Lue keskustelun säännöt.
Haluan sektion! Onko järkeä?
07.10.2011 |
Olen synnyttänyt alateitse esikoiseni ja synnytys oli kauhea ja siitä jäi elinikäiset traumat. En nyt jaksa alkaa erittelemään mitä kaikkea siinä tapahtui, mutta oli myös vakaviakin hetkiä.
Haluaisin kuitenkin toisenkin lapsen ja olen tullut siihen tulokseen, että sektio on ainut vaihtoehto. En voi ottaa sitä riskiä, että toinen synnytykseni olii yhtä kauhea kuin ensimmäinen. Ensimmäisestä synnytyksestä toipumiseen on mennyt melkein vuosi.
Nyt haluaisinkin kuulla sektion hyvistä ja huonoista puolista. Millaisia kokemuksia? Kuinka kauan menee toipumiseen?
Erityisesti olisi kiva kuulla kokemuksia niiltä, jotka ovat kokeneet sekä sektion että alatiesynnytyksen. Kumpi oli parempi? Miksi?
Kommentit (63)
Siis mitä tarkoitat? Sektioäidit tarvitsevat hoitajien hoitoa mutta hoitajilla ei ole resursseja käydä sektioäitien luona?
Minulla Naistenklinikalla sektiot 2007 ja 2010. Kummallakaan kerralla en saanut perhehuonetta, vaikka kuinka ruikutin sen perään.
Perustelut: kenellekkään sektioidulle ei anneta perhehuonetta koskaan missään tilanteessa, koska sektioäidit tarvitsevat eri tavalla hoitajien hoitoa ja perhehuoneet perustustuvat omatoimisuuteen, eikä hoitajilla ole resursseja käydä sektioäitien luona, vaikka mies olisi 24/7 paikalla (kuten mulla ois mies ollu siellä koko ajan)
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
synnytysyritystä, jotka molemmat päätyivät pysähtyneeseen synnytykseen ja pääsin sitten sektioon. Minusta se sektio oli helppo homma verrattuna niihin tuntikausien (ekassa kymmenien tuntien) supistustuskiin. Minulla sektiot menivät hyvin ja toipuminen oli lähes kivutonta. Mutta toisinkin voi toki mennä.
Nyt jos saisin kolmannen lapsen, synnyttämistä ei tarvitsisi edes yrittää mikä olisi minulle aikamoinen helpotus.
Siis mitä tarkoitat? Sektioäidit tarvitsevat hoitajien hoitoa mutta hoitajilla ei ole resursseja käydä sektioäitien luona?
Minulla Naistenklinikalla sektiot 2007 ja 2010. Kummallakaan kerralla en saanut perhehuonetta, vaikka kuinka ruikutin sen perään.
Perustelut: kenellekkään sektioidulle ei anneta perhehuonetta koskaan missään tilanteessa, koska sektioäidit tarvitsevat eri tavalla hoitajien hoitoa ja perhehuoneet perustustuvat omatoimisuuteen, eikä hoitajilla ole resursseja käydä sektioäitien luona, vaikka mies olisi 24/7 paikalla (kuten mulla ois mies ollu siellä koko ajan)
Siis mulle sanottiin, että en saa sektioituna perhehuonetta sen takia, koska perhehuone osastolla hoitajia on vähemmän, kun kaikki perustuu siihen, että ollaan omatoimisia. Hoitajilla ei ole resursseja hoitaa sektioäitejä perhehuone osastolla.
Siksipä mut passitettiin tavalliselle osastolle molempina kertoina. Onneksi sain kahden hengen huoneen molemmilla kerroilla. Mutta silti, mulle vakuutettiin, että kukaan sektioäiti ei saa Helsingin Naistenklinikalla perhehuonetta, vaikka kaikki huoneet olis vapaana.
Siis mulle sanottiin, että en saa sektioituna perhehuonetta sen takia, koska perhehuone osastolla hoitajia on vähemmän, kun kaikki perustuu siihen, että ollaan omatoimisia. Hoitajilla ei ole resursseja hoitaa sektioäitejä perhehuone osastolla.
