Lue keskustelun säännöt.
Äitiys ja vakava sairaus
09.10.2011 |
Miten tätä jaksaa? Kamala syyllisyys siitäkin, että "tein" lapsia ja nyt lapset sitten joutuvat sairauttani seuraamaan ja mahdollisesti jäämään ennenaikaisesti äidittömiksikin. Jos voisin vaan käpertyä ja antaa kaiken olla, mutta lasten takia (ansiosta?) en voi. Ahdistaa eikä kukaan oikein osaa auttaa. Se elämän- ja taistelunhalu kun pitäisi ihan itsestä löytää. Onko muita jotka näitä asioita joutuvat pohdiskelemaan?
Kommentit (23)
että olen vakavasti sairas. Mikä sairaus sinulla on? Minulla syöpä jossa huono ennuste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
erittäin vakavasta asiasta : (
miten joku ihminen ei koskaan tajua, että todella moni äiti taistelee esim syöpää vastaan ??
itsellä on syöpä
vauva oli vain 2kk vanha kun alkoi siarastaminen
osastoilla ollessa tapasin hurjan monta nuorta äitiä ja isää, jotka taistelivat elämästään, osa menehtyikin : (
paljon oli myös niitä nuoria, jotka eivät olleet ehtineet vielä perhettää perustaa ...
hyvät ihmiset älkää leikkikö vakavilla asioilla !!!
j
erittäin vakavasta asiasta : ( miten joku ihminen ei koskaan tajua, että todella moni äiti taistelee esim syöpää vastaan ?? itsellä on syöpä vauva oli vain 2kk vanha kun alkoi siarastaminen osastoilla ollessa tapasin hurjan monta nuorta äitiä ja isää, jotka taistelivat elämästään, osa menehtyikin : ( paljon oli myös niitä nuoria, jotka eivät olleet ehtineet vielä perhettää perustaa ... hyvät ihmiset älkää leikkikö vakavilla asioilla !!! j
ap joka siis on oikeasti sairas...
syöpäaiheisilta keskustelupalstoilta löydät varmasti helpommin vertaistukea. Esim. jos sinulla sattuu olemaan rintasyöpä, niin rintasyöpäyhdistyksen nuorten osiossa voisi viritellä tätä keksutelua. Tai cancer.fi keskusteluissa.
mutta tiedätkö oman alueesi syöpäjärjestöistä?
Täältä saat paljon tietoa http://www.cancer.fi/syopajarjestot/julkaisut/lehti/
Lisää tietoa syöpäjärjestöistä löytyy googlesta.
Syöpäjärjestöistä ja -yhdistyksistä löytyy myös vertaistukea ja tukihenkilöitä. Saman asian kokeneita ja samaan tilanteeseen joutuneita nuoria äitejä.
T. syövän kokenut ja vielä kontrolleissa käyvä 3 lapsen yh
ps. minulla syöpä aggressiivinen, joten ei mikään yllätys vaikka uusisi
Ps2. en ikävä kyllä ehdi tänään osallistumaan keskusteluun sen enenpää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
syöpäaiheisilta keskustelupalstoilta löydät varmasti helpommin vertaistukea. Esim. jos sinulla sattuu olemaan rintasyöpä, niin rintasyöpäyhdistyksen nuorten osiossa voisi viritellä tätä keksutelua. Tai cancer.fi keskusteluissa.
että olen tuolla cancer.fi:ssä mutta siellä keskustelu on tooodella hiljaista... Omiin kysymyksiini olen saanut vastauksen parin viikon päästä tai en ollenkaan. Eikä ole rintasyöpä.
onko vsta todettu ? leikattu? sädetetty? myrkytetty?
minkä ikäisiä lapsia ?
mulla leikattu 2 vuotta sitten, myrkyt saatu ja vuosi sitten loppu ne hoidot
käyn kontrolleissa
lapsi 6v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko mies apuna ja tukena?
mitä haluaisit tietää???
mulla ei ole naistensyöpää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota nyt ihmeessä yhteyttä "alasi" tukijärjestöön.
