Ottaisitko 2v9kk ikäisen lapsen mukaan hautajaisiin?

Mitä pahaa kyselyssä on? Sehän on vaan suloista ja monelle surevalle lapsien näkeminen tuo lohtua.

Meillä oli 2v7kk mukana ja kovasti kyseli. Vastattiin parhaamme mukaan. Paljon tosin oli lapsia noissa hautajaisissa. Tosin tiesin että vainaja oli lapsirakas kuten miltei loppusukukin.

Ton ikäinen ei ymmärrä vielä yhtään mistä on kyse.

en pidä ongelmallisena millään tavoin.

Ton ikäinen ei ymmärrä vielä yhtään mistä on kyse.

Eihän tuon ikäinen ymmärrä häistäkään mitään.

saman ikäisen ja vielä 4kk pikkuveljenkin. Kirkossa istuttiin peräpenkissä että olisin päässyt pois jos lapset olisivat alkaneet kiukutella. Asiasta ja käyttäytymisestä puhuttiin etukäteen ja esikoinen jaksoi todella hienosti olla hiljaa kirkossa.



Ainoa nolo juttu oli kun molemmat lapset nukahtivat kirkkoon. En ollut ihan loppuun ajatellut asiaa eli en yksin saanutkaan kahta nukkuvaa vetelää lasta pois kannettua. Ja ne kuorsasivat. Molemmat! ja vielä ihan järkyttävään ääneen. Ikinä ennen eivät ole kuorsanneet eivätkä sen jälkeen. En tiedä kuuluiko se oikeasti kauas, mutta kyllä mua nolotti.

siksi että haluan itse surra rauhassa sekä siunaustilaisuudessa, että muistotilaisuudessa. En halua poistua kappelista koska jonkun lapsista on heti päästävä vessaan, tai he meluavat tai kyselevät tai tulevat levottomaksi kun äiti vollottaa naama punaisena (eivät yleensä näe minua itkevänä). Hautajaisissa on minun mielestäni aika tärkeää, että lapsi on edes jotenkin hiljaa, koska ainakin niissä joissa minä olen ollut, on osa vieraista iäkkäitä ja huonokuuloisia, eivätkä he kuule yhtään mitään puheista tai papin saarnasta, jos lapset juttelee omiaan. Oma lapseni ei siis osaa olla tuntikausia hiljaa, vaan hänen on päästävä välillä touhuamaan ja juttelemaan.

Me jäätiin kappeliin takimmaiseksi istumaan ja sitten mentiinkin kesken ulos kun neiti olisi halunnut päristellä ja kikatella tilaisuuden ajan...

Oli muitakin lapsia, ja toki lapset on ihmeissään tuollaisissa tilaisuuksissa, mutta minusta on myös oikein lasten päästä mukaan muuallekkin kuin kaverisynttäreille.



Miettisin kuitenkin vielä toisen kerran jos vainaja on ollut sinulle läheinen ja tiedät että tulee olemaan itsellesi raskas tilaisuus ekä mukana ole toista vanhempaa joka voisi huolehtia lapsesta.

isopapan hautajaisissa hieman alle 3v ei ollut, mutta papan hautajaisiin otettiin mukaan. Isopapan kanssa ei ollut tekemisissa ja tiedossa oli, että siunaustilaisuus tulee olemaan älyttömän pitkä. Pappa oli läheinen joten otettiin mukaan, kaikki muutkin serkut olivat paikalla.

Mitä niin kamalaa siinä on että hautajaisiin osallistuu läheisiä? Tai heidän omia lapsiaan?



Minusta on normaalia että ihmiset joilla on lapsia ottaa lapsensa mukaan. Mutta nykyään kaikki on suurta kuplaa: ettei lapsi nyt saa mitään traumaa, häiritse tai kun tuo ei ymmärrä.

ole tyhmiä. On ihan ok ottaa pieni hautajaisiin mukaan ja vastata parhaansa mukaan.



Hieman asian ohitse: Tultiin eilen päiväkodista ja autosta ulospäästyämme todistettiin 3,5v ja 2,5v kanssa, kuinka haukka sai pienen oravan kiinni ja vei mennessään. Ensin tuli pienemmältä "tuhma lintu, söi oravan" ja sitten isompi tarkensi "söikö se sen? oikeesti? miksi?"



Lapset näkevät julmuutta ihan luonnossakin ja kun selittää niin ymmärtävät kyllä, että joskus elämä on julma ja näin joidenkin asioiden kuuluu mennä. Kyllä lapsi jollakin omalla tavallaan ymmärtää, että se vanha sukulaistäti nukkui pois ja saatetaan viimeiselle matkalle. Eli rohkeasti mukaan, älä pelkää kysymyksiä - vastaa niihin yksinkertaisesti ja rehellisesti.