Siksipä mut passitettiin tavalliselle osastolle molempina kertoina. Onneksi sain kahden hengen huoneen molemmilla kerroilla. Mutta silti, mulle vakuutettiin, että kukaan sektioäiti ei saa Helsingin Naistenklinikalla perhehuonetta, vaikka kaikki huoneet olis vapaana.
Ekassa sektiossa vaurioitui mahan pintahermotus haavan yläpuolelta noin 15 cm x 15 cm alueelta. Pysyvästi. Eli oireet vielä viiden vuoden kuluttua ekasta sektiosta ovat satunnainen haavan alueen kipu, jomotus, särky, kutina sekä osittainen puutuneisuus. Kun tuota aluetta hivelee kädellä, se on ikäänkuin puutunut. Ei siis täysin tunnoton. Lapset ei voi hyppiä mahan päällä, koska haavaan sattuu silloin. En voi käyttää kireitä housuja, koska muuten koko kohdun aluetta särkee aika kovaa pari päivää. Jo ekan sektion jälkeen kivut olivat aivan kammottavat. Makasin vain ja pissa meni pussiin, jota hoitajat kävi vaihtamassa. Alueella oli heti sellaista polttavaa kipua ja pelkkä paidan hipaisu sattui. Lääkäri sanoi, että taisi sitten hermoja katketa, mikä on tosi yleistä.
Tokassa sektiossa ei tilanne parantunut, mutta ei onneksi pahentunutkaan.
Molemmista söin särkylääkkeitä miltei kaksi kuukautta yötä päivää, molemmista makasin 2 ekaa vuorokautta sairaalansängyssä kykenemättä liikkumaan, koska oli niin kovat kivut kipulääkityksestä huolimatta.
Ehkä se muiden armoilla oleminen niin leikkauksessa ja sen jälkeen oli pahinta. Mutta kyllä nämä kivut ja tunnottomuudet ovat tosi ärsyttäviä.
Kolmas olisi sektio, joten ei kiitos.
Lisäksi kohdussa on ikuiset viillot ja arvet, jotka ei sinne kuulu. Kohtu voi revetä seuraavassa raskaudessa tai alkio kiinnittyä arpeen kohtalokkain seurauksin.
Lisäksi kun maha on venytetty, kun lapsi on revitty siitä aukosta ja sit kiristetään iho kiinni, niin sektiohaavan yläpuolelle jää sellainen vaakatasossa olevan makkara tai pussi, jota ei jumpallakaan saa pois. Että jos kiinnostaa oma ulkonäkö, niin tuokin on hyvä tietää.
Siis kaikki meni leikkauksessa hyvin, ei komplikaatioita yms. Ja kätilöt sanoivat, että kyllä, suurin osa sektioiduista ovat näin kipeitä kuin sinä. Vain harvat pääsevät samana päivänä jalkeille ja monilla kestää kivut kovina koko sairaalassa olon ajan.
Myös monet lääkärit ovat sanoneet mulle, että tämä tunnottomuus ja säryt ovat täysin yleisiä, suurimmalla osalla tulee tällaiset vauriot leikkauksesta.
Eli noi mammat, jotka käy jo lenkillä 2 päivän kuluttua sektiosta ja sanovat, että ei tunnu missään, väitän, että näin on vain murto-osalla.
Hermovaurioita tulee siis melkein kaikille mahaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mulle sanottiin, että en saa sektioituna perhehuonetta sen takia, koska perhehuone osastolla hoitajia on vähemmän, kun kaikki perustuu siihen, että ollaan omatoimisia. Hoitajilla ei ole resursseja hoitaa sektioäitejä perhehuone osastolla.
Siksipä mut passitettiin tavalliselle osastolle molempina kertoina. Onneksi sain kahden hengen huoneen molemmilla kerroilla. Mutta silti, mulle vakuutettiin, että kukaan sektioäiti ei saa Helsingin Naistenklinikalla perhehuonetta, vaikka kaikki huoneet olis vapaana.
