Lue keskustelun säännöt.
Masentunut poika (18v) haluaa lopettaa koulun.
06.10.2011 |
Mitä vaihtohetoja on? Jäädä kotiin makaamaan ja syrjäytyä pikkuhiljaa yhteiskunnasta? Lääkkeet on ja psykoterapiassa käy, ei näy auttavan. Nytkin 2 pv saikkua, kun ei pysty olemaan koulussa.
Kommentit (19)
ottaa koulukuraattoriin ja kertoa tilanne. Pähkäilette sitten yhdessä, mitä vaihtoehtoja.
Kotiin jäänti kaikista vaihtoehdoista se, joka lienee pitkällä syötteellä umpikujaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käydä tutkituttamassa kaikki mahdolliset hormonihäiriöt ja muut, esim. kilpirauhasen vajaatoiminta jos terapia ei tunnu auttavan. Ei se heti syrjäydy yhteiskunnasta jos vaikka vuoden on pois koulusta, niin minunkin olisi kannattanut tehdä kun nyt tämä sairastelu on vaan pitkittynyt ja olen ollut puolikuntoinen kohta seitsemän vuotta.
Itselläni koulu meni hankalaksi juurikin sen takia, että masennuksen takia tuli sairaslomia. Putosin kärryiltä kun ensin olin viikon pois, sitten taas vähän aikaa koulussa jne. Olisi pitänyt suosiolla pitää välivuosi ja jatkaa sitten.
Tokihan masennus voi kestää pitkäänkin, mutta oikeanlaisen lääkityksen ja terapian ansiosta oireet yleensä pysyvät sen verran hyvin kurissa, että koulunkäynnin jatkaminen on mahdollista.
Onko pojalla ollut lääkitys kuinka kauan? Nekään eivät ihan hetkessä ala vaikuttamaan.
ottaa koulukuraattoriin ja kertoa tilanne. Pähkäilette sitten yhdessä, mitä vaihtoehtoja.
Kotiin jäänti kaikista vaihtoehdoista se, joka lienee pitkällä syötteellä umpikujaisin.
tapauksessa jos kyse on myös fyysisestä loppuunpalamisesta (kuten minulla kortisolinpuute), silloin on parempi levätä kerralla kunnolla. Ihan oikeasti joku yksi vuosi sinne tai tänne ei tee mitään tuossa iässä jos sen jälkeen on taas täydessä terässä.
laajennetun työssäoppimisen piiriin esim. mukautetuin työajoin. Koulun ehtii käydä myöhemminkin.
Jos pystyt vaikuttamaan asiaan, niin älä anna pojan lopettaa koulua. Jos kuitenkin tekee päätöksen lopettaa, niin käske keksiä jotain tilalle, kuten mieleistä työtä missä mahdollisuus kokea onnistumisen tunnetta, ehkä harrastusta mitä voi harrastaa jokapäivä/ useana päivänä viikossa. Tärkeää on kuitenkin tehdä jotain eikä vain jäädä makaamaan, siinä vain masentuu lisää ja tosiaan syrjäytyy kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pystyt vaikuttamaan asiaan, niin älä anna pojan lopettaa koulua. Jos kuitenkin tekee päätöksen lopettaa, niin käske keksiä jotain tilalle, kuten mieleistä työtä missä mahdollisuus kokea onnistumisen tunnetta, ehkä harrastusta mitä voi harrastaa jokapäivä/ useana päivänä viikossa. Tärkeää on kuitenkin tehdä jotain eikä vain jäädä makaamaan, siinä vain masentuu lisää ja tosiaan syrjäytyy kaikesta.
joskus on tarpeen ihan vain levätä. Jos on vakavasti masentunut niin ei kykene sen paremmin töihin kuin vaativiin harrastuksiinkaan. Sitten taas on eri juttu kun masennus on vähän helpottunut, sitten on hyvä tehdä jotakin (ei liian rankkaa tai masentuu uudestaan).
Muutaman kuukauden tai vuoden tauko kouluun tuskin vielä pahaa syrjäytymistä aiheuttaa. Pitäisi tietää mikä ahdistumista aiheuttaa. Hormonit, aivokemia, vai masentaako maailma.
Onko kavereita koulussa tai muualla? Niistä kannattaa pitää kiinni. Auttavat sitten myöh. elämässä. Voisiko mahdollisesti uusi koulu/ala tuoda vaihtelua elämään. Ei kannata tuputtaa väkisin mitään. Joskus ihan pieni mietintätauko auttaa nuorta valitsemaan suuntaa elämälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aiheuttaa 18-vuotiaassa syrjäytymistä, viikon tai kaksi sopii makailla, sitten pitää lähteä ihmisten ilmoille
vaatii aktiivista hoitoa ja lepoa. Onko sairaalahoitoa ajateltu tai ehdotettu? Koulunkäynti voi olla todellakin haitallista, jos kunto on surkea. Paine ja pakko voi ajaa jopa epätoivoisiin tekoihin:(
T:itse 17 v vakavasti masentunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kouluun yhteys ja tieto sinne, mistä kyse. Varmasti voi pitää välivuoden tai puoli vuotta. Saattaa pojan ajatukset muuttua koulunkäynnin suhteen, kun saa apua masennukseen. Kaikille ei riitä lääkitys ja terapia vaan sairaalahoito voi olla pelastus. Siellä voidaan kokeilla esim. lääkkeitä turvallisesti ja masentuneella on mahdollisuus saada lepoa ja parhaimmillaan vertaistukea. Toinen vaihtoehto on päiväsairaala, jossa käydään päivittäin.
