Syrjitty 10v poikani surettaa :(
Mun pojalla on hurjan huono itsetunto kavereiden kanssa. Ei uskalla ottaa koululla kontaktia, ei juurikaan pääse mukaan "porukkaan". On vähän erilainen, mutta ei paha eikä ilkeä, mutta ei myöskään tykätty. Sellainen syrjitty. Suoranaisesti ei kiusattu, mutta ulkopuolelle jätetty. Ja itse alistuu siihen, eli ei edes halua pyytää pääsevänsä mukaan.
Pitäisikö mun nostaa meteliä? Kenelle, kaverien vanhemmilleko vai opettajalle? Koulukuraattorille? Kuinka? Miten mä voin lasta rohkaista liikkeelle?
Kaveri tai pari löytyy, ja pienempiä sisaruksia. Mutta mä kun en ymmärrä mikä pojan tekemisissä tai olemuksessa hiertää, miten voisin neuvoa käyttäytymään että eritys hiipusi. Pitääkö ostaa tuliterät kännykät ja megapelilaitteet että nousisi sosiaalisessa asteikossa?
Kommentit (22)
miten poikasi itse asian kokee. 15:lla on hyvä pointti: jos lapsi ei itse kärsi tilanteesta, niin silloin pitää vain tukea häntä sellaisena kuin hän on. Kaikki eivät ole, eivätkä (onneksi) haluakaan olla niitä luokan kingejä. Kysele tarkkaan, miltä lapsesta itsestä tuntuu.
Minusta paras olisi, että tuet pojan itsetuntoa etkä ala voivottelemaan tämän olevan jotenkin viallinen, kun ei ole suosittu. Minä olin kiusattu koulussa ulkonäköni ja "nörttimäisen" harrastuksen vuoksi. Siksi olin syrjäänvetäytyvä, ja sen sijaan että äiti olisi kehunut minua ja sanonut olevani hyvä sellaisenaankin, tämä vain itki että mikä sinua vaivaa, miksei sinulla ole kavereita, mikset tule toimeen muiden kanssa, mikset voisi edes yrittää olla normaali jne jne. Vielä aikuisenakin tämä kalvaa mieltä, sillä viihdyin mainiosti yksin eikä vaihtoehtoja ollut, mutta oma äiti tuomitsi minut hulluksi ja ongelmalapseksi sen vuoksi :/
Ikinä en polttanut tai ryypännyt teininä tai riehunut ulkona, mutta äiti suorastaan olisi halunnut että teen niin koska "niinhän ne normaalit teinit tekee". Joten kannusta lastasi äläkä pakota tätä olemaan jotain muuta kuin on, terveellä itsetunnolla hissukkakin pärjää.