Perhehuoneessa mekin pötköteltiin, tosin aluksi kahden hengen huoneessa kun vapaita perhehuoneita ei ollut, mutta loppuaika perhehuoneessa kun sellainen vapautui. Hoidin vauvan itse sektiosta huolimatta, enkä tainnut pyytää hoitajia apuun missään vaiheessa 4 päivän sairaalassaoloaikaa.
Onkohan eri kätilöillä/hoitajilla eri käytäntö? Se kyllä kuulostaisi oudolta.
ja kävi jotenkin sääliksi ne sektioäidit osastolla, kun teepannuakaan eivät saaneet nostaa, ja tarvitsivat apua kaikkeen... silloin ajattelin, että olen onnekas, kun olen saanut alateitse synnyttää lapset. Sitä on kuitenkin ihan iskussa jo pian synnytyksen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska minulle tehtiin sektio 2008 ja meillä oli perhehuone koko sen ajan kun olin sairaalassa. Se on sairaalakohtaista, mutta en ole kuullut keneltäkään ettei olisi saanut sektiossa perhehuonetta.
Perhehuoneeseen ei sektioituja äitejä oteta edes poikkeustapauksissa, näin Helsingin Naistenklinikalla. Eli mulla ei ollu miestä siellä apuna kuin joitakin tunteja.
Ekan lapsen kohdalla oli tosi avutonta maata sängyssä kykenemättä mihinkään. tokan kanssa tiesin jo, miten asia menee.
Lisäksi tosiaan kusi tuli pussiin, jota vaihdettiin tietenkin öisinkin. Öisin vauva otettiin hoitajille, just kun en pystynyt liikkumaan lainkaan ylös sängystä, en edes istumaan. Ruuat tuotiin sängyn viereen jne.
Jos alkoi janottaa yöllä, piti soittaa kelloa ja pyytää hoitajia tuomaan. Tosi nöyryyttävää
Hehän kipeimmin tarvitsevat miehen apua.
Mulla oli vaikea alatiesynnytys. Olin sairaalassa 4 yötä, joista 2 ilman miestä ja 2 perhehuoneessa. Mä en voinut hakea mitään ruokia itse, pääsin kävelemään vain vessaan. Vasta viimeisenä päivänä liikuin enemmän itse. Onneksi saimme kahdeksi viimeiseksi yöksi perhehuoneen, muuten en olisi saanut imetystä alkuun kunnolla. En voinut edes oikein nostella vauvaa, osittain huonon kunnon takia, osittain kanyylin takia.
koska minulle tehtiin sektio 2008 ja meillä oli perhehuone koko sen ajan kun olin sairaalassa. Se on sairaalakohtaista, mutta en ole kuullut keneltäkään ettei olisi saanut sektiossa perhehuonetta.
Perhehuoneeseen ei sektioituja äitejä oteta edes poikkeustapauksissa, näin Helsingin Naistenklinikalla. Eli mulla ei ollu miestä siellä apuna kuin joitakin tunteja.
Ekan lapsen kohdalla oli tosi avutonta maata sängyssä kykenemättä mihinkään. tokan kanssa tiesin jo, miten asia menee.
Lisäksi tosiaan kusi tuli pussiin, jota vaihdettiin tietenkin öisinkin. Öisin vauva otettiin hoitajille, just kun en pystynyt liikkumaan lainkaan ylös sängystä, en edes istumaan. Ruuat tuotiin sängyn viereen jne.
Jos alkoi janottaa yöllä, piti soittaa kelloa ja pyytää hoitajia tuomaan. Tosi nöyryyttävää
Hehän kipeimmin tarvitsevat miehen apua.
Mulla oli vaikea alatiesynnytys. Olin sairaalassa 4 yötä, joista 2 ilman miestä ja 2 perhehuoneessa. Mä en voinut hakea mitään ruokia itse, pääsin kävelemään vain vessaan. Vasta viimeisenä päivänä liikuin enemmän itse. Onneksi saimme kahdeksi viimeiseksi yöksi perhehuoneen, muuten en olisi saanut imetystä alkuun kunnolla. En voinut edes oikein nostella vauvaa, osittain huonon kunnon takia, osittain kanyylin takia.