riippuu tapauksesta. Jos ei todellakaan kykene menemään kouluun, niin sitten oikeastaan pitäisi suunnata jo sairaalahoitoon. Koska nimenomaan se kotiinjääminen ei pitemmän päälle paranne nuorta tai vanhaa, ja mielenterveyshoito itsessään kyllä siihen kannustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aiheuttaa 18-vuotiaassa syrjäytymistä, viikon tai kaksi sopii makailla, sitten pitää lähteä ihmisten ilmoille
mitä henk koh kokemusta sinulla on aiheesta? Vai perustuuko tuo mielipide vain siihen, miten kuvittelet asioiden olevan ja menevän? Kun vakavasti masentuneena ihmisten ilmoille meneminen ei auta mitään koska se ei tunnu yhtään miltään. Masentuu vain enemmän kun huomaa, ettei sekään piristä.
Sanoisin, että vakavasti masentuneelle koulu kaikkine stresseineen ja tavoitteineen on luultavasti pahentava asia. Etenkin kun masentuneena opinnot tuskin sujuvat erityisen hyvin mistä seuraa epäonnistumisen kokemuksia joka taas vain pahentaa masennusta. Kunnollinen lepotauko oikeasti voisi tehdä hyvää, mutta liika kotona makaaminenkin on haitaksi eli minusta paras vaihtoehto olisi jos pääsisi johonkin muuhun toimintaan mukaan.
Esim joku harrastuskurssi tai mielekäs kuntoutuskurssi, joku semmoinen mikä olisi mukavaa ja inspiroivaa pojalle ja pääsisi vähän neljän seinän sisältä pois ettei ihan mökkihöperöidy.
Omasta kokemuksesta ainakin näin jälkikäteen olen sitä mieltä, että minun olisi pitänyt suosiolla ottaa opiskeluista välivuosi ja hoidattaa itseni kuntoon. Ne pari masennuksen kourissa "opiskeltua" vuotta olivat oppimisen kannalta ihan turhia, ja harvat kurssit joita läpi sai ovat aivan surkeilla arvosanoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että sairastuin siis 17-vuotiaana vakavaan masennukseen ja lukio jäi silloin, mutta suoritin sen loppuun myöhemmin. En tosiaan pystynyt siinä kunnossa olemaan ihmisten ilmoilla:( Menin alkuun pakosta kouluun, mutta tuotti niin suurta tuskaa. Olin ilmeetön, totaalinen ihmisraunio vailla mitään mieltä ja kommunikointikykyä. Entisestä iloisesta itsestäni tuli (kovien kokemusten jälkeen)painajaisessa talsiva ihmisraukka:(
vähäksi aikaa näkemään maailmaa ja mietimään. sitä voi masentua omiin tylsiin kuvioihin
Ei vakava masennus ole mikään tunne oman elämän tylsyydestä vaan pitkälti aivosairaus ja/tai psyykkeen ja fysiikan kok.valtainen sairaus. Se pitää hoitaa kokonaisvaltaisesti ja ei siihen auta ulkomaille lähtö tai uusi harrastus. Vasta sitten, kun masennus alkaa helpottamaan voi erilaisista aktiviteeteista olla iloa ja hyötyä. Tietenkin esim. kevyt liikunta kuten kävely kohentaa oloa jo huomommassakin vaiheessa, mutta sekin pitää tapahtua turvallisessa seurassa ja ympäristössä. T. 11
kansanopistossa joku rocklinja tai kädentaitojen linja tm - niitähän on vaikka mitä, tai jonnekin eläimiä hoitamaan
poika pitää saada kuntoon pikimiten.
mullakin on 18 v poika ja pelkään, että jotain vastaavaa tapahtuu. ei onneks ole mitään sen suuntaista tapahtunut.
nykyään se on vaan niin yleistä, kun tää maailma on jotenkin niin pimee paikka.
voimia!
käydä tutkituttamassa kaikki mahdolliset hormonihäiriöt ja muut, esim. kilpirauhasen vajaatoiminta jos terapia ei tunnu auttavan. Ei se heti syrjäydy yhteiskunnasta jos vaikka vuoden on pois koulusta, niin minunkin olisi kannattanut tehdä kun nyt tämä sairastelu on vaan pitkittynyt ja olen ollut puolikuntoinen kohta seitsemän vuotta.