Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihmissuhdeongelma: kaveri ei olekaan paras kaveri
10.10.2011 |
Olo on tosi surullinen. Minulla on eräs ystävä, joka on koko ajan ollut yksi parhaista ystävistäni, tutustuimme n. 8 vuotta sitten.
Tässä päivänä eräänä hän sitten paljasti, että ei pidä minua parhaana ystävänään.
Tuntuu tosi pahalta, olin kaaso ja kaikkea.
Miten tämän yli? Haluan kuitenkin jatkaa ystävyyttä.
Kommentit (3)
sanoi minulle, etten kuulu hänen "parhaisiin ystäviinsä".
Itse en näin reilusti yli 3-kymppisenä enää arvota kavereitani/ystäviäni kategorioihin "paras", "toiseksi paras", jne, vaan puhun vaan "läheisistä" tai "parhaista" ystävistäni.
Tuntui vaan niin pahalta. Olemme kokeneet yhdessä niin paljon.
Samalla kertoi, etten ole hänen mielestään ollut riittävän kiinnostunut poikansa ADHD -asiasta, vaikka olen kysellyt siitä joka kerta kun näimme.
Itselläni ollut menossa avioero, yms. eli itselläkin ollut mietittävää.
:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunkin paras ystävä pitää parhaana ystävänään toista, lapsuudenaikaista kaveriaan. Mutta ei se meidän väleihin vaikuta. Eikö nämä ole aika ala-astejuttuja, että kuka on kenenkin paras kaveri ja että aina pitää olla vain kahdestaan.
Alue: Aihe vapaa
En minäkään enää tässä iässä osaa laittaa ihmisiä mihinkään järjestykseen tai ainakaan näe sitä tarpeellisena. Ystävyys on ystävyyttä, mitä siinä järjestysnumeroita jakamaan.
Tuosta ADHD-asiasta: oletko tietäen tai tietämättäsi arvostellut ystävääsi lapsen ADHD:n takia? Se on hirmu arka aihe... Niin kuin tietysti muutkin sairaudet ja vammat ja kriisit.
Itselläni on myös tarkkaavaisuushäiriöinen lapsi ja olen ottanut etäisyyttä niihin ystäviini, jotka ovat katsoneet asiakseen huomauttaa, että kyse on silkasta kasvatuksen puutteesta. Sellaista ei vaan tässä tilanteessa jaksa. Sen sijaan sellaiset ystävät, jotka ovat tarjoutuneet avuksi, vaikka ovatkin sanoneet, etteivät itse tekisi lapsen kanssa ihan kaikkea samalla tavalla kuin minä teen, ovat erittäin tärkeitä ja arvokkaita ja heidät tahdon säilyttää elämässäni.