En tosiaan saanut sektion jälkeen perhehuonetta, vaikka kuinka kysyin. Vastaus oli tosiaan, että ei kukaan saa. Onko se nyt niin?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ollut kovin kipeä. Ekan sektion jälkeen olin, mutta toisella kerralla olin fiksumpi. Otin kaikki kipulääkkeet heti kun vähänkin pientä kipua alkoi tuntumaan, silloin kipu ei pääse päälle ja yllättämään eikä hidasta toipumista turhaan. Ideana myös leikkauksen jälkeen on päästä mahd.pian liikkeelle, että leikkausriskit pienenevät.
Toisella kertaa hoisin vauvani itse heti seuraavana päivänä. Yön vauva oli hoitajilla, koska minut iltapäivästä leikattiin. Iltapäivän sain pitää rinnalla heti kun heräämöstä pääsimme osastolle ja ennen sitä vauva oli miehen hyvässä hoivassa... :)
KOlmantena päivänä sit kotiin...ei paha.
Ekassa sektiossa vaurioitui mahan pintahermotus haavan yläpuolelta noin 15 cm x 15 cm alueelta. Pysyvästi. Eli oireet vielä viiden vuoden kuluttua ekasta sektiosta ovat satunnainen haavan alueen kipu, jomotus, särky, kutina sekä osittainen puutuneisuus. Kun tuota aluetta hivelee kädellä, se on ikäänkuin puutunut. Ei siis täysin tunnoton. Lapset ei voi hyppiä mahan päällä, koska haavaan sattuu silloin. En voi käyttää kireitä housuja, koska muuten koko kohdun aluetta särkee aika kovaa pari päivää. Jo ekan sektion jälkeen kivut olivat aivan kammottavat. Makasin vain ja pissa meni pussiin, jota hoitajat kävi vaihtamassa. Alueella oli heti sellaista polttavaa kipua ja pelkkä paidan hipaisu sattui. Lääkäri sanoi, että taisi sitten hermoja katketa, mikä on tosi yleistä.
Tokassa sektiossa ei tilanne parantunut, mutta ei onneksi pahentunutkaan.
Molemmista söin särkylääkkeitä miltei kaksi kuukautta yötä päivää, molemmista makasin 2 ekaa vuorokautta sairaalansängyssä kykenemättä liikkumaan, koska oli niin kovat kivut kipulääkityksestä huolimatta.
Ehkä se muiden armoilla oleminen niin leikkauksessa ja sen jälkeen oli pahinta. Mutta kyllä nämä kivut ja tunnottomuudet ovat tosi ärsyttäviä.
Kolmas olisi sektio, joten ei kiitos.
Lisäksi kohdussa on ikuiset viillot ja arvet, jotka ei sinne kuulu. Kohtu voi revetä seuraavassa raskaudessa tai alkio kiinnittyä arpeen kohtalokkain seurauksin.
Lisäksi kun maha on venytetty, kun lapsi on revitty siitä aukosta ja sit kiristetään iho kiinni, niin sektiohaavan yläpuolelle jää sellainen vaakatasossa olevan makkara tai pussi, jota ei jumpallakaan saa pois. Että jos kiinnostaa oma ulkonäkö, niin tuokin on hyvä tietää.
Kiitos että kerroit, näitä huonoja kokemuksia pitäisi enemmän tuoda esiin, jotta todellisuus sektiosta olisi tietoisuudessa. Tai tämän puolen todellisuus, ettei sektio todellakaan ole mikään avain taivaaseen, ei edes lähelle. Nostan sinulle hattua, että olet kokenut kaksi noin vaikeaa synnytystä. :(
Jatkan vielä sen verran, että ei ollut kivaa myöskään se osastolla olo ekat pari päivää, kun vauvan hoito oli mahdotonta. Vauva oli vieressä vaunussa, mutta piti aina soittaa kelloa ja odottaa hoitajaa, jotta se nostettiin rinnalle tai että sen vaippaa vaihdettiin jne. Vauva joutui itkemään jonkun aikaa, koska eihän sieltä heti ehditä tulla kun kello soi.
