Lue keskustelun säännöt.
Ystävän poika.
05.10.2011 |
Nyt kolmasluokkalainen ja äitinsä on minun poikani kummitäti. Asutaan useiden satojen kilometrien päässä toisistamme, ystävällä on neljä lasta, mies ja ovat hyvissä ammateissa.
Ystäväni on opettaja, ammattikasvattaja siis. Tämä kolmasluokkalainen on lapsikatraan vanhin, vielä pari vuotta sitten reipas poika, nyt vain valittava, kitisevä ja tyly pikkumies.
Ovat tulossa meille viereilulle lähiaikoina ja tuntuu, etten jaksaisi. Ne kolme muuta ovat ihania lapsia, mutta tuo esikoinen on ihan hirveä! Arvostelee kaikkea ruokaa, jota tarjotaan (kotona ja vieraassa paikassa) haukkuu vanhempiaan läskeiksi, jättää poikani (tultiin 490 kilometrin päästä heille kylään) yksin ja häipyy kavereiden kanssa. Ovat melkein samanikäiset. Oma poikani on hänen mielestään tylsä, koska poikani ei halua pelata pelikoneella. Poikani on kova urheilemaan ja tykkää olla aina ulkona, vaikka tulipalopakkasella.
Tuo esikoinen rähjää, kiukkuaa ja kiusaa sisaruksiaan surutta. Hakkasi meidänkin lapsia kesällä ja haukkui minua. Vanhempansa eivät puuttuneet asiaan, mutta äiti huutaa aamusta iltaan taukoamatta kaikille lapsille. Vauvalle, joka kiipeilee joka paikassa jne. Mitään opastusta tai ohjaamista ei ole, lapset ovat miten ovat.
Perheellä ei ole tukiverkkoja ja lisääkin lapsia olisivat halunneet. Haluaisin nähdä ystävääni useammin, mutta nämä muut ongelmat ovat vähän erottaneet meitä...
Voinko minä sanoa tuolle ystävälle ihan suoraan, että en jaksaisi sitä esikoista? Kukaan meistä ei jaksa. Tai sanoa, että sinun pitäisi hakea apua sille pojallesi? Opettaja huomaa herkästi ongelmat muissa lapsissa ja ystäväni haukkuukin oppilaitaan melkolailla.
Kommentit (11)
Tuskin jaksavat itsekään?
Mutta, ehkä avun tarjoaminen, ja sen ehdottaminen ei olisi ihan niin paha, riippuu osaatko tehdä sen "nätisti", syyllistämättä, jota vähän kuitenkin pelkään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mt-ongelmien vuoksi, mutta jaksan kyllä auttaa ihmsiä hädän hetkellä. Rasittaa vain joskus, kun ystävä ei tajua, että pojallaan on vialla asiat...
Menee helposti vähän muidenkin lasten piikkiin kaikki.
Kyllä minä sille kerran täräytin, että mitä helkattia sinä menit noin monta lasta pykäämään! Kun et jaksa ja elämä yhtä karjumista.. ei osannut vastata.
Omaa lapsuuden tyhjyyttään paikkaa, kun uusperheestä kotoisin ja äitiä ei kiinnostanut äitinä olo lainkaan.
ap
teillä luulis synkaavan, kun noin monta ongelmaista kokoontuu. Parasta on, että neuvotte toisianne :D toivottavasti molemmin puolin.
eikä kirjoittaa tänne verkkoon tavalla, jolla varmasti tunnistaa tuon perheen. Tuskinpa sinäkään mt-kuntoutujana tai -eläkeläisenä olet sitä parasta AAA-seuraa. Kärsikää yhdessä.
kun kirjoittavat näin tunnistettavasti? Vai sitäkö ap toivookin, että kaveri lukee netistä asian ja ongelma ratkeaa sillä?
No mä tekisin varmaan niin että antaisin perheen tulla kokonaisena kylään vielä ja jos meno alkaisi olla ihan mahdotonta sen esikoisen kanssa, niin puhuisin sitten nätisti asiasta. Tyyliin että oletteko puhuneet koulussa pojasta, kun näyttää olevan aika paljon vaikeuksia hänen kanssaan, tai harmi kun xx ei halua leikkiä meidän pojan kanssa, kun hän on odottanut kylään jne. Eihän se nyt ole mikään vaihtoehto, että yhtä lapsista ei otettaisi mukaan. Tuskin he sitten kukaan lähtevät, vai mihin se lapsi sitten laitettaisiin? Ja muutenkin onhan tuollainen loukkaavaa, etenkin kun on kummista vielä kyse..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ehkä voisit jotenkin puhua pojan kanssa? Tai jos et vaan jaksa, niin antaa sille sen pelikonsolin ja olla välittämättä?
Mä en varmaan sanois mitään. Etenkin, jos ystävyys mulle tärkeä.
koska vika on kuitenkin lopulta vain ja ainoastaan teissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosiaan ottaisit asian puheeksi, mutta lähesty aihetta varovasti eli kysyt ystävältäsi miten hän jaksaa? ja sitten vasta tuo esikoinen puheeksi ja muistuta että ystäväsikin saa apua samalla kuin poikansa.
älä korosta sitä ettet sinä jaksa,jätä omat tunteesi pois sillä sen ystävänhän on pakko jaksaa ja loukkaantuu varmasti jos tosiaan sanot ettet jaksa.
tajua että lapset ovat eri ikäisinä erilaisia, super vaikeitakin? Ja jos niiden äidillä ei ole niille mitään aikaa, tai ne tuntee olevansa yhdentekeviä, täysin tarpeettomia?
Miksi sen pojan olis pitäny olla lapses kanssa? Eihän ne ole toisiansa kavereiksi valinneet? Ihme nipotusta, ei ihme että sulla on "ongelmia", jos on noin suppea kuva lapsista? Ja mitä se auttaa sanoa sitä ja tätä, jos ne todelliset syyt on siinä että äidillä ei todellakaan ole AIKAA lapsille? Auttasko sua et joku sanos sulle, et mielenterveytes on järkkyny, tee sille jotakin???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki on vaan normaalia. Käytöstavat ovat monelle aikuiselle jotain syötävää, eivät ole koskaan kuulleetkaan moisista.
kukas sen sitten sanoo jos et sinä?
Mutta suuttuu se sulle, tietenkin.