Lue keskustelun säännöt.
Te jotka nautitte (pienten) lasten kanssa shoppailusta, vinkkejä kiitos!
13.10.2011 |
Minulla kaksi lasta (kolmevuotias ja puolivuotias) ja käytännön pakosta kaikki ostosreissut on tehtävä lasten kanssa. Sen tietenkin osaan jo rytmittää, että taukoja on rauhallisissa paikoissa, jonne mahtuu rattailla, mut silti ostosreissujen jälkeen olen ihan rättipoikki. On vaan niin kova homma viihdyttää vauvaa ja isompaa, vahtia heitä koko ajan ja silti saada ostokset tehtyä. Kun olen pukukopissa olen koko ajan huolissani oven takana olevasta vauvasta (isompi on tietenkin kopissa kanssani) ja muutenkin koko homma on yhtä säätämistä.
Niin moni kuitenkin kertoo nauttivansa lasten kanssa shoppailusta ja viettävänsä päivät mieluusti kaupungilla, joten kertoisitteko, miten saatte lapset pidettyä tyytyväisinä ja itse keskityttyä shoppailuun.
Kommentit (5)
lapset on joutuneet shoppailemaan ihan vauvasta asti joten ovat tottuneet siihen. Mutta tässä pari vinkkiä. Sopiva vaatetus eli liiat otetaan pois jo heti alkuunsa. Lahjonta ja kiristys toimii meillä. Eli jos äiti saa katsella parissa kaupassa rauhassa, sitten mennään käymään lelukaupassa/mehulla/leikkipaikalla/hampurilaisella jne. 6v tyttö ei tuota mitään ongelmaa, 3.5v poikan kanssa saa joskus vähän taistella ja vauva taas on aivan huomaamaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut lapset vaan eivät tylsisty niin herkästi. Vauvan pitää olla hyvin nukkuva, niin homma onnistuu. Isomman taas pitää olla sellainen, joka tykkää katsella ja istuskella rattaissa.
Meidän lapset ei oo tollaisia. Vauvat on aina olleet niin aistit auki, että heräävät saman tien, jos tullaan johonkin uuteen ympäristöön. Isommat taas on tylsistyneet kuoliaiksi parissa minuutissa.
Mutta meidän lapset on hitaita syömään. Siksi meillä nautitaan lasten kanssa ravintolassa syömisestä. Aikuset ehtii syödä ihan rauhassa oman annoksensa ja vielä sen jälkeenkin saa lapsia odottaa, että saisivat oman ruokansa syödyksi. Eli vaikka ovat meneväisiä, niin ruuan ääreen ovat aina pysähtyneet. Silti voin hyvin uskoa, että toisen tyyppisten lasten kanssa ravintolassa käyminen on aivan painajaista kouluikään asti.
Mä kävin lasten kanssa paljon kaupungilla silloin kun olivat pieniä (vauva alle 1v ja isompi 2-3v), mutta lasten ehdoilla. Eli vauva aina kantoliinassa = ei shoppailla mulle vaatteita. Lähinnä kiersin kirppiksillä, joissa oli paljon lelujakin tarjolla katseltavaksi. Automarketissa "shoppaillessa" isompi istui autokärryissä. Välillä leikkikentälle tai mäkkärin tms kiipeilytelineille. Missään tapauksessa ei itse voi keskittyä silloin shoppailuun vaan se on enemmänkin elämysmatkailua lasten kanssa ja jotain tarpeellista saattoi löytyä tai sitten ei.
että shoppailu onnistuu ilman hermojaraastavaa kiljuntaa. Mulla esikoisen kanssa ei shoppailu onnistunut millään. Tulee isäänsä eikä tykkää kaupoissa kiertelystä. Ei koskaan nukkunut kaupassa vauvanakaan ja isompanakin rääkyi vaunuissa, kun olisi halunnut liikkeelle taapertamaan/juoksemaan. Jos tämän ekan kanssa oli ihan pakko lähteä kaupoille, otin ison kasan leluja mukaan ja vaihtelin niitä sille käteen, uutta minuutin, parin välein. Sillä tavalla sai ostettua vähän lisäaikaa, ehkä vartin verran. Nyt koululaisena ei edelleenkään jaksa olla kaupoissa, joten ainoastaan pakollisille vaateostoksille, kun jotain on sovitettava, raahaan hänet mukaan.
Kakkonen taas on saanut paljon paremmat unenlahjat ja valveillakin makaa/istuu tyytyväisenä pitkiä aikoja vaunuissa ympäristöä katsellen. Unelmalapsi shoppailua ajatellen :)
Vai miksi sinä sinne pukukoppeihin hinkuat?? Mulle ei tulis mieleenkään raahata lapsia pitkin kauppoja ulkovaatteissa hiki päässä. Mieluummin vaikka ulkoilen lasten kanssa, ja käyn sit yksin tai kaverin kanssa hoitelemassa omat ostokset.