Perhehuoneeseen ei sektioituja äitejä oteta edes poikkeustapauksissa, näin Helsingin Naistenklinikalla. Eli mulla ei ollu miestä siellä apuna kuin joitakin tunteja.
Ekan lapsen kohdalla oli tosi avutonta maata sängyssä kykenemättä mihinkään. tokan kanssa tiesin jo, miten asia menee.
Lisäksi tosiaan kusi tuli pussiin, jota vaihdettiin tietenkin öisinkin. Öisin vauva otettiin hoitajille, just kun en pystynyt liikkumaan lainkaan ylös sängystä, en edes istumaan. Ruuat tuotiin sängyn viereen jne.
Jos alkoi janottaa yöllä, piti soittaa kelloa ja pyytää hoitajia tuomaan. Tosi nöyryyttävää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täältä et tule saamaan tyhjentävää vastausta siihen kumpi on parempi. Itseäsi sinun pitää kuunnella.
Itselläni eka synnytys päätyi kiireelliseen sektioon ja aiheutti trauman. Toinen suunniteltu sektio. Jos olisin ollut varma, että toisessa olisi kaikki mennyt hyvin,vauva ei olisi jäänyt jumiin tms. niin olisin valinnut alatiesynnytyksen. Mutta koska en saanut siihen luonnollisesti varmuutta, halusin sektion. Ja onneksi valitsin, kaikki meni niin hyvin kuin olla voin. Seuraavana päivänä jalkeilla, kotiin 3 päivän päästä. Toivuin hyvin jo ekasta ja tokasta vielä nopeammin.
Mutta kuten sanoin, synnytyskertomuksia on niin monta kuin on kertojaa. Et tule hullua hurskaammaksi näistä.
mutta voin sanoa että olin todella tyytyväinen!
Itselläni oli suunniteltu sektio vauvan koon takia, joten kiitän luojaa ettei sitä melkein 5kiloista edes yritetty alakautta.
Kipua on erittäin vaikea selittää, en oikeastaan sellaista järkyttävää kipua kokenut kuin illalla(sektio oli aamulla) kun _piti_ nousta sängystä vessaan pesemään itseään jne. Sekin hellitti kun pääsi ylös. itselläni motivoi varsinkin se että vauvani oli kaksikerrosta alempana vastasyntyneiden osastolla ja sain mennä häntä katsomaan pyörätuolilla _vain_ jos pystyin itse nousemaan ylös ja kävelemään vessaan.
ja nojoo, yskiminen sattui. saat ohjeet miten nouset ylös ja yskit jne. ettei se satu niin paljoa, itselleni tätä kurssihommelia ei ikinä vain ehditty järjestää.
mutta joo, seuraavana päivänä kävelin erittäin paljon, välillä vihlovaa kipua mutta ei mitenkään pahasti. Kolmantena en enään kävellyt ns. 'varovaisesti'. Ja neljäntenä pääsimme kotiin. itsellä oli mielessä juurikin se että pitää liikkua sektion jälkeen niin paraneminen nopeutuu. Kätilöt sanoivatkin että jos ei tietäisi niin ei millään voisi uskoa että mulle oltiin tehty sektio kun hädin tuskin ehtivät mua nähdäkään kun olin kokoajan liikkeellä jossain (no useimmiten vastasyntyneiden osastolla)
kotiin päästyä ei saanut nostaa kuukauteen vauvaa painavempaa asiaa. kävelin paljon vauvankanssa ulkonakin, välillä tosin piti levätä haavankin takia. joskus tuli näitä vihlontakipuja ja mm. kumarassa en haavan takia pystynyt kauaa olemaan. myös ennen tikkien poistoa housuvalintaan piti panostaa ettei hiertänyt haavaa. Nopeat liikkeet sattuvat, ja niitä pitäisikin välttää. juurikin jos jotain tippuu lattialle niin et noin vain kumarra sitä nostamaan vaan sen tekee rauhallisesti, ehkei edes kumartamalla.
