lasten kanssa.