Lue keskustelun säännöt.
Äitini yrittää "hallita" minua, mikä neuvoksi?
03.10.2011 |
Löytyykö täältä muita kohtalotovereita tai muuten vain kommentoijia. Miten pystyn elämään omaa elämääni kun äitini yrittää päättää kaikesta. Jos teen oman pääni mukaan niin äitini muuttuu jotenkin "pirulliseksi". Jos teen hänen mielen mukaan niin sitten on kyllä niin tyytyväinen. Tämä määräily ulottuu ihan kaikkeen. Pitäisi kasvattaa lapset niin kuin hän sanoo, sisustaa, tehdä ostokset sieltä mistä hänkin tekee jne. Jos valitan sairauksiani niin heti tulee kommentti miten pitää toimia. Tänään viimeksi ihmetteli että miksi ihmeessä tuhlaan vähät rahani hierontaan!? Minun on vähän pakko kun olen niin jumissa, kipeänä... Ja sitten, se tärkein: hän ei ole KOSKAAN pitänyt miehestäni näiden lukuisten vuosien aikana!!! Mieheni on vahva persoona eikä juuri mielistele häntä.
Tällä hetkellä asumme mieheni kanssa eri osoitteessa. Joudun valitettavasti harkitsemaan eroa. Mahdolliseen eroon johtavista syistä en ala tähän sepustaa mutta yhteenpalaaminen on vielä jossain määrin mahdollista. Käymme keskustelemassa ja yritämme ratkoa ongelmamme. Arvatkaa onko äitini "innoissaan" kun tilanne on tämä? Tuntuu että tekee kaikkensa etten jatkaisi liittoa mieheni kanssa. On sanonut ettei hyväksy sitä että palaisimme yhteen. Ei kuulemma auta minua jos jatkossa jotain ns. ikävää sattuisi. Jos siis jatkaisin liittoani. Ei tunnu ottavan lapsia huomioon tässä asiassa, minun tunteitani jne.
Kyllähän mä sen tajuan ettei äitini tee päätöksiä elämässäni MUTTA. Miten jaksan tämmöistä vuodesta toiseen? Välillä annan mennä toisesta korvasta ulos kaikki jutut, kommentit. Välillä suutun, loukkaannun ja pahotan monesti mieleni äitini puheista. Olen yrittänyt pistää vastaan, pitää puoliani, ymmärtää häntä. Olen sanonut joistakin asioista ihan suoraan hänelle mutta loppua tälle ongelmalle ei vain näy... Asiaa hankaloittaa jollain muotoa sekin että äidilläni on vakava sydänsairaus. Liikaa stressiä ei saisi aiheuttaa. Rakastan kovasti häntä ja tiedän että ihan mikä päivä tahansa voi olla hänen viimeisensä. Hitsi kun tekee pahaa kirjoittaa tuo :( Mutta siis miten minun pitäisi toimia. Etten saisi jatkossa ihan kauheita kohtauksia, en haukkuisi äitiäni totaalisesti ja ennen kaikkea. En antaisi hänen vaikuttaa ehkä elämäni tärkeimpään ratkaisuun. Palaanko mieheni kanssa yhteen vai enkö.
ap
Kommentit (12)
Anoppi on usein kertonut kuinka hänen äidillään 'alkoi ottaa sydämestä' kun anoppi teki omia päätöksiään elämästään.
On kyllä hyvin oppinut ettei lasten elämään tule puuttua.
Äitini taas on samanlainen kuin ap:äiti.
Välillä olen asunut ulkomailla muutamia vuosia. Silloin sain elää rauhassa omaa elämääni, ja jopa luulin äitin hellittäneen.
Mutta kun muutin takaisin Suomeen, alkoi sama määräily, uteleminen ja kyttääminen uudestaan.
Äitini vierailuihin joudun varautumaan ennakolta siten, että poistan kaikki kalanterit ja kirjeet näkyviltä. Jos jotain jää hänen ulottuvilleen, alkaa mahdoton kyseleminen ja saarnaaminen.
Esim. jos näkee vaikkapa sähkölaskun, alkaa hän heti kertomaan mitä kaikkia kauheuksia tapahtuu jos en maksa laskua (ihan kuin olisin joskus jättänyt laskun maksamatta). Saattaa saarnata puoli tuntia siitä laskun maksamisesta. Lisäksi kyselee miksi lasku on juuri sen suuruinen kuin on ja kyselee tarkkaan sähkönkulutustottumuksistani. En tuommoisiin asiattomiin ja omituisiin uteluihin viitsi vastata, mutta se ei suinkaan estä häntä kyselemästä.
Kylään tullessaan huutaa ovelta ensimmäisenä 'pyykit koneeseen', tai jotain muuta ihanaa. Ja jatkaa samaa rataa ihan koko vierailun ajan.
Omasta mielestään auttaa minua. Usein on ihmetellyt että 'miksi oikein suutut kun sinua yrittää auttaa' ö.Ö
Erikoinen käsitys auttamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mut sanoisin molemmille,että välit vaan poikki eikä mitään yhteydenottoja sinne vähään aikaan ja sulle ap,että palaa miehesi kanssa yhteen,jos siltä tuntuu;) Itse olet oma paras tuomarisi!!
(ja olen sanonutkin), että "kiitos, teen omat ratkaisuni, ja kyllä, otan mielipitesi huomioon" ja sitten teen omat ratkaisuni. Ja ihan ystävällisesti ja jämäkästi.
