Mikä oli pahin ja parhain muisto synnytyksestä (jos nyt vauvaa ei lasketa) ?
Kommentit (24)
Ovat ne sattuneet, eikä kaikki ole aina mennyt kuten olen suunnitellut.
Pahin muisto on yhdestä synnytyslaitoksen kätilöstä, joka
oli todella nyrpeä ja ärsyttävä.
Kun lapsi oli syntynyt ja mieheni olisi halunnut kuvata lastamme, kun sitä pestiin ja puettiin syntymän jälkeen, tämä sanoi että pistä se kamera pois, minä teen työni täällä niinkuin tykkään ja kun olen tehnyt, sitten saat kuvata niin paljon kuin sua huvittaa.
Ihan järkyttävä akka.
Mieheni meni kyllä vierestä katsomaan, kun se pesi ja kapaloi tyttömme ja sanoi että hyvä on. Mutta mä katson myös että teet työsi,
niinkuin mä tykkään.
Seuraava lapsemme kun syntyi, niin kätilö itse pyysi miestä katsomaan kun lasta pestään ja puetaan, ja sanoi että ota kuvia, tämä on ainutlaatuinen tilanne. Se olikin ihana kätilö.
alapää tulehtui ja epparihaava ratkeili, olin järkyttynyt kun neuvolassa näistä jälkikivuista ei oltu puhuttu mitään.
Parasta oli se onnentunne mitä vauvan syntymä aiheutti.
Tokassa pahinta oli kun jouduin tavalliselle osastolle odottamaan synnytystä, kauheat supistelut ja kivut eikä uskottu että voisin pian synnyttää. Ehdin vain puoli tuntia olla salissa kun vauva syntyi, saliin pääsin vasta kun oikein sitä vaadin.
Parasta taas se tunne, kun toinen vauva oli tyttö ja nyt minulla oli sekä poika että tyttö.
Kolmannessa pahin tuli vasta 2 päivää synnytyksestä kun vauvalla oli neurologisia oireita ja hän joutui teholle.
Parasta oli se kun hän pääsi sieltä pois, eikä mitään sairautta löydetty.
Kolmannessa pahin
Pahinta oli melko iso episiotomia, tokassa parasta se, ettei tullut kuinpari tikkiä. Molemmissa ihanaa oli nopeus ja tokassa se, että tiesin kestäväni kivun kun sitä on vain vähän aikaa, ja kun sain synnyttää kontallaan.
Synnytyksen jälkeen siinä sängyllä mua ällötti se imelä haju mikä lähtee lapsivedestä, verestä sun muusta...
Salissa ei enää pestä, vaan vasta osastolla seuraavana aamuna.