mielipiteitä kiintymysvanhemmuudesta

Ja silti uskoisin lapsemme olevan terve, täysjärkinen ja vanhempiaan yli kaiken rakastava.



Mistä näitä ajatuksia oikein kumpuaa?

perhepeti = lapsi nukkuu vanhempien sängyssä, ei lainkaan omaa sänkyä



kantoliinailu = lapsi on mahdollisimman paljon sylissä, mielellään liinassa, ei vaunuissa, myös päiväunet liinassa



lapsentahtinen imetys = lasta syötetään aina kun lapsi itkee



sormiruokailu = täysimetys 6kk, tämän jälkeen ei soseita/puuroja vaan lapsi saa itse syödä kiinteitä valitsemansa määrän sormin



kestovaipat/vessahätä viestintä = ei teollisia vaippoja, vaan vauvasta asti pyritään tunnistamaan vessahädän merkit ja käyttämään potalla, muuten käytössä kestovaipat

Meillä on menty lapsentahtisesti eteenpäin, ei minkään tietyn muotin mukaisesti.



Mutta jokainen tietty tyylillään...

en sen takia ajattele että ovat höyrähtäneitä, että jossain noissa olisi jotain vikaa. Vika on siinä että päätetään etukäteen miten toimitaan, eikä oteta lapsen yksilöllisiä tarpeita huomioon.



Meillä minä nukuin vauvan kanssa muutaman ekan kuukauden perhepedissä ja kun lapsi oppi kääntymään, siirsin hänet pinnasänkyyn, jossa nukkui yhtä hyvin kuin vieressäni.



Täysimetin 6kk ja lopetin imetyksen lapsentahtisesti. Sormiruokailimme ja syötin myös soseita. Kummallakin tavalla ruoka maistui hyvin. Vauva ei viihtynyt sylissä, sen sijaan viihtyi hyvin vaunuissa. Meillä oli siis vaunut.



En ajattele että olisin tehnyt mitään lapsen parasta vastaan, vaikka en orjallisesti kaikenlaista noudattanut. Niin, ja käytimme kertakäyttövaippoja, koska mieheni ei suostunut kestovaippoihin ja perhe-elämä ei kuitenkaan voi olla vain toisen vanhemman sanelupolitiikkaa.



Minusta mikään noista kiintymyssuhdevanhemmuusjutusta ei ole sinällään huonoa tai negatiivista, ainoastaan niiden orjallinen, joustamaton noudattaminen..

on perhepeti (vaikka vihaan sitä sanaa), kestovaipat ja kantoliina, aion imettää niin pitkään kuin mahdollista ja tarjota lapselleni sormiruokaa (koska olen tuttujen vauvojen kohdalla huomannut, että se toimii). En nyt kuitenkaan mitään erityistä nimeä lähtisi antamaan omalle vanhemmuudelleni, mielestäni olen ihan tavallinen vanhempi.

perhepeti vain isän ollessa poissa/töissä

kestovaipat + kertikset n. 50/50, tosin nyt pesukonerikki ja vain kertakäyttövaipat käytössä

imetyksessä päädytty osittaisimetykseen

soseita ja sormiruokailua, kumpaakin kokeillaan



Lapsentahtisesti edetään jokatapauksessa.



Kukin tyylillään.

perhepeti = lapsi nukkuu vanhempien sängyssä, ei lainkaan omaa sänkyä

kantoliinailu = lapsi on mahdollisimman paljon sylissä, mielellään liinassa, ei vaunuissa, myös päiväunet liinassa

lapsentahtinen imetys = lasta syötetään aina kun lapsi itkee

sormiruokailu = täysimetys 6kk, tämän jälkeen ei soseita/puuroja vaan lapsi saa itse syödä kiinteitä valitsemansa määrän sormin

kestovaipat/vessahätä viestintä = ei teollisia vaippoja, vaan vauvasta asti pyritään tunnistamaan vessahädän merkit ja käyttämään potalla, muuten käytössä kestovaipat

Mutta niin kauan kun ei pidä tapaansa ainoana oikeana ja katso asiakseen aina muita valistaa OIKEASTA äitiydestä niin ei ole multa pois vaikka joku noita kaikkia haluaisi kirjaimellisesti noudattaa. Aikamoista suorittamista kyllä imho.

Perhepeti ei ole meidän juttu. Molemmat lapset ovat olleet niin levottomia nukkujia ettei niiden vieressä voi olla (paitsi toki ihan pieninä vauvoina).

