Lue keskustelun säännöt.
Mikä voi syynä tähän epäempaattisuuteen miehelläni?
03.10.2011 |
Mieheni hermostuu jos olen sairas -esim. flunssassa. Hän on silloin epäempaattinen ja ärtyisä, jopa ilkeä. Jos pyydän jotain (toisitko nenäliinan ja lämmintä juotavaa) hän tekee sen oikein vastahankaisesti.
Samoja oireita on ollut kun olen ollut joskus heikommassa asemassa hänen suhteensa, esim.kun olin äitiyslomalla pienemmillä tuloilla. Mies oli herra ja hidalgo,ja kontrolloi kaikkea. Kun menin töihin ja olimme tasoissa hän käyttäytyi taas normaalisti.
JOs olen humalassa enemmän kuin hän (tai hän on selvinpäin), hän saattaa ivata ja väännellä sanomisiani, naureskella ikävästi jos sanon jotain väärin tai hassusti.Juon todella harvoin ja vielä harvemmin niin paljon että olisin ollut miestä enemmän humalassa, mutta sattuuhan sitäkin.
Mistä johtuu tällainen ihmeellinen heikkouteen liittyvä epäempaattisuus?
Kommentit (5)
myös kaikkeen muuhun huonommuuteen? Takroitan nyt eismekriksi yhteiskunnallisesti huono-osaisia, kehitysmaita, vammaisia jne.
Jos, niin hän on vain yksinkertaisesti epäempaattinen ihminen, Mitenkä hän suhtautuu lapsiinne? Jos lapsi vaikkapa satuttaa itsensä tai on jotenkin surullinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan tulee pikkupojat mieleen, kun suorastaan kerjätään vähän kurinpalautusta. Ehkä mies pelkää että äiti on jättämässä, kun muutut heikoksi.
myös kaikkeen muuhun huonommuuteen? Takroitan nyt eismekriksi yhteiskunnallisesti huono-osaisia, kehitysmaita, vammaisia jne.
Ei suinkaan, muita kohtaan hän on ymmärtäväinen ja empaattinen. Suree kurjia ihmiskohtaloita . Auttaa ystäviä ja tuttuja, lähtee aina auttamaan sukulaisia. Kuuntelee muiden murheita.
Mä saan aina vikana avun ja sympatiat.
Tuntuu että empatia jaetaan kodin ulkopuolelle, perhe ei saa olla heikko. Lapsiakin hänen on vaikea lohduttaa jos satuttavat itsensä tai ovat pahoilla mielin.
Jos lapsi esim. kaatuu polkupyörällä ja satuttaa jalkansa, hän laittaa siihen laastarin, muttaa ei lohduta itkevää lasta, ja sanoo tylysti : "katso ens kerralla eteesi kun ajat".
Tuntemattomia kohtaan hänellä on jotain sääliä, kavereita ja tuttujaan aina auttaa ja haluaa jollain tapaa "miellyttää".
Kuitenkin on minulle hän on tyly, jos olen kipeänä ja esimerkiksi kolmannen lapsen hankkimista hän ei voisi ajatellakaan, koska jos kärsisin nyt raskauspahoinvoinnista, hän joutuisi yksin hoitamaan liikaa asioita. Toisen raskauteni hän siis otti todella raskaasti, koska joutui ottamaan vastuuta asioista. Ei ole koskaan puhunut tai osoittanut mitään empatiaa minua kohtaan. Lapsi oli haluttu ja kaivattu, mutta kyllä kärsin pahasta raskauspahoinvoinnista ja painonpudotuksestakin.
Mielestäni tämä epäempaattimaisuus on jotenkin opittu kotoa. Miehen perheessä ei oikein haluta esimerkiksi jakaa tai lainata asioita (lapsena leluja, aikuisena jotain arvokkaampaa), jos joku mokaa tylytetään.
Minulle oli esikoisen syntymän jälkeen joku ihmeellinen tila, jossa ajoittain sanat hukkuivat, puhe takelteli. En esimerkiksi muistanut jotain sanaa, jota olin sanomassa ja tästä mieheni piikitteli ja nälvi minua jopa vieraiden kuullen. Kerroin kyllä mistä on kyse ja asia häiritsi itseänikin. Tilanne normalisoitui lähes kokonaan, mutta vieläkin eteen tulee tilanteita, että esim. neuvon toista "antaisitko mulle sen asian x, se on .... (paikka)" ja lause siis jää kesken, kun en saa esim. tuolle paikalle nimeä.
Mieheni myös vähättelee minua siitä, että en jaksa nostaa tai kantaa vauvaa (joka nyt jo 12 kk) kaukalossaan pitkiä matkoja tai en pysty kantamaan vauvan kaukaloa, kauppakasseja jne.
Usein syynä juurikin tuo miessukupuoli moiselle oireilulle.
Potut pottuina vaan, seuraava keuhkoputkentulehdus miehellä onkin sit sun toimesta vuosisadan raportoitavi nja väänneltävin "miesflunssa" ja muistat ivata joka kuumeen mittauksesta jne. etkä passaa etkä paapo. Joskus ne saattaa tuurillaan oppia jotain uuttakin, miehet.