Kerran tosin menetin malttini ihan totaalisesti, ja sanoin, että on parasta katsoa peiliin jos ratkaisuni eivät miellytä, ja ihan miettiä kuka minut kasvatti ja miten. Se yllättävää kyllä rauhoitti tilannetta hetkeksi.
Jos olisi ap, vetoaisin törkeästi tuohon sydänsairauteen. Sanoisin mahdollisimman lempeästi, että minun täytyy opetella tekemään omat ratkaisuni ja kantamaan niistä vastuu, koska äiti ei ole ikuisesti neuvomassa.
Ja lisäksi lakkaisin kertomasta ihan kaikkea äidille.
ei hanella ole oikeutta puuttua sinun elamaasi..
valitettavasti omalla kohdalla on auttanut vain etäisyyden pitäminen, sekä sellaisen oman suojamuurin kasvattaminen: tavallaan kuulen kaiken suoran ja epäsuoran vihjailun, mutta teeskentelen, etten ymmärrä, mistä on kyse ja jos suoraan jotain yritetään tyrkyttää, niin nyökyttelen vain ja sanon "niin", paasatkoon itse niin kauan kuin huvittaa, mutta en tee virhettä, että menen millään loogisilla argumenteilla tuohon mukaan. Kyse on kuitenkin nimenomaan tuosta kontrollinhalusta, eikä siihen voi logiikalla vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en kertoisi äidille juuri mitään elämästäni. Ja kaikkiin määräilyihin ja kehotuksiin tehdä niin ja näin sanoisin vaan että kyllä kyllä ja sitten tekisin just niinkuin haluan.
Vaikka sun äidilläsi on vakava sydänsairaus, ei se oikeuta häntä käyttäytymään miten tahansa. Pahimmillaan tuollaisen stressin keskellä sinä sairastut ja pahasti. Älä tuhlaa ainoaa elämääsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti, anna minun mennä. Edullisesti http://www.kotisatamankauppa.fi/outlet/index.php?sid=30003&tuoteid=9986
Niin, kyllähän tässä alkaa tuntua ettei oma pää enää kohta kestää tätä touhua :( Tämä erotilanne on niin vaikea kaikkinensa että jo siinä on ihan riittävästi kestämistä. Ja sitten kun yksi vielä heittää "bensaa liekkeihin" samaan aikaan niin ei kyllä hyvältä tunnu, ei. Mun täytyy yrittää vielä jotenkin keskustella äitini kanssa tästä ongelmasta. Ja yritän olla puhumatta omista asioistani vaikka hankalaahan se on kun toinen kyselee jatkuvasti kaikkea ja tekee omia oikeita päättelyjä, päätöksiä ihan kaikesta mahdollisesta..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähetä äidillesi kirje. Ja pyydä häntä kirjoittamaan sinulle. Kirjoittaessa on pakko ajatella ensin ennen kuin toinen lukee mitä meinasit päästää suustasi.
Perustele kirjeessä miksi et vastaa äitisi puheluihin ja miksi et tapaa häntä kasvokkain, ja kun kirjeitse saatte pahimmat asiat selvitettyä (mikä parasta, kirjeet voi säilyttää ja tarvittaessa tarkistaa mitä kirjoitti) niin voitte tavata tai jutella uudessa valossa.
En ihmettele ettei äitisi pidä miehestäsi, jos mies ei mielistele eikä anna hyppiä silmille. Hän on selvästi tottunut siihen että pyörittää ainakin sinua - kenties muitakin?
Sinä kun sallit että äitisi uhkailee että ei auta sinua hankalissa tilanteissa jos jatkat liittoasi. Annat äitisi hyppiä silmille, ja sinä pahoita mielesi, suutut, loukkaannut. Otat vastaan ikäviä asioita vaikkei sinun tarvitsisi.
Sinulla kenties olisi mahdollisuus elää onnellista elämää miehesi kanssa ja tehdä oman pääsi mukaan, mutta äitisi selvästi hallitsee liikaa - Sinua.
Tutustu nettisivustoon tukinet.net, siellä voi nimettömänä kirjoittaa ongelmistaan ja saada vastauksia joko henkikökunnalta tai keskustelupalstalaisilta.
Älä ota syyllisyyttä siitä että aiheuttavatko ratkaisusi äidillesi sydänvikaa. Äitisi siis olisi tyytyväinen jos ette palaisi yhteen, mutta kyseessä on SINUN elämäsi ja SINUN avioliittosi.
Teit tai sanoit mitä tahansa, äitisi kuolee jonain päivänä kuitenkin. Kuten me kaikki.
Yritä ainakin jatkaa liittoa.
Meillä tosin ei ole ero vireillä ja hän on sairastanut syövän, mutta muuten kaikki täsmää.
Minä hankin lopulta lähestymiskiellon, koska sekaantui niin totaalisesti kaikkeen ja kun sille pantiin stoppi, hän sekosi.
ajattelin kirjoittaa, että älä pidä vähään aikaan yhteyttä, tai ainakin vähemmän ja miksi ihmeessä kuuntelet häntä... sun elämäs...
mutt toi sydänvika :/ siinä tapauksessa kai vaan on sanottava juu kyllä... niin teen, mutta kuitenkin teet kuin itse haluat :) kuullostaa lapselliselta, mutta tilanne on mikä on...