Meillä kantoliinaa käytettiin suht paljon, mutta vunutkin oli ja esim kauppareissulla ne oli aika ehdoton varuste että sai tavarat kotiinkin. Päiväunille nukahti vain liikkuviin vaunuihin. Liinaan tosi huonosti. Muutenkin ajatus siitä että opetettaisiin vauva ehdointahdoin siihen että täytyy kokoajan olla kosketusetäisyydellä, sylissä tms. on aika lyhytnäköinen. Elämästään tekee todella vaikean kun lapsi ei ole hetkeäkään ns. yksin eli esim parin metrin päässä niin että näkee äidin. Mutta tosiaan hoitovälineenä todella kätevä kun ei sotke asiaan ylimääräisiä ideologioita.

Imetys: ei lainkaan maitoa, eli ei imetystä.

Sormiruokailu: Mun mielestä täyttä huuhaata. Onhan se kiva että lapsi opetetaan leikkimään ruualla. Muutenkin sormiruokailussa ainakin tutuilla on mennyt yleensä todella pitkään ennenkuin syödyllä ruokamäärällä on ollut ravinnonsaannin kannalta mitään merkitystä. Meillä 4kk kuluva korvikkeen määrä ylitti jo suositukset reippaasti, joten ravintoa piti saada muualta. Soseilla on siis aloiteltu meillä ja toki naposteltavaa on omasta kädestäkin saanut. Nyt 3 ja 5 vuotiaat ovat hyvin syöviä ja kaikkiruokaisia (kuten myös sormisuokailleilla tutuilla, joten meidän otannalla tällä ei ollut mitään merkitystä suuntaan tai toiseen).

Kestovaipat: Kokeiltu, mutta aiheuttivat aivan järkyttävää ihottumaa. Kertiksistä löytyi merkki jolla peppu pysyi kunnossa.

Vessahätä viestintä/vaipaton vauva: Vielä isompaa huuhaata kuin sormiruokailu. Kuulostaahan se toki loogiselta, mutta totuus on että vauva on liian kehittymätön oppimaan tarkoituksella hätäänsä viestimään. Suoritusvanhemmuutta aidoimmillaan. Tuttavapiirissä vauvasta asti pissatetut ovat olleet niitä jotka viimeisenä ovat oikeasti oppineet kuivaksi. Toki en voi tietää kuinka myöhään olisivat oppineet jos olisivat olleet vaipoissa.

Tunnen muuten muutaman näitä joiden äidit hehkuttavat kuinka NicoPetteri oli kuiva jo puoli vuotiaana kun on pissatettu jne. Ihan kaikkea ei kannata uskoa. Kuivan määritelmä kun tuntuu olevan ihmisillä kovin erilainen. Toisen mielestä kuiva on jos vaippoja ei käytetä, mutta vahinkoja tapahtuu 4-8 joka päivä ja pottaan saadaan ehkä yksi pissa. Toisen mielestä taas kuiva on jos vahinkoja on 0-2 viikossa. Ei varmaan tarvitse miettiä kumpaan ryhmään 6kk kuiva NikoPetteri kuuluu... Ihailin muuten todella paljon yhden näistä mummua, joka ei menettänyt hermojaan näihin vanhempiin vaikka vauva pissasi parin tunnin aikana kolmannen kerran mummun syliin ja äiti julisti kuinka hienoa on kun ei tarvitse käyttää vaippoja (olin paikalla).

Kiintymysvanhemmuus on aika ältsy sana, mutta jos sitä halutaan käyttää, niin mulle yo. listasta vaipat, vessaviestintä ja sormiruokailu ei liity siihen mitenkään. Siihen liittyy halu antaa lapsen kasvaa lähellä vanhempiaan omassa tahdissaan, sekä halu ja kyky antaa sopivilla hetkillä sopivasti tilaa ja etäisyyttä, jotta "kiintymysvanhemmuus" ei muutu äidin(!) tarpeiden täyttämiseksi/projektiksi. Halu imettää kuulunee siihen, mutta jos joutuu antamaan lisämaitoa niin ei se kiintymyssuhteen priorisointi siitä mitenkään automaattisesti vähene, jos lapsen asema on sama. Kestovaippa-ismissä ja "sormiruokailu"-ismissä ei ole mitään lapsentahtista, lapsentahtista on tehdä niin kuin kullekin lapselle sopii ja toisille vauvoille sopii paremmin soseet/kertikset.

aina, kun lapsi itkee? Ei ole tullut sitten mieleen, että voisi jotain muutakin itkeä?



