Päiväkoti taas vaarallinen pienille lapsille!

laittaa lapset tosi aikaisin hoitoon, mutta näin 70-syntyneenä, itselläni ja veljelläni oli ainakin ollut vakihoitajat. Ei siis sellaista päiväkotia, jossa hoitajat vaihtuvat vähän väliä ja aamulla, päivällä ja iltapäivällä eri ihminen hoitaa. (Meillä esim. oli pph tai kotona hoitajana sukulaistyttö, joka myös asui meillä. Eivät varmasti ns. päteviä, mutta välittivät ja heihin pystyi muodostamaan kiintymyssuhteen.)



Toki äiti olisi vauvalle paras hoitaja, mutta samana pysyvä toinen aikuinen on myös melko hyvä ratkaisu. Tämä nykyinen laitosmainen päiväkotijärjestelmä, jossa hoitajat ja lapset vaihtuvat ja on liikaa väkeä ja liian vähän resursseja, on lapsen näkökulmasta hankalin.



En halua syyllistää vanhempia tai hoitajia asiasta. Kun järjestelmä on rakennettu näin, on hankalaa järjestää elämänsä niin, että välttyisi ongelmalta. Ja hoitajat voivat tehdä vain parhaansa niissä raameissa, jotka heillä ovat.



Itse kaipaisin enemmän perusteellista keskustelua nimenomaan päivähoidon laadusta, sen sijaan, että vain syyllistetään perheitä, joilla ei usein todellisuudessa ole kuin kaksi enemmän tai vähemmän huonoa vaihtoehtoa valittavana: Taloudelliset vaikeudet ja riski äidin työllistymestä. Tai ongelmalliseksi todettu päiväkotijärjestelmä.



t. 11

Valtava määrä teini-ikäisiä syö masennuslääkkeitä. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden jälkeen syntynyt ikäpolvi syö aiempaa enemmän masennuslääkkeitä ja jää sairaseläkkeelle mielenterveydellisistä syistä. Tätä suuntausta ei suomen kansantalouden elatussuhde pitkään kestä.

vielä 70-luvulla moni kaupunkilainen lapsi oli hoidossa naapurilla tai pph:lla. Maaseudulla isovanhemmat hoitivat. Eli eri asia kuin nykyiset pk:t.

Äitien asemaa tulee parantaa tässä yhteiskunnassa. Kotihoidontuen verotus tulee poistaa.



Törmäsin erääseen antroposofiin, jonka mielestä pitkä imetys tekee lapsesta liian riippuvaisen, eikä edistä lapsen itsenäistymiskehitystä. Tyrmäsin väitteen, mutta tälläiset naurettavat hatusta temmatut väitteet elävät tietämättömien omaksumina. Ihminen on niin kaukana itsestään, ettei ymmärrä peruskuviota. Lapsi tarvitsee paljon turvaa tullakseen tasapainoiseksi aikuiseksi.

Sosiaalisuus on luonteenpiirre ja se ei ole elämässä pärjäämisen kannalta pelkästään positiivinen piirre.



Sosiaaliset taidot opitaan. Alle 3 vuotiaalla ei ole mitään mahdollisuutta oppia sosiaalisia taitoja, koska hänellä ei ole vielä kehitysasteensa takia edellytyksiä oppia niitä.



Sosiaalisten taitojen oppiminen alkaa pienin askelin 4 ikävuoden paikkeilla. Taitoja opitaan lisää iän karttuessa.



PK:n ryhmät ovat niin isoja, että ne ovat enemmänkin laumoja ja laumassa lapsen selviytymiskeinoina ensimmäiseksi tulee agressiivisuus. Se on lapselle luontainen tapa selviytyä.



Isoissa tutkimusryhmissä on aina ääripäitä, kuten täällä av:lla. Kolikon monta puolta- otsikolla kirjoittajalla on ihanat lapset ja tutuilla kotiäideillä kamalat. Näin voi olla, mutta pitää muistaa, että tutkimusryhmissä on aina ääripäitä ja tulee aina olemaan. Yksilötason asioista ei voi siis vetää koko ryhmää edustavaa mielipidettä.

sellainen päiväkoti kuin mielestäni päiväkotien pitäisi ollakin. Pieni sama ryhmä ja samoina pysyvät aikuiset. Näin sen pitäisi mennäkin. Meillä ei sentään ihan noin hyvään ollut mahdollisuuksia.



Minusta on surullista, että vanhemmat hyökkäävät toistensa kimppuun puolustaessaan erilaisia ratkaisujaan. Eikö olisi hyödyllisintä miettiä millainen hoitojärjestelmän pitäisi olla, jotta siitä löytyisi mahdollisimman hyvä vaihtoehto erilaisille perheille ja erilaisiin tilanteisiin.



