Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä eroon ahmimishäiriöstä?
05.10.2011 |
Olen tajunnut, että sairastan epätyypillistä ahmimishäiriötä (BED), jossa siis syödään suuria määriä ruokaa, mutta ei oksenneta, niinkuin bulimiassa.
Ihan kuin minussa olisi kaksi eri ihmistä, toinen haluaa laihduttaa ja toinen taas kylmän rauhallisesti suunnittelee, koska voisi taas ahmia seuraavan kerran. Vaikka elämässäni on moni asia todella hyvin, silti tuntuu, että saan hyvänolon tunnetta vain herkkujen syömisestä. Hyvä olo ei kuitenkaan kestä kauaa, vaan sitä seuraa armoton morkkis ja häpeä. En pysty hyvällä omalla tunnolla ottamaan edes pullaa kahvilassa ja kun ostan suklaata, sydän hakkaa kuin olisin tekemässä rikosta.
Selvästi suhteeni ruokaan on muuttunut aivan sairaaksi, laihduttaminen vaan pahentaa ahmimistaipumusta. En pysty kertomaan tästä kenellekään, hävettää niin paljon. Toisaalta ajatus ahmimisen lopettamisesta ahdistaa, mistä minä sitten saisin mielihyvää?
Minulla on 10 kg ylipainoa ja mieheni ei voi ymmärtää, miksi tuskailen sen kanssa enkä vain laihduta sitä pois. Hän naureskelee dieteilleni tai niiden aloituksille ja halveksii, jos herkuttelen. En ole hänellekään pystynyt kertomaan, että oikeasti tämä ei ole enää normaalia, nykyään syön sitten salaa, mikä pahentaa entisestään kierrettä.
Onko ketään kohtalotoveria, mistä tähän saisi apua? Olen katsellut noita OA:n sivuja, mutta jotenkin vierastan sitä 12 askeleen ohjelmaa, kun se on niin uskontopainotteinen.
Kommentit (9)
Minun syöminen on ollut epänormaalia 9v, pian 10v. BED:iä puolet. Nyt hain apua ja olen menossa psykiatriselle poliklinikalle saamaan apua.keskustelua apua. Sieltähän se on kiinni, pääkopasta..Kaiketi pääsen ravitsemusterapeutille, koska kuten tekin puhuitte, syöminen,normaali sellainen on hukassa.elämäni on ollut tähänasti pelkkää laihduttamista/paastoamista-ahmimista, ei mitään siltä väliltä, vaikka tiedän kyllä miten normaalisti syödään (luulen tietäväni), mutta sen toteus ei onnistu näillä "eväillä".. hakekaa apua. Ensin soitto lähimmälle terveyskeskukseen ja sanotte: haluan varata aikaa omalle lääkärille, minulla on ongelmia syömisen kanssa, ahmimista (ja jos liittyy muuta, kuten oksentelua,itsellä ei). saat ajan ja siellä kerrotte kaiken,lääkäri kyselee ja ohjaa eteenpäin saamaan apua. Itse itkin koko 30min mitä olin vastaanotolla..sen jälkeen tuli helpotus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusimmassa KG-lehdessä oli juttua tähän liittyen. LÄhinnä siis niistä, jotka aina päättää aloittaa laihdutuskuurin maanantaina ja sitten sunnuntaisin ahmii ja vetää herkkuja niin, että napa rytkyy. Vaikka ei se juttu suoranaisesti ollutkaan BED:stä, niin itseäni ainakin auttoi taas kerran vähän viemään omaa ajatustyötä pidemmälle. Olen siis normaalipainoinen ahmija ja pyrkinyt eroon tavasta jo kauan. En myöskään halua hakea apua muualta mutta olen tehnyt kovasti itseni kanssa työtä, jotta pääsisin eroon ahmisesta. Edennyt olen jo mutta paljon on sarkaa vielä edessä.
Minulla on myös ahmimishäiriö, jonka oireet helpottivat ja pariksi vuodeksi jopa loppuivat kokonaan, kun sain apua muihin ongelmiin. Masennus, ahdistus, terapia, lääkitys. Pääkoppa pitää saada kuntoon, ei ole muuta lääkettä.
