Jos olisit 40v. tekisitkö lisää lapsia?

jos olisi yksi vain, niin ehkä. Muuten mun mielestä ihan liian vanha äidiksi.

olen nyt 49v ja ajatus että olisi 10v lapsi jolla murkkuikä vasta tulossa, en jaksaisi.

En jaksaisi yövalvomisia, enkä pikkulapsi vaihetta.

Onhan 40 v jo riski-isässä synnyttäjänä muutenkin.

Tällä tietoa 1 lapsi tuntuisi liian vähältä. Haluaisin ilman muuta toisen, jos vielä saisin. En pelkäisi varmaan erityislapsen saamistakaan, koska siitäkin selviää.

Jos siis itse haluaisin. En näe mitään estettä. Ne, jotka näkevät ovat



a) jo tehneet kaikki lapsensa

b) tehneet lapsensa nuorena



tai molempia

heti ekan perään.



Mulla on kolme lasta ja olen 41v, enkä missään tapauksessa uskaltaisi tehdä enää lapsia. Pelottaa riskit lapsen puolesta.

Ei se 37 ja 40 juuri äidin ikänä eroa. Itsekin voisin muuten vielä harkita, mutta omat lapset ovat 40 iässä jo yli 10 vuotiaita enkä jaksaisi varmaankaan enää aloittaa alusta.

Niin kuin teinkin. Sain viidennen lapsemme 42-vuotiaana. Nyt kuopus on jo 9-vuotias.

Ja tein.

Kuopus syntyi, kun olin 44-vuotias. Ei mitään ongelmia ja synnytyskin sujui sutjakasti.

Suosittelen.

41- vuotiaana neljännen ja 43- vuotiaana viidennen ja viimeisen.

ja tein minäkin. Olin 42v, kun kuopus syntyi. Nyt 12v ja kaikki mennyt hyvin. Jo esimurkkuiässä, enkä koe rasittavaksi.

Ja jos nyt saisin jälkikäteen päättää, en tekisi ensimmäistäkään minkään ikäisenä.

Kymmenen vuotta vanhimman ja nuorimman ikäero.



Lapset ovat ihania, on kiva saattaa maailmaan fiksuja ja söpöjä suomalaisia, pieni kansa tarttee lisää porukkaa. Sisaruutta, veljeyttä ei kaverit korvaa. Kotielämä yhden kanssa aika hiljaista. ym

Itse jaksanut oikein hyvin. Tietty ei ehdi kaikenlaista, kuten kolmen kanssa jo ehti, mutta vauva-aika kestää aikas vähän.

Mä oon nyt 38+ ja itse en käytä mitään ehkäisyä, toiveena, saispa vielä kerran kokea raskauden. Harmikseni se ei vaan riipu yksin minusta, vaan tuosta isännästä, joka tykkää tunnollisesti räplätä kumiensa kanssa, vaikka olen yrittänyt parhaani saadakseni ukon luopumaan niistä.

Sain esikoisen 43-vuotiaana ihan luomusti ja nyt kolme vuotta myöhemmin odotan hälle pikkusisarusta :)



Jos itse haluat lisää, niin älä turhaan jää epäröimään. Tsemppiä, ap!!

Ihanaa kun on omaa aikaa...Lapseni on jo aikuinen vaikka asuukin kotona.Olen 42-vuotias ja kiitän onneani etten hankkinutkaan toista lasta.

Aiemmin olin epävarma valinnastani ja nyt erittäin onnellinen.

Minua ei enään kinnnostaisi yöheräämiset,hiekkalaatikolla istuminen ja kotona pyöriminen.

Työn jälkeen voin rentoutua ja yleisesti ottaen nauttia elämästä.

Ei kiitos enempää lapsia!

Lapsi siis tilauksessa mutta meille ei tule lapset helposti. Olen nyt 37-vuotias. 41 vuotta on takaraja. Koen, että joku ikä on pakko laittaa, koska muuten sitä vain toivoo ja toivoo.

Tein omani hieman alle 30-vuotiaana. Enkä varmaankaan halua enää 10 vuoden päästä olla raskaana ja pikkuvauvan äitinä. Mutta jos tykkää olla raskaana ja pienen vauvan kanssa niin miksipä ei.

Tikutin ja kaikkea mahdollista apuna, mutta ei niin ei lykästänyt. Nyt olen 46v ja luovuttanut, lopetimme aika pian toisen keskenmenon jälkeen, olin silloin 43v. Sitten olenkin ollut masennushoidossa sen jälkeen ja sen vuoksi mm. joutunut vaihtamaan helpompiin työtehtäviin. Minulla on jo kaksi lasta.

turhan suuri mahdollisuus, että lapsi ei olisi terve. En usko, että jaksaisin hoitaa enää viiskymppisenä sairasta lasta. Ja jos nuorena jäisi yksinhuoltajaksi, se vielä onnistuisi. Ei kyllä keski-ikäisenä enää.