Mä en nää mitään järkeä siinä, että vauva on koko ajan tissi suussa, mut ehkä se sit joillekin sopii.



Itse olen mielestäni imettänyt lapsentahtisesti, kun on saanut maitoa aina, kun on nälkäinen. Lohtuimettäminen on jo ihan eri asia.



En oo muutenkaan noita juttuja noudatellut, mut lasta on kyllä paljon kannettu ja pidetty sylissä. Vaunuissa myös, nukahti niihin parhaiten vauvana. Liinaa en oo kokeillut, enkä kestovaippoja (olisin voinut ympäristönäkökulmasta kokeillakin, mut netin kestovaippakeskustelut tuntui niin luotaantyöntäviltä, et en halunnut niihin piireihin sotkeutua, vaikka tutuissa oli hyvinkin tervepäisiä äitejä kestovaippoineen), ihan soseilla aloitettiin, mut toki sai välillä sitä "sormiruokaakin". Onpas sekin tyhmä sana. Mut siis sai harjoitella iälle sopivilla ruuilla itse sormin syömistä. Normaalit ruuat sai toki soseina, en nyt viitsinyt ihan pienelle mitään palasia antaa tai opettaa, että aina kuuluu syödä sormin.



Lapsi muuten kotihoidossa 3-vuotiaaksi ja molemmat vanhemmat osallistuvia, aikaa, rakkautta ja huolenpitoa antavia. Voi sitä varmaan kiintymyssuhteet kehittyä hyviksi ilman mitään hörhöilyjäkin ja kaiken maailman villitysten pilkuntarkkaa noudattamista. Olemme myös nähneet tärkeäksi, että lapsi pärjää muidenkin ihmisten, niin aikuisten kuin lastenkin kanssa. Aina ei tarvitse olla äiti hoitamassa, isä kelpaa yhtä hyvin (toki ihan pienen vauvan kanssa eri juttu). Ollaan myös nähty tärkeiksi suhteet isovanhempiin. Lapsi ollut kerrallaan vain yhden yön hoidossa (eikä vaikka 3-vuotias kolmea yötä), tutun, arjessa mukana olevan mummon luona. Noin muutaman kuukauden välein, eli ei mitään joka viikonloppuista. Hyvin ovat viihtyneet molemmat ja jos vaikka tulisi toinen lapsi jossain välin, niin varmasti pärjäisi mummon kanssa sen ajan, mitä vanhemmilla menee sairaalassa (eihän isä toki siellä niin kauaa ole).



Mä siis pidän kiintymyssuhdetta hyvin tärkeänä, mutta en koe, että sen takia tarvitsisi mitään suorittaa. Elellään niin kuin elellään, lapsen parasta ajatellen, omista menoista tinkien, muttei sentään uhrautuen.



Kestovaippoja voisin ehkä kokeilla, jos täällä olis samanlainen palvelu, kuin eräässä toisessa maassa, jossa olen asunut. Siellä oli mahdollista saada kestovaipat kotiin toimitettuina ja samalla veivät likaiset pesuun. Tätä systeemiä sai vielä kokeilla ilmaiseksi tai sitten sai vastaavan summan rahaa ostaa lapselleen muutama kestovaippa alkuun pääsemiseksi. Muuten koen, että aiheuttavat ylimääräistä työtä (senkin ajan voi käyttää lapsen kanssa olemiseen) ja vaatisivat paremmat kuivaustilat. Kuivaksiopetteluun muuten käytettiin kyllä niitä harkkahousuja, kyllä yli vuoden ikäisen kanssa jo jaksoi vähän ylimääräisiäkin kotitöitä. Sitä ennen oikein ei, kun esim. imettämiseen meni niin paljon aikaa ja yötkään ei olleet parhaimmasta päästä.



Kantoliina vaikuttaa kans hankalalta, mut sellanen manduca vai mitä kaikkee niitä nyt olikaan, niin vois olla ihan jees. Tän esikoisen kanssa meillä oli ihan se perinteinen rintareppu, mut ei sekään taida nykyään olla enää suositeltava?