Päivähoidon hyvänä puolena on säännöllinen mahdollisuus sosiaalisiin kontakteihin muihin lapsiin, varsinkin isommilla lapsilla. Aiemmin perheet olivat isompia, jolloin kontakteja muihin lapsiin tuli automaattisesti kotona. Ja jos ei tullut, niin naapurissakin oli niitä kotihoidettuja, joista sai seuraa. Nykyään moni kotiäiti joutuu tekemään ihan eri tavalla töitä löytääkseen isommalle lapselleen ikäistään seuraa. Myös asumistilavuuden kasvu on saattanut hankaloittaa asiaa: Asumme 70-luvun kerrostaloalueella, jossa on aikanaan asunut lähes kaikissa yksiötä isommissa lapsiperhe. Nykyään vastaavan kokoisissa asuu sinkkuja, lapsettomia pareja ja eläkeläisiä. Omassa pihassa ei pyörikään enää yhtä paljon lapsia kuin kultaisella 70-luvulla.

on itse käynyt jo 70-luvulla päiväkotia=)



Jaksan ihmetellä tuota lausetta että sama hoitaja hoitaa lasta viisivuotiaaksi. Ja hoitajille pitäisi mkasaa siitä että sitoutuisivat siihen. Mitä jos maksettaisiin vanhemmille jotta he sitoutuisivat hoitamaan omat lapsensa. Kai päiväkotien henkilökunnallakin täytyy olla oikeus vaihtaa työpaikkaa, jäädä äitiyslomille ym.

pienet taaperot virikehoitoon päiväkotiin, kun vanhemmat on kotona.



Mut onhan se varmaan parempi, kuin olla kotona. Kaikista vaaroista huolimatta.

Meillä vajaa kaksivuotias aloitti päiväkodissa tänä syksynä. Kyseessä suurperhe, jota ei yhden ihmisen palkalla elätetä. Työaikajärjestelyillä ollaan päästy siihen että taapero on hoidossa kolme päivää viikossa noin 8 tuntia. Tämä tarkoittaa sitä että yhteisiä vapaapäiviä ei miehen kanssa juuri ole.



Voitaisiin toki jättäytyä yhteiskunnaneläteiksi, toimeentulotukea saataisiin lähes sama kuin nyt palkkaa. Mutta tätä mallia en halua lapsilleni opettaa

on itse käynyt jo 70-luvulla päiväkotia=)

Jaksan ihmetellä tuota lausetta että sama hoitaja hoitaa lasta viisivuotiaaksi. Ja hoitajille pitäisi mkasaa siitä että sitoutuisivat siihen. Mitä jos maksettaisiin vanhemmille jotta he sitoutuisivat hoitamaan omat lapsensa. Kai päiväkotien henkilökunnallakin täytyy olla oikeus vaihtaa työpaikkaa, jäädä äitiyslomille ym.

Tottakai henkilökunnalla pitää olla oikeus vaihtaa työpaikkaa, mutta mielestäni pitäisi pyrkiä siihen, että hoitajat voisivat pysyä samana. Eli ihan minimiin kaikki määräaikaisuudet ja sijaisuudet. Henkilökuntajärjestelyissä voitaisiin miettiä ratkaisuita, joissa sairastamiset yms. voitaisiin hoitaa mahdollisimman vähällä henkilökunnan vaihtuvuudella.

Meidän lapsemme päiväkodissa esim. käytetään paria vakisijaista tai pääasiassa hallinnollisissa tehtävissä oleva auttaa enemmän lasten kanssa. Yksi harjoittelija on välillä, mutta muuten määräaikaisia ei käytetä.

Työpaikan ilmapiiri ja työkuorma yritetään pitää hyvänä, jotta henkilökunta viihtyisi.

Näissä ratkaisuissa voittavat niin lapset kuin hoitajatkin.

t. 11

Omat lapsemme menivät vuoden ikäisinä tarhaan, molemmat. Ovat erittäin iloisia, tyytyväisiä ja sosiaalisia tapauksia. Niitä jotka käyttäytyvät hyvin lastenkutsuilla, osaavat olla ryhmässä, odottaa omaa vuoroaan, olla huutamatta ja vaatimatta jatkuvaa huomiota.

Sitten on se toinen osa, oman tuttavapiirimme kotimammat, joiden kullannuput kärsivät 5-vuotiaana eroahdistusta kun äiti menee vessaan, toisilla itkupotkuraivarit 7v kun ei uskalla jäädä yksin kouluun! Kolme yleisimmin käytettyä sanaa ovat minä, minä ja minä. Toisia ei osata ottaa huomioon lainkaan.