Kyllä lapsi jollakin omalla tavallaan ymmärtää, että se vanha sukulaistäti nukkui pois ja saatetaan viimeiselle matkalle. Eli rohkeasti mukaan, älä pelkää kysymyksiä - vastaa niihin yksinkertaisesti ja rehellisesti.

silloin kävisi kuin serkulleni, jolla ei ollut mitään käsitystä siitä, miten toimia.

Isäni kuoli ja emme ottaneet 2v ja 4v lapsiani mukaan, ovat sen verran aktiivisia tapauksia että olisivat varastaneet shown. Isommat lapseni kyllä olivat mukana, ovat kouluikäisiä.

"kuoli", ei "nukkui pois"

Kyllä monet vanhat heikkokuntoiset nimenomaan "nukkuvat pois". Siis nukkuessa sydän vain pysähtyy.

Ja kyllä lapset saa ja pitääkin ottaa mukaan kaikkeen normaalielämään kuuluvaan, myös häihin ja hautajaisiin (ellei tilaisuuden kohteen toiveena ole/ole ollut ettei lapsia).

Edellä ollut tarkoitti "kuoli"-kommentillaan varmaan sitä, että jotkut ohjeistavat, ettei pienille lapsille saisi puhua metaforilla. Voivat alkaa pelätä esim. nukahtamista, koska nukkuessa voi "nukkua pois".



Eli konkretiaa pikkulapsille.

jos kyseessä olisi lapsen lähisukulainen, en jos kyse olisi lapselle "merkityksettömästä" henkilöstä. Meillä on kyllä suvussa ollut tapana ottaa lapset mukaan, eikä ketään haittaa jos lapset näkyvät ja kuuluvat tilaisuudessa. Haudattu on mummoja, joille myöskin lapset olivat rakkaita.



Minusta lapsen on hyvä tietää, ikätasoisesti, että elämällä on alku ja loppu. Kuolemanjälkeisestä elämästä jokainen voi toki lapselle sanoa mitä hyväksi näkee :)

Harkitsin asiaa pitkään, koska kyseessä oli minulle rakas ihminen ja en halunnut poistua paikalta uhmiskohtauksen tai metelöinnin takia. Lapsi tuli mukaan ja miehen kanssa sovittiin, että hän sitten poistuu lapsen kanssa tarvittaessa. Oli kiva, että lapsi oli mukana. Saatiin kukat laskettua koko perheen kanssa ennen kuin mies sitten poistui vähin äänin, kun lapsi ei jaksanut enää hiljaa istua.

Jollei ajomatka olisi ihan tajuton, niin kyllä mä ottaisin omani mukaan. Tai itse asiassa ei tulisi mieleenkään olla ottamatta ellei tosiaan ole tosi pitkä ajomatka, tyyliin 500 km suuntaansa ja tarkoitus tehdä päiväreissu.



Mä en oikein ymmärrä tätä,että lapset eristetään elämästä.



Meiltä on yksi lapsi kuollut, joten tätä kuolema-asiaa on jouduttu lasten kanssa puhumaan.

Lapset olivat 3v ja 2v ja erittäin vilkkaita. Etupenkistä ei voinut poistua, joten aikamoista showta yritin hillitä. Menivät hautajaiset minulta ihan sivusuun ja varmasti myös meidän takana istuvilta. Mummi oli tietysti niin suruissaan, ettei edes huomannut mitään...



Täytyy sanoa, että olisin kyllä halunnut surra isääni ihan rauhassa. Nyt vain pitelin jompaakumpaa rimpuilevaa sylissä ja toista kädestä kiinni, lahjoin kekseillä ja supattelin käskyjä, joita noin pienet eivät jaksaneet kauaa totella. Loppuvaiheessa juoksivat pitkin kirkkoa enkä viitsinyt liittyä joukon jatkoksi.



Meitä etupenkin surijoita oli siis äitini, minä ja lapset sekä siskoni. Siskoni aina välillä yritti pitää toista lasta sylissään mutta ihan yhtä huonoin tuloksin ja hän sai sitten istua tukemassa äitiä, kun minä yritin pitää showta mahdollisimman pienimuotoisena.



Jos lapset ovat rauhallisia tai heitä paimentamaan on joku sukulainen, on ihan ok ottaa heidät hautajaisiin. Mutta jos itse haluat surra, on ehkä parempi jättää kotiin.