Missä vaiheessa tajuaa, että läheinen on oikeasti kuollut?

Mikä on se hetki, kun ymmärtää, että hän ei koskaan enää avaa ovea, soita, vastaa puhelimeen? Miltä silloin tuntuu ja miten siitä pääsee eteenpäin?



Ensin tulee shokki. Ei kun ensin tulee kaiken kieltäminen. Sitten varmaan shokki. Vai miten se nyt menee...?



Ja hei, kyllä sitä vaan tulee tälle palstalle kirjoittamaan, jos täällä on hengannut vuosikaudet. Vaikka olisi mikä. Aika jännä, mutta niin se vaan menee.