Lapsentahdissa meni imetyksen lopetus reilu vuoden iässä hyvin kivuttomasti. Mikä oli kyllä ihan hyvä, koska en nähnyt mitään järkeä imettää enää vauva-ajan jälkeen, kun ei missään kehitysmaassa olla. Mut jos joku tykkää, niin ei se mua haittaa, vaikka imettäisi parivuotiaaksikin. Toki ehkä vähän outona pidän, kun se on kumminkin niin rankkaa. Tietty kaikilla ei ole imetyksen kanssa mitään ongelmia, jolloin sen varmaan kokeekin ihan eri lailla. Kyllä mä silti näen jonkun 5-vuotiaan imettämisen vähän sairaana.

Vannotaan Ruskovillan nimeen talven pakkassäillä ja vältellään lisäaineita, ostetaan luomua silloin, kun hintaero ei ole liian suuri (kun ei ole isoja tuloja, niin aika vähällä ruualla jouduttais pärjäämään, jos kaikki olis luomua). Mutta esim. maito, jota kuluu paljon, on aina luomua.



En mä kyllä tiedä, et miten nää liittyy kiintymyssuhteeseen, mut kait ne sit liittyy! :D :D

Meillä kyllä nukutaan perhepedissä lähinnä sen takia, että mies on paljon öitä poissa ja mä en tykkää nukkua yksin :D näinkin itsekkäästä syystä siis päädytty siihen että lapset nukkuvat aina meidän/mun kanssa.



Kantoliinaa käytetään, koska se on todella kätevä ruuhkabusseissa, metsässä koiria lenkittäessä jne. ja lapset ovat siinä nukkuneet hyvin päiväunia, samalla saan itse puuhasteltua mitä milloinkin.



Lapset on imetetty aina kun niillä on ollut nälkä, tottakai, kuvittelin että kaikki tekevät näin? vai pitääkö se vauva jo opettaa nälkään? En ole koskaan ajatellut tätä minään hifistelynä.



"vessahätäviestintää" on myös käytetty, tai siis ei ole ollut kamalasti vaipat käytössä, vaan vauvaa on viety lavuaariin/potalle aina esim ruokailujen jälkeen ja muutenkin vähän väliä, nopeasti opittu vauvan eleistä koska on hätä. Tätä tiedän monen pitävän outona, mutta mun mielestä on kätsyä ja mukavampaa kaikille.



Kuitenkin olen aina kokenut että ollaan ihan normaali perhe. En näe mitään elämäntapa-asennetta noissa meidän puuhissamme, vaan lähinnä ne on vaan koettu käytännöllisiksi tässä perheessä.

Kaikki lapset eivät ole samasta muotista. Omistani esikoinen ei voinut sietää mitään kantovälineitä, parhaiten nukkui myös omassa sängyssään.



Se on kiintymysvanhemmuudesta kaukana jos väkisin roikottaa lastaan liinassa tai ei tajua sitä, että rinnan lisäksi vauva ehkä tarvitsisikin lisämaitoa. Tiedän nimittäin tapauksia, jotka vannovat kyseisten arvojen piikkiin eivätkä osaa antaa myöten niistä ollenkaan. Lapsi tungetaan kantoliinaan koska niin on päätetty. Paskat siitä viihtyykö vauva siinä vai ei.



Ja jotkut kestoilut ja vessahätäviestinnät, mitä tekemistä niillä on minkään kiintymyksen kanssa. Ne vain ovat suuntauksia. Yksi perhe tykkää käyttää kestoja, toinen kertsiä. En usko että se vauvaa juuri hetkauttaa muuten kuin että kunhan hänet kuivana pidetään. Oli konsti mikä hyvänsä.

En ole tiennytkään että noiden ilmiöiden kannattamisesta käytetään tuollaista nimitystä. Jotenkin hassua, ikäänkuin ilman perhepetiä, kantoliinailua jne ei sitten muodostuisi kiintymystä/kiintymyssuhdetta, tai se olisi jotenkin huonompaa. Erikoinen termivalinta mielestäni.

Jos se on tuota! Palataan kaiketi iso-isovanhempien aikaiseen maailmaan, kun nykyisin on keksitty niin paljon helpotuksia, että on suorastaan tylsää. Kuukiautissiteetkin näppärä äiti ompelee itse ja pesee käsin kylmässä avannossa. Ei ole mun juttuni. Voin osoittaa kiintymystä myös pinnasängyn ja Pampersien kera.