....tosin sen vaikutus alkoi vasta puoli vuotta käytön aloittamisen jälkeen. Mutta on auttanut huomattavasti.
Odotan innolla vastauksia. Minulla on alle 10 kg liikaa, ja paino nousee koko ajan. Tuo kertomuksesi on kuin minun kirjoittamani. Ruoka on kuin huumetta. Vaikka maha on täynnä, sinne on tungettava lisää. Antaisiko se jotain turvantunnetta, en tiedä. Monet sisaruksistani ovat alkoholiriippuvaisia, minä en juo, mutta syön. Kai kaikilla on joku riippuvuus oltava. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun ilman sitä ei voi olla.
Kynnys mennä tämän asian kanssa lääkäriin on todella suuri, varmaankin apua saisi terapiasta ja ravitsemusterapeutilta, mutta minusta tuntuu, että en voi puhua asioistani kenellekään. Siksi vertaistukiryhmäänkin meneminen tuntuu tosi vaikealta. Voin myöntää ongelman itselleni, mutta en jostian syystä muille.
ap
Toivoisin ,että olisi olemassa joku lääke, jolla tätä ahmimista voisi rajoittaa. Tahdonvoima ei yksinkertaisesti riitä. Olen sisukas ihminen, liikun paljon ja olen mm pystynyt lopettamaan vuosien tupakoinnin seinään. Tämä ruokajuttu ei vaan onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös sisukas ihminen ja ulospäin näyttää, että elän täydellistä elämää. Monet ihmiset ovat kehuneet sinnikkyyttäni sekä kykyäni saada aikaan asioita. Miksi sama ei päde ruoan kanssa?
Suhteeni ruokaan ja erityisesti herkkuihin on kyllä ollut vääristynyt jo lapsesta asti, mutta jotenkin ensimmäisen lapsen odotus laukaisi hallitsemattoman ahmimisen.
ap
Olen kerännyt raskauksissa ihan kamalasti painoa (noin 20kg) ahmimisen takia, olen miettinyt sitä, että se osittain johtui siitä, että mieheni on aina suhtautunut minuun jotenkin kylmästi, kun olen ollut raskaana (vaikka muuten onkin ihana ja rakastaa lapsiaan ja minua). Sitten tuo ahmiminen on jäänyt päälle, eikä ulospääsyä ole näköpiirissä.
Eihän se avun hakeminen kivalta tunnu, joutuu nöyrtymään ja myöntämään että nyt ollaan pulassa eikä omin avuin löydy ratkaisua. Mutta hakeutukaa hyvät ihmiset terapiaan, vaikka terveyskeskuksen kautta tai yksityiselle jos on varaa.
Itse sairastin nuorempana bulimiaa ja nyt siitä täysin parantuneena voin sanoa että kaikki syömishäiriöt (joihin pakonomainen ahmiminenkin kuuluu) johtuu pitkälti siitä, ettei osaa käsitellä tunteita rakentavalla tavalla. Itse en osannut puhua asioistani, tunteistani tai huolistani muille, ja kun ne pakkaantuivat sisälle, piti ne jollain (sairaalla) tavalla purkaa... tuloksena ahmimista ja oksentamista. Kun opin avautumaan muille, sain myös muilta sitä turvaa mitä aivan turhaan yritin ruuasta hakea.
Tutkikaa itseänne ja tunteitanne, koittakaa irrottaa syöminen tunteista (syökää normaalia terveellistä ruokaa kun on nälkä, lopettaakaa kun ei enää ole) ja ryhtykää tekemään mukavia asioita, millä ei ole ruuan kanssa tekemistä ja mistä saatte mielihyvää. Tiedän että helppoa tämä ei ole, siksi toivon että saatte ammattiapua. Mutta uskokaa mua, jos ette ota härkää sarvista niin pahemmaksi tuo vaan menee! Tsemppiä ja voimia!