Meilläkään mistään uraohjuksena olosta ei todellakaan ole kyse, vaan siitä että meidän pitää elää ja se ei yhden tuloilla vuosia pk-seudulla onnistu kun ei ole ulkopuolisia rahoittajia.

Kannattaa myös miettiä millaisilla eväillä nyky-yhteiskunnassa pärjätään? Yksi tärkeimmistä avuista elämään on reippaus, sosiaalisuus ja kyky toimia ryhmässä. Edellämainituilla ohitetaan usein jopa älykkyyden ja koulutuksen vaikutus.

Meillä lastentarha on aivan loistava 12 lapsen ja 3 hoitajan ryhmäperhepäivähoitokoti, jossa tiedän että lastemme on aina ollut hyvä olla ja kiintymyssuhde tuttuihin ja turvallisiin hoitajiin on aina ollut vahva.

PS. Miehenä pistää TODELLA v#tuttamaan tuo suhtautuminen mieheen toissijaisena kasvattajana.

Myös HS:n artikkelin kommenteissa oli todella hyvä, ajatuksella laadittu miehen kirjotus. Minustakin on hirveää ja väärin latistaa miesten osuutta.

T. Nainen, jota naisten jalustalle nostaminen tympii ja raskaasti. Ei tässä mitään jumalattaria olla ihmisiä vain.

vain ne rahanahneet ihmiset,jotka vievät pienet lapsensa tarhaan toisten hoidettavaksi,yrittävät puolustella,ettei näin ole.

Aina ei ole kyse rahanahneudesta vaan ihan toimeentulosta.

Jos et tätä tajua, olet harvinaisen tyhmä ihminen.

P.S Hoidin itse kotona lähes 3-vuotiaaksi, mutta ymmärrän että tilanteita on monia, enkä ole heti tuomitsemassa toisia.

Sosiaalisuus on luonteenpiirre ja se ei ole elämässä pärjäämisen kannalta pelkästään positiivinen piirre. Sosiaaliset taidot opitaan. Alle 3 vuotiaalla ei ole mitään mahdollisuutta oppia sosiaalisia taitoja, koska hänellä ei ole vielä kehitysasteensa takia edellytyksiä oppia niitä. Sosiaalisten taitojen oppiminen alkaa pienin askelin 4 ikävuoden paikkeilla. Taitoja opitaan lisää iän karttuessa. PK:n ryhmät ovat niin isoja, että ne ovat enemmänkin laumoja ja laumassa lapsen selviytymiskeinoina ensimmäiseksi tulee agressiivisuus. Se on lapselle luontainen tapa selviytyä. Isoissa tutkimusryhmissä on aina ääripäitä, kuten täällä av:lla. Kolikon monta puolta- otsikolla kirjoittajalla on ihanat lapset ja tutuilla kotiäideillä kamalat. Näin voi olla, mutta pitää muistaa, että tutkimusryhmissä on aina ääripäitä ja tulee aina olemaan. Yksilötason asioista ei voi siis vetää koko ryhmää edustavaa mielipidettä.

Päiväkotiryhmiä pitää saada pienemmiksi ja LASTEN ehdoilla toimivaksi. Ihan järjettömiä ryhmiä ainakin Tampereella. Jos hoitaja sairastuu muista ryhmistä paikataan ja meno sen mukaista. Siellä ei kukaan opi ainakaan positiivisia sosiaalisia taitoja.

Kaikki äitiyslomasijaisuudet, hoitovapaasijaisuudet on tietenkin määräaikaisia, virkoihin ei voi palkata epäpätevää muuta kuin määräaikaisuuteen ja päteviä ei saa. Varisnkin lastentarhanopettajista on oikeasti huutava pula.



meidän talossa on 9 kasvatusvastuussa olevaa henkilöä eikä koko syksynä ole ollut yhtään päivää että kaikki olisivat olleet yhtäaikaa töissä. On vuosilomia, lasten sairauksia, omia sairastumisia.

miksei tämä kiintymyssuhteen vahingoittuminen näy väestötasolla mitenkään tilastoissa. Mikseivät kotihoidetut voi millään mittarilla aikuisena paremmin (mielenterveys jne)?

Vielä enemmän ihmettelen, että tuo väitöskirja on hyväksytty ilman, että tätä kysymystä on otettu siinä esiin.

Kylläpä juuri näkyy tilastoissa erilaiset juuri varhaisen kiintymyssuhteen häiriöistä johtuvat lapsen persoonallisuuden ongelmat.Jatkuva masennusten määrän jyrkkä kasvu lapsissa ja nuorissa juontaa juuri varhaislapsuuden häiriöihin.Hyvä että taas kerran joku tutkija tämän tosiasian nostaa pöydälle!