Minut on petetty!

Mä en ymmärrä, miksi ihmiset hihkuu miten kivaa olla kotona ja hoitaa lapsia! Kun on siivonnut oksennukset sekä lapsen että itsensä päältä, kolmet kakat pöksystä ja nukuttanut huutavaa lasta kaksi tuntia, ei TODELLAKAAN tule mieleen että olisinko vielä pari vuotta kotosalla.



Ja kun aina sanotaan, miten lapsen tulo on ollut hurjan ihanaa aikaa elämässä, niin höpö höpö. Kukaan ei vain ole muistannut mainita, että lapsi itkee (vaikka olisikin helppo tapaus), on kipeänä, räkii ruokansa pitkin lattioita, äidin hormonit ovat ihan sekaisin ja pää sekä niskat jumissa, äidin ulkonäkö ei ole koskaan entisensä hurjan vatsan ja räjähtäneen perseen takia.



Miksi hemmetissä tällaisista asioista ei järjestetä kursseja ja kerrota, että älkää nyt hyvät ihmiset pilatko elämäänne raskaudella. Ja otapa esille nuo asiat, niin saat vastaasi vaan hyssyttelyä, että: "tärkeintähän oli että sait ihanan vauvan syliisi". HOH, ja sen takia voinkin unohtaa kokonaan OMAN itseni ja OMAN elämäni.