Mitä ajattelisit ja miten toimisit jos ette saisi kutsua kummilapsenne merkkipäiville?
Juhlat on pidetty ja kaikille vieraille on osoitettu kutsu, eli ei voi ajatella että olisivat pitäneet tulemistamme itsestäänselvyytenä. Välimme (siis lapsen vanhempien ja meidän) on rakoilleet ja olemme loitonneet. Ollaan nähty esim. viimisen vuoden aikana vain muutaman kerran ja kommunikointi on ollu tosi teennäistä. Olen pyytänyt että tulisivat kylään mutta eivät ole tulleet. Ja nyt tämä. Harmittaa niin paljon lapsen takia. Laitan kortin (virallinen merkkipäivä vasta edessä) mutta entä esim. joululahja? Haluaisin pitää kummilapsesta kiinni mutta en kuitenkaan olla mikään pelkkä lahja-automaatti joka vie lahjat postilaatikkoon... Kokemuksia? Voisko joku tsempata mua, surettaa.
Kommentit (8)
Kummilapseni on kiittämätön, kusipäinen ja hemmoteltu teini, joka rääkkää sekä vanhempiaan että nuorempia sisaruksiaan ja jolle ei mikään lahja ole tarpeeksi hyvä ja kallis.
Valitettavasti mut varmaan taaskin kutsutaan. :=(
Ja jos teidän aikuisten välit ei siitä kummene niin kerro että haluat ainakin kummilapseesi pitää välit ja olla tekemisisissä :) Ei lapset saa joutua kärsimään aikuisten riidoista
oikeasti haluaa olla kummi. meiän lapsella 3 kummia, yksi syli muut ns. normeja :-D
Sylikummi ei käy koskaan vaikka huomauttaisin,ja kun käy kertoo omista jutuistaa ei leiki lapsen kanssa tai mitään. Lapsi ei todellakaan tunnista ihmistä.
Ei käy kummi nro2 melkein ikinä.
Kummi nro3 käy useasti ja lapsemme pitää hänestä todella,tuo leluja ja muistaa muutenkin vaikka ei tarvitsisi. Hänellä itselläänkin lapsi,jonka kanssa lapseni tykkää leikkiä.
Erinäisten syiden takia on tehty selväksi että lahjat on ok, muu yhteydenpito ei. En todellakaan haluaisi olla lahja-automaatti koska mielestäni hyvä kummius on ennen kaikkea lapsesta välittämistä, yhteydenpitämistä jne, ei lahjoja. Mutta minkäs teet kun äiti tietysti saa päättää kuka on yhteydessä lapseen. En ole vieläkään keksinyt mitä teen. Lasta en haluaisi rankaista minun ja lapsen äidin huonoista väleistä siis en haluaisi lakata lähettämästä lahjoja ja kortteja mutta kun ei ole varmuutta annetaanko lahjat, sanotaanko keneltä ne on jne. Ja minkä arvoista on kummius joka on vain niitä lahjoja.
Miehen kummilapsi kyseessä, lapsen isä on mieheni (entisiä?) hyviä kavereita. Olemme ostaneet joka joulu ja syntymäpäivälahjat ja soittaneet, että koska voisimme tuoda tmv. Sieltä ei ikinä kuulu jälkikäteen minkäänlaista kiitosta. Ikinä ei tule kutsua syntymäpäiville vaan itse kutsumme itsemme, että saamme lahjan annettua. Nyt ruvennut vähän ärsyttämään. Lapsi on ihana ja olisi mukava nähdä useammin, mutta kun sieltä ei kukaan koskaan ota yhtetyttä. Vanhemmatkin mukavia ja tulemme mielestämme hyvin toimeen. Asumme eri paikkakunnilla, joten emme muutenkaan näe usein, mutta mielestäni syntymäpäiville kutsuminen olisi ihan aiheellista, kun kummiksi ovat pyytäneet. Ja kyse ei nyt ole siitä, että eivät viettäisi niitä.
asuvat sadan kilometrin päässä. En halua saattaa heitä tukalaan tilanteeseen että olisi synttärikakun vuoksi ajettava niin pitkä matka.
Tavata voi muulloinkin ja siitä välien kunnossapitämisestä on vastuussa molemmat osapuolet.
asuvat sadan kilometrin päässä. En halua saattaa heitä tukalaan tilanteeseen että olisi synttärikakun vuoksi ajettava niin pitkä matka.
Tavata voi muulloinkin ja siitä välien kunnossapitämisestä on vastuussa molemmat osapuolet.
Tulisin todella mielelläni synttäreille jos kutsuttaisiin, mutta ikinä ei ole kutsuttu.
Itse olen ratkaissut tilanteen, jossa olen kummi entisen mieheni veljen lapselle, niin että laitan jouluna ja synttärinä kortin lapselle. Eron jälkeisenä jouluna vein vielä lahjan, mutta koska mitään joulutervehdystä minulle saatikka kiitosta lahjasta ei kuulunut, eikä myöskään kutsua seuraaville syntymäpäiville, niin siirryin korttilinjalle. Ikävä tilanne, mutta koska kyseessä on pieni lapsi niin vanhemmathan päättävät ovatko tekemisissä vaiko eivät.