Mikä muumimuki sinä olet ja miksi?

Entisten työkavereiden mukaan muistutan niitä.

Nuohan ovat hahmoja? :) Mielestäni hienoin muumimuki on joulumuki, joten olisin se. 

Vihaan muumimukeja ja pidän niitä keräileviä ihmisiä helposti höynäytettävinä reppanoina.

Se,  missä on kahva irti ja reunassa halkeama. Sen kaivaa aamulla kahvimukiksi, toteaa ettei siitä enää uudenveroista saa, kohauttaa olkapäitä ja tyytyy mukiin kun ei jaksa alkaa etsiä parempaa. :-)

Mymmelimuki, sarjakuvien Mymmelin tavoin ihastun eri miehiin harva se päivä. :)

Ruusutarha, se on ainoa muumimuki jonka olen itselleni ostanut kun halusin juuri sen. Rakastan puutarhaani, ja siinä tietysti kun Mamma kastelee ruusujaan on se mun ihanne-elämä. Nuorena tykkäsin Niisku-neidistä eniten, ja se keltainen missä on aarrearkku oli kiva, mutta enää en ole nuori Niisku-neiti, olen jo Mamma.

Joku sellainen, joka on alunperin ollut hyvin arvokas, mutta pienen lohkeaman takia en kelpaa enää kenellekään, vaikka olen edelleen ihan käyttökelpoinen.

Iltapurjehdus tai Pikku-Myy. Tykkään merestä ja olin etenkin lapsena kuulemma samanlainen kuin Pikku-Myy.

Tuutikki

Esi-isäpeikko.

Muumipeikko unelmoi.

Mä olen selvästi Muumipeikko unelmoi, koska se on kaunis ja alkuperäinen kuvitus. Tämä oli myös kuva jota eniten rakastin kirjasta Vaarallinen juhannus, joka mulla oli lapsena ja joka on edelleen kirjahyllyssäni. Samaistuin muumipeikkoon, joka oli vähän yksinäinen ja unelmoiva, kuten minäkin lapsena. Ja ne sudenkorennot! Meilläkin oli maalla sudenkorentoja, ne ovat hienoja voimaeläimiä.

Tuo kuva kertoo kirjassa erikoisesta tunnelmasta, kun tulivuori on purkautumassa, ilma on kuuma ja ahdistava. Tuossa lähteen luona vilvoitellessaan Muumipeikolla on vain haikea ja ikävä olla, koska aistii että jotain kamalaa on tapahtumassa eikä Nuuskamuikkunenkaan ole palannut ajoissa Muumilaaksoon vaan odotuttaa itseään.

(Pian tulivuori purkautuu ja tsunami vyöryy Muumilaakson yli. Ja Muumipeikon kaarnalaiva katoaa vellovaan veteen!)

Elämässä on noita hetkiä, joiden merkityksen ymmärtää vasta jälkeenpäin.

Ehdottomasti se, jossa Haisuli hamstraa pulloja! Sillä on kuitenkin aika hyvä fiilis siinä touhussaan, vaikka sovinnaisempien mielestä sen elämänhallinnassa olisikin korjaamista.

Itse en mitään muumimukeja keräile, mutta systerin luona käydessäni otan aina sen kahvimukiksi.

Minä olen se rikkinäinen ja nuhraantunut, joka joutaisi jo pois heitettäväksi. :(