Naisen elämä on aivan hiton raskasta. Aina joku nainen jossakin mollaa ja vähättelee.

Puit mietteeni täysin sanoiksi! olen myös ap:n kanssa samoilla linjoilla. Ihanaa kun saa edes jossakin tuulettaa pääkoppaansa joka on liian täynnä vaatimuksia pullan leipomisesta ja ikkunanpesusta samalla, kun 11 kuukautta vanha vauva on päättänyt lopettaa päiväunien nukkumisen lähes kokonaan.



Ja se hemmetin kantoliina! Meillä ei ole kantoliinailtu. Mutta joka jumalan asiaan olen saanut neuvoksi "kokeile kantoliinaa"... helkkari, mikä ihmeen superpelastaja se semmoinen liina oikein on?!! manduca oli, eikä muksu viihtynyt siinä pätkääkään.



Tässä vähän asian vierestäkin nyt tuli, sorry.

vaan ainoastaan exältäni, jolla on pieni mieli ja surkea elämä. Oman kokemukseni mukaan nykyajan koulutetut, itsenäiset, fiksut naiset monissa tapauksissa jo osaavat tukea ja arvostaa kanssasisaria. Kun suksia menee ristiin, se ei aina juonnu mitenkään siitä että kumpikin osapuoli on nainen.

Itse sinä täällä mollaat muita naisia, haloo! Minä tunnen paljonkin kivoja ja reiluja naisia.

miehissä kyllästyttää krooninen empatian puute.

Eivät tietenkään KAIKKI ole samasta muotista siinäkään.



Oletko sitten itse kaikelta naisten keskinäiseltä aika julmaltakin kilpailulta, äänekkäältä pätemiseltä ja ties miltä kieroilulta päässyt välttymään? Kivaa tietysti sinulle, jos olet. Mä en ole. Nainen on kyllä mielestäni naiselle vähän turhan usein susi -siis hyvinkin epäempaattisesti.



aloittaja

sitä taas on vaikea sanoa, mitä joku mies sanoisi miehestä. Että kai yleensä miehet naisille ovatkin kivoja, mutta entä toisille miehille.

Nainen on naiselle susi.



Miksiköhän näin on?

että naisen koko elämä on suorittamista ja pätemistä, josta kaikki lähipiirin naiset ja miksei vähän tuntemattomatkin saa arvostella ja arvioida, antaa vinkkejä ja vihjeitä. Harvoin vain todetaan, että sinäpä olet tehnyt tuon hyvin tai kylläpä sinulla on asiat hienosti. Aina pitää löytää se pieni mutta. Asiasta kuin asiasta.



Miehillä ei yleensä ole samanlaista tarvetta suorittaa ja päteä. MIesten isyyttä ei arvioida sen mukaan, kantavatko he lapsiaan kantoliinassa ja käyttävät kestovaippoja, heille riittää, että ovat läsnä ja pyrkivät hyvään isyyteen.



Äitejä suomitaan huoletta kaikesta vauvanhoitoon liittyvästä, uraäiti ei saa olla mutta jos viettää vuosikausia kotiäitinä, on läskiperse, joka ei viitsi elättää itseään. Toisaalta jos on jotain siltä väliltä ei sekään ole hyvä, koska ei ole kunnianhimoa tehdä uraa ja toisaalta on laittanut lapsensa päivähoitoon, joka yksinkertaisesti vain on syvältä kaikissa tapauksissa.



Jos lapsi tekee tyhmyyksiä, syytetään aina äitiä. Joko syy on siinä, että äiti on tehnyt uraa tai sitten se on siinä, että äiti on ollut kotiäiti ja ahdistanut lapsen nurkkaan liian vähillä virikkeillä.



Jos on liian neutraali, ei uskalla ottaaa kantaa ja ilmaista mielipiteitä. Jos mies pettää, on vain liian ruma tai nalkuttava. Jos itse pettää, on oikea horo. Jos huolehtii ulkonäöstään ja pysyy uskollisena mutta ihailijoita riittää, on tyrkky ja härnääjä. Jos on kotihiiri, pakottaa miehen pettämään. Jos miehellä on seksiä kotona yllin kyllin, on nainen liian vaatelias ja laittaa miehelle paineita. Jos ei halua seksiä kuin kerran kuussa, on ilkeä pihtaaja, jonka miehellä on oikeus pettää. Jos on jotain siltä väliltä, on se liian harvoin ja miehellä on edelleen oikeus pettää.



Kaikki naiset eivät ole ilkeitä ja empatiakyvyttömiä mutta naisille aiheutetut odotukset ja paineet ovat niin suuria ja ristiriitaisia, että empatiakykyisinkin kuvittelee, että naiseutta saa ja voi mitata vain tiettyjen mittarien mukaan ja muu on huonoa naiseutta. Madonna vai huora -dilemma ei pääty ikinä mutta sen lisäksi se puolivälikin on nykymaailmassa tuomittu liian kesynä.

miehillä ei arvioida vanhemmuutta, vaan koulutusta, menestystä, saavutuksia ja tuloja. Enemmän kuin naisilla.

Ei sellaisille pidä suoda tyydytystä siitä, että pitäisi heitä minään. Se on ihan turhaa. Huonotapaiset pelkurit rakitkin räksyttävät, karavaani se silti kulkee. :)



Jossakin vaiheessa vois myös kokeilla taktiikkaa "täydeltä laidalta", jos siis viimeinenkin päre palaa johonkin saatanan räkyttäjään. Heittää vaikka sellaisen nälvijän tyynesti ulos kodistaan ja sadattelee sen siinä matkalla niin pahasti kuin vain keksii. Meille kilteille se vaan on ihan aidosti hankalaa, me kun ajatellaan yleensä aina jopa sen kaikkein kusipäisimmänkin ilkiön tunteita. Mutta kun ei niillä vissiin ole niitä, eli ei pitäisi. No, en ole tuollaista koskaan tehnyt, mutta arvelen että sekin päivä saattaa vielä koittaa. Alan olla nimittäin todella sisuuntunut ja täynnä padottua kiukkua kaikenmaailman ilkeitä muiden nokkijoita kohtaan!

Empatia on kyky ymmärtää toisen ihmisen tunteita. Sitä voi käyttää niin hyvään kuin pahaan, myös satuttamiseen. Sen sijaan kyvyttömyys ymmärtää toisten tunnetiloja voi näyttäytyä reiluutena ja suoruutena, kun motiivien pohtimisen sijaan keskitytään faktoihin.

Empatia on kyky ymmärtää toisen ihmisen tunteita. Sitä voi käyttää niin hyvään kuin pahaan, myös satuttamiseen. Sen sijaan kyvyttömyys ymmärtää toisten tunnetiloja voi näyttäytyä reiluutena ja suoruutena, kun motiivien pohtimisen sijaan keskitytään faktoihin.

tai sitten voi heittäytyä sen taakse, että "mä vaan sanon asiat suoraan" ja loukata toisia miten huvittaa.