Lue keskustelun säännöt.
Miksi varallisuuden vaikutusta lapsen onnellisuuteen vähätellään?
10.10.2011 |
En siis ole mikään materialisti jonka mielestä rakkaus ja yhdessäolo korvataan rahalla. Ihmettelen vaan täältä lukemiani mielipiteitä, että lapset voi olla ihan yhtä onnellisia vaikka ei olisi rahaa harrastuksiin, vaatteisiin tai matkoihin ja laskujen saa antaa mennä vaikka ulosottoon ja perheen muuttaa huonomaineiselle alueelle kunhan äiti saa olla kotona.
Olenkohan ihan vinoutunut, kun minulle nimenomaan tuotti onnellisuutta lapsena se että emme asuneet ihan ruputalossa (ei siis missään lukaalissakaan!), oli kivoja vaatteita ja pystyi matkailemaan ja harrastamaan. Ja näiden merkitys vaan korostui mitä isommaksi kasvoin, ei tule mieleen yhtäkään yläasteella suosittua joka olisi kulkenut vanhoissa vaatteissa. Pinnallista kyllä, mutta fakta on että tietyssä iässä pitää olla tietyt asiat jotta sopeutuu kaveriporukkaan.
Minusta ei siis ole suurinta onnellisuutta köyhäillä kotona, jos töihinmenolla saavuttaa kunnollisen elintason.
Kommentit (6)
on lastenkodissa asuva poika, jonka vaatteet on Tarjoustalosta. Mutta se poika on aidosti ihana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ns köyhässä kodissa. Ei matkailtu eikä soppailtu (ei ollut varaa) mutta jostain syystä mulla on hyvät muistot lapsuudestani. Isä oli pienipalkkainen duunari ja äiti kotiäiti siihen saakka kun olin 11- tai 12 -vuotias. Koti oli rakastava ja turvallinen. Olenkin vankasti sitä mieltä että kyllä ne on muut syyt kuin varallisuus jotka lapsen onnellisuuteen ensisijaisesti vaikuttaa.
ns köyhässä kodissa. Ei matkailtu eikä soppailtu (ei ollut varaa) mutta jostain syystä mulla on hyvät muistot lapsuudestani. Isä oli pienipalkkainen duunari ja äiti kotiäiti siihen saakka kun olin 11- tai 12 -vuotias. Koti oli rakastava ja turvallinen. Olenkin vankasti sitä mieltä että kyllä ne on muut syyt kuin varallisuus jotka lapsen onnellisuuteen ensisijaisesti vaikuttaa.
minulla ei ollut isää ja äiti oli kotona vielä ensimmäisinä kouluvuosinanikin ja voi että se olikin hieno asia! näin jälkeenpäin olen hyvin kiitollinen siitä että äiti oli kotona meidän lasten kanssa, paljon arvokkaampana pidän sitä kuin maallista mammonaa.. Ja ei, en ollut syrjitty tai kiusattu vaikka kuljin kirpparivaatteissa enkä harrastanut mitään enkä myöskään päässyt ikinä mukaan mihinkään mikä maksoi vähääkään. Itse asiassa taisin yläasteellakin olla niitä suosituimpia tyttöjä ;)
Joskus ala-asteen viimeisinä vuosina äitini kävi töissä ja voi että se oli kurjaa tulla tyhjään kotiin ja odottaa, että äiti tulee kotiin laittamaan ruokaa!
ns köyhässä kodissa. Ei matkailtu eikä soppailtu (ei ollut varaa) mutta jostain syystä mulla on hyvät muistot lapsuudestani. Isä oli pienipalkkainen duunari ja äiti kotiäiti siihen saakka kun olin 11- tai 12 -vuotias. Koti oli rakastava ja turvallinen. Olenkin vankasti sitä mieltä että kyllä ne on muut syyt kuin varallisuus jotka lapsen onnellisuuteen ensisijaisesti vaikuttaa.
Tällä hetkellä mulla on varaa tarjota lapsille aika paljon materiaa, mutta mielestäni se ei mitenkään korvaa sitä, että perhe-elämämme olisi huomattavasti seesteisempää, jos minä tai mies olisi kotona.
Vanhempien stressi toimeentulosta vaikuttaa lapsiin. Joskus lapset voivat myös murehtia toimeentulosta, enkä usko, että kenellekään lapselle tämä on hyväksi.
Ja vaikka se nuorin olisi alle 3-vuotias ja sitä pitäisi kaikkien moraalisten ja eettisten oppien hoitaa kotona, niin miten sitten, jos kuopuksella on sisaruksia? Heillä juoksee menot silläkin aikaa, kun äiti on kotona kuopusta hoitamassa.
Eihän ap:kaan sano, etteikö lapsuutensa olisi ollut onnellinen, mutta on naiivia väittää, etteikö raha vaikuttaisi onnellisuuteen.
Yleensä täällä kai keskustellaan siitä, että kenellä on varaa olla kotona alle 3-VUOTIAAN kanssa. Pieni lapsi ei tarvitse materiaa.
Ja itse asiassa, vaikka mekin olemme ihan keskituloisia (netto 4500€/kk) eikä rahasta ole pulaa, pyrin todellakin välttämään sitä, että lapsista pitää tulla suosittuja merkkivaatteissa kulkevia laumaeläimiä!
Sun asentees on ihan ysäriä!