Miten te jaksatte, jos lapsi koko ajan rikkoo jotain?

Kun tämä meidän riiviö esim. tulee mielellään auttamaan vaikka salaatin teossa, mutta samalla kun saa käsiinsä kurkun tms. pureskelee sen muovien läpi täyteen hampaan jälkiä.

Onko teidän mielestä oikeasti tärkeintä, että tällaiselle lapselle luontainen tekemisen meininki nujerretaan heti alkuunsa, ettei mikään mene rikki? koska se vaan on niin, että tällaisen lapsen käsissä tavarat menee rikki, niin kekseliäs ei vaan voi olla, että osaisi ihan kaiken häneltä kieltää, eikä siitäkään olisi mitään hyötyä, kun innostuessaan toimii impulsiivisesti kuitenkin, ja just esim. puree jonkun lelun rikki.

sallivat lapseltaan esim. tällaista käytöstä, sillä varjolla, ettei lapselta "nujerrettaisiin" tekemisen meininkiä. Eihän tuollainen käyttäytyminen ole ihan normaalia.

Tuollainen tulisi kieltää ja perustella, miksi se on kiellettyä ja mitä kurkulle pitäisi oikeasti tehdä ym. Ei siis ole aivan sama, onko tekemisen meininkiä vai ei, onko joku tavara halpa vai arvokas tai nujerretaanko tällaisissa tilanteissa lapsen ns. "luovuus".

Kyse on siitä, mikä on oikein ja mikä väärin, mikä sallittua ja mikä ei sallittua. Normaliuden määrittely saattaa olla haasteellista, mutta niin kuin aeimminkin totesin, mielstäni tällainen käytös ei ole normaalia, eikä millään tavalla perusteltua lapsen luontaisella tekemisen meiningillä.

Mikäli lapsen on vaikea käsittää oikean ja väärän ero, tai se heijastuu käyttäytymisessä (impulsiivisuuden kautta tavaroiden tuhoamisena), hakisin lapselleni apua.

Ihan tuttua on tuo, että tavarat "vain hajoavat", lapsihan kieltää edes katsoneensa niihin päin...jotenkin kummallisesti hampaanjälkiä löytyy niin sängystä kuin kylpyammeen reunastakin(!), valppaana ja skarppina pitää olla ihan koko ajan tuon lapsen kanssa.

ADHD-lapsi ei pysty ottamaan vastaan noin montaa ohjetta kerrallaan "ota kurkku vasta kun annetaan lupa, pidä se pöydällä,älä laita suuhun"Et voi tulla avuksi jos et muista ohjeita.

Toisekseen kaksi ohjeistasi olivat negatiivis aloitteisia jota vältetään ADHD lapsilla. Sanat "ei ja et voi ym" ovat vältettävällä listalla.

Teillä ei ilmiselvästi ole ADHD-lasta eikä tietoa ADHD-lapsen kasvatuksesta.

on ottanut kaapista lasin, ja pudottanut sen... tai lautasen... tai purrut rikki DVD-kannet/ lelun/vaatteen... .

Mutta ei usko/muista sitä 95% ajasta. Siis ei muista sitä silloin, kun työntää ajatuksissaan suuhunsa jonkun DVD:n kannet ja puree ne rikki. Ja ylipäätään on ihan selvää, että hänen impulssinsa ohjaavat häntä ihan eri suuntaan kuin kahden isoveljensä, siis kun nämä toimivat aina tilanteissa järkevästi ja rauhallisesti, niin tämä pikkuriiviö toimii aina lähtökohtaisesti aivan toisin.

Ja jotta nyt ei tulisi sellainen kuva, että lapsi on ihan hirviö, niin ei toki ole, hän on aivan ihana pieni otus, jolta kyllä löytyy paljon empatiaa ja rakkautta myös ympäristölleen.

Mä olen kyllä niin kurkkua myöten täynnä näitä "erityislapsi"-tekosyitä sille, ettei vanhemmat saa kuria kakaroihinsa.