Saat ihan valvavasti tukea ja tietoa samassa tilanteessa olevilta tai saman kokeneilta.
t. 7.
onko mies apuna ja tukena? mitä haluaisit tietää??? mulla ei ole naistensyöpää
Tuossa ensimmäisessä vauksessahan se mun pohdinnan aihe oli jo. Hoitoja tulossa ja mies on tukena. Ei ole mikään "naistensyöpä" minullakaan. Lähinnä siis etsin ihmisiä jotka saman kokeneet, että onko samankaltaisia ajatuksia, mitä keinoja jaksamiseen ja elämänhalun säilyttämiseen jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ette ilmeisesti kovin vanhoja kun lapsetkin noin pieniä,onko se yleistäkin että suht nuori sairastuu syöpään? Minua aina pelottaa nuo luomet kun niitä on niin paljon ja milloin mikäkin muuttuu epäilyttävän näköiseksi :(
ja voimia jaksaa rankat hoidot, kivut, huonon-olon yms
oli ihana tulla sairaalasta kotiin, kun lapsi tuli vastaan halaaamann, oli niin onnelinen kun näki minut ja samoin minä :)
lapsi ei pitänyt minään hiustenlähtöäkään, kun sitä itse harmittelin, niin lapsi sanoi ; ei se haittaa, vaikkei sulla ole hiuksia kyllä ne kasvaa ja ainahan sä voit katsella tuota kuvaa jossa sulla on pitkät hiukset `
meillä siis hyllyssä perhepotretti :)
eli lapset sopeutuu yllättävän hyvin ja ottavat asiat kerrallaan..
toki omani oli pieni vielä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsi antaaa voimaa, ja iloa tuo kun näen lapsen kasvavan ekan hampaan irtoaminen mm
eli jos olisin luovuttanut olisi tuokin hellyttävä hetki jäänyt näkemättä..
voi auttaa sua ap jos haluat ??
jätä yhteystietosi
Mietin vain kuinka mies jaksaa lasten kanssa mentyäni ja mietin omia hautajaisiani. En edes pidä vaihtoehtona, että selviäisin. Ei vaan ole sitä halua taistella, kun oma vointikin on jatkuvasti huono. Itken, kun lapset jää äidittömiksi, mutta samalla toivoisin kuolevani pian ettei lasten ja miehen tarvitse tätä vierestä seurata.
Mietin vain kuinka mies jaksaa lasten kanssa mentyäni ja mietin omia hautajaisiani. En edes pidä vaihtoehtona, että selviäisin. Ei vaan ole sitä halua taistella, kun oma vointikin on jatkuvasti huono. Itken, kun lapset jää äidittömiksi, mutta samalla toivoisin kuolevani pian ettei lasten ja miehen tarvitse tätä vierestä seurata.
vaan joku muu sairastunut. Ap ei ole näin huonossa jamassa sentään. Olisi tämä vastaaja voinut selventää vai halusitko tarkoituksella esiintyä ap:na?
tm kenen tahansa terapeutin kanssa. Olisi tärkeää, että et antaisi periksi, koska toivoa varmasti vielä on, kun sinulla hoidot on vasta alkuvaiheessa?
Kaikkea hyvää sinulle, vaikka raskasta varmasti on!
Sairastaminen on rankkaa ja kaikkia tunteita ei ehkä halua jakaa läheisten kanssa (haluaa säästää heitä tms.). Suosittelen hyvää terapeuttia, jonka kanssa voi puhua raskaistakin aiheista. Yhteystietoja esim. Suomen mielenterveysseuran SOS-kriisikeskuksesta (myös auttava puhelin), sairaalasta tai syöpäyhdistykseltä. Osa terapiasta on ilmaista tai erittäin edullista. Henkisen puolen hoitaminen auttaa paremmin jaksamaan sairauden fyysisiä koettelemuksia. Voimia kaikille sairastuneille!
elossa edelleen ja mielialakin paljon parempi. Seuraavaan kontrolliin ja sen tuloksen odottamiseen asti luultavasti ;/
Mutta siis jos muita sairastuneita linjoilla, niin minusta tämäkin olisi ollut tuolloin lokakuussa kirjoittaessani lohdullinen tieto, että joskus alkaa elämä näyttämään kuitenkin paremmalta, eikä sairautta ajattele ihan joka hetki enää.
kysyn hyvällä, koska en kestä ihmisiä jotka vakavalla asialla leikkii...
itse olen siis tuossa tilanteessa, sairastuin erittäin vakavasti jo raskasuaikana, ja synnytyksen jälkeen tila vain paheni...
kerro ap hieman lisää omasta tilanteestasi
voisin auttaaa sinua