MUtta voimissani, eli kokonaan parantuneena luulisin että olin n. reilun kuukauden päästä sektiosta. ennen jälkitarkastusta joka tehtiin mulla 6viikon päästä sektiosta. Silloin ei enään ollut mitään kipuja, ei mitään asennon ongelmia jne
Ja kyllä, nyt on 5kk mennyt sektiosta ja mulla on haavan läheltä tunto pois. ei tosiaankaan tärkeästä paikasta, ei haittaa yhtään että navasta 10cm alempana ei ole tuntoa housurajaan asti.
mutta siis, odotin niin pahaa kokemusta ja pelkäsin etten pääse moneen kuukauteen sängystä edes ylös kipujen takia, monen vuoden kipuja jne. että tää oli niin positiivinen kokemus itselleni:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellänikin on vuosi sitten tapahtunut hätäsektioon päätynyt alasynnytysyritys. Ainakin pieni pelko siitä jäi, mutta en halua, että se pelko hallitsee elämääni. Odottelen vielä vauvakuumetta, aiemmin haaveilin isosta perheestä, mutta en enää. 8kk synnytyksestä tuntui vielä siltä, etten halua enää ikinä kokea sitä, mutta nyt alkaa jo vähän olla sellainen olo, että ehkä sitä sitten kuitenkin voisi... Ja uskon, että parin kuukauden päästä osaan jo ajatella pidemmällä tähtäimellä, eli kaksi lasta on kivempi kuin yksi.
ei nyt kannata ainakaan jättää lastentekoa :) Jos siis vielä haluat lapsen!
Kuitenkin, jos päätyisit sektioon, saatat parantua todella hyvin! Vaikkakin kannattaa varautua siihen ettei kaikki mene kuten haluaisi.
Samahan se on alatiesynnytyksessä, se voi mennä pirun hyvin tai sitten huonosti.
Itse olen kokenut yhden inhottavan alatiesynnytyksen, yhden helpon alatiesynnytyksen ja sektion. Alatiesynnytyksistä toivuin kyllä nopeasti vaikka ensimmäinen synnytys olikin mitä oli. Sektion jälkeen meni pari kk että olin kunnolla parantunut. Tai no tunto meni, mutta se onkin kuulemma aika normaalia.
Ei ikinä tiedä minkälainen sinun kokemuksesi olisi, ellei sitä koe.
Minä olen synnyttänyt molemamt lapset sektiolla (ihan suunnitellusti ja sovitusti, asun ulkomailla), ja kokemus oli mitä parhain molemmilla kerroilla. Nopea toipuminen, muutaman päivän päästä harrastin jo liikuntaakin.
Meillä lapsiluku täynnä, mutta jos vielä lapsia tulisi niin ilman muuta sektiolla.
Minä olen synnyttänyt molemamt lapset sektiolla (ihan suunnitellusti ja sovitusti, asun ulkomailla), ja kokemus oli mitä parhain molemmilla kerroilla. Nopea toipuminen, muutaman päivän päästä harrastin jo liikuntaakin.
Meillä lapsiluku täynnä, mutta jos vielä lapsia tulisi niin ilman muuta sektiolla.
Että vaikka se ei sinulle ole ollut kamalaa, jollekin muulle on voinut olla.
mäkin olisin voinut valita sektion ulkomailla jos olisin halunnut. en halunnut, mut oli sektioitu kerran jo suomessa.
musta suomalainen systeemi on parempi.
Minulla Naistenklinikalla sektiot 2007 ja 2010. Kummallakaan kerralla en saanut perhehuonetta, vaikka kuinka ruikutin sen perään.
Perustelut: kenellekkään sektioidulle ei anneta perhehuonetta koskaan missään tilanteessa, koska sektioäidit tarvitsevat eri tavalla hoitajien hoitoa ja perhehuoneet perustustuvat omatoimisuuteen, eikä hoitajilla ole resursseja käydä sektioäitien luona, vaikka mies olisi 24/7 paikalla (kuten mulla ois mies ollu siellä koko ajan)