Terapiassa käyvä=hullu? Oikeastiko joku noin ajattelee?
Olen käynyt 3 vuotta terapiassa.
Alunperin syynä oli ahdistuneisuus ja masennus. Kuitenkin olen lähtöisin väkivaltaisesta alkoholistiperheestä, jossa oli rankkaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa (olin kohteena, mutta myös todistajana sivusta).
Väitän, että kenelle tahansa vaikeita kokeneelle tekee hyvää käydä terapiassa, ja on myös luonnollista, että jos koko lapsuus ja nuoruus on ollut epävakaata, niin jossain vaiheessa alkaa ahdistaa.
Olen aina hoitanut opiskeluni ja työni kuitenkin hyvin, eikä ulospäin ole huomannut mitään. AIka ikäviä asenteita joillakin..
Kommentit (8)
joka käy terapiassa vaan se on hullu joka ei käy vaikka tarvisi.
Tai ainakin pitää jotenkin vajavaisena ja vähempiarvoisena kuin niitä, jotka selviävät elämän normaaleista vastoinkäymisestä ilman jotain terapeuttia ja järkyttävää rahallista panosta yhteiskunnalta.
Tai ainakin pitää jotenkin vajavaisena ja vähempiarvoisena kuin niitä, jotka selviävät elämän normaaleista vastoinkäymisestä ilman jotain terapeuttia ja järkyttävää rahallista panosta yhteiskunnalta.
Samalla tavalla pidän vähän hulluna niitä, joiden on pakko päästä kampaajalle joka kuukausi. Kyllä normaali-ihminen (siis minä) pärjään mainiosti jopa kokonaan ilman kampaajaa. Toisaalta itse pidän etelänmatkoista ja törsään niihin, vaikka varmaan moni terapiassa käyvä pärjää ilman. Kukin käyttäköön rahansa mihin tykkää, kunhan se ei ole muilta pois.
ihan "kunnon hullut" eivät ole kyllä edes kykeneviä käymään läpi terapiaa... Ja juu, kyllähän oma terapia vaaditaan käymään läpi niiltä terapeuteiltakin, ainakin useimmissa terapiasuuntauksissa.
Hullu on psykoottinen ihminen, ainakin näin arkipuheessa.
Aika monella aikuisella on takanaan jollain tapaa traumaattinen lapsuus, mikä näkyy neuroottistasoisina häiriöinä. Minusta on hyvä, että ihminen tämän tunnistaessaan hakeutuu terapiaan, jos vain sellaiseen pääsee -aika monethan eivät pääse.
Ei lapsi ole vastuussa siitä, millaisille vanhemmille syntyy. Lapsuus ja lapsuuden merkitykselliset ihmissuhteet - joista tärkeimmät oat suhteet äitiin ja isään - määrittää hyvin pitkälti ihmisen psyykkisiä voimavaroja aikuisenakin, halusi sitä tai ei.
Verorahoja käytetään jos johonkin tarkoitukseen, eiköhän nekin saavat "omiaan pois", jotka eivät itse tarvitse terapiaa, jotain muuta kautta. Hyvin monenlaisia asioita kuin tuetaan verorahoin, esimerkiksi omistusasumista, yrittäjyyttä jne.
Terapia on ahdistuneisuuden hoitomuoto. Samalla tavalla kun fysioterapia on fyysisten vaivojen hoitomuoto. Yhteiskunnan varoja käytetään molempiin. Ei terapiaan pääse kuka vaan siihen vaaditaan lausunto lääkäriltä.
Itsekin olen käynyt 5v terapiassa. Kelan tukemaa. Ei Kela edes tue oikeasti "hullujen" terapiaa. Pitää olla työkykyinen ja yhteiskuntakelpoinen. Itse aloitin terapian vaikeiden ihmissuhdekoukeroiden ja ahdistuksen takia.
jollekin huijarille, joka ei oikeasti tiedä mitään.