Mulla on niin vaikea lapsi,että olen mieluummin töissä kuin kotona :(

Meillä täysin samat ongelmat. Lapsi on nyt 9-vuotias, toinen lapsi ja tyttö. Hän oli jo hyvin pienenä vaativa. Saattoi 3-vuotiaana sulkeutua tunniksi pimeään vessaan huutamaan jos jokin asia meni "väärin". Käytös vaikuttaa välillä pakkomielteiseltä. Mikään, ei mikään ohita hänen omaa ajatustaan siitä mitkä vaatteet, hanskat, kengät jne. pitäisi olla ja missä järjestyksessä ne pitäisi pukea. Ympäristö aiheuttaa lapselle kokoajan hänen omasta mielestään esteitä asioiden onnistumiselle. Erityisen vaikeita ovat lähtötilanteet. Nytkin pitäisi mennä messuille katsomaan eläimiä mitä hän rakastaa mutta tunti on jo kiukuteltu. En saa katsoa hänen suuntaansakaan ja nyt hän hiljaa mutisten kyyneleitä niellen valmistautuu tuolla itsekseen lähtöön. Olen kuulemma ollut hänelle ilkeä kun ilmoitin että myöhästymme tapahtumasta, emmekä ehdi olemaan siellä niin pitkään kuin olisi ollut mahdollista jos olisimme ajoissa. Tsemppiä vain AP, et ole ainoa.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2011 klo 11:29"]

Jos ap:n lapsi on niin haastava, että mikään tavanomainen pitkäpinnaisuus ja johdonmukaisuus ei riitä, kannattaa miettiä mitä hyötyä on taistella kolme tuntia kenkävalinnasta. Pitää keskittyä sellaisiin asioihin, joissa lapsen on oikeasti pakko totella ja löysätä pipoa pikkuasioissa.

[/quote]

En ole AP, mutta meillä sama tilanne. Laittaisitko itse lapsesi pikku kengissä kaatosateeseen vain siksi koska lapsi haluaa niin?

Laittaisin tietysti, eihän ihminen opi muuta kun erehdyksistä, etkö sitä tiennyt? Mitään kehitystä ei tapahtuisi jos aina vaan sokeesti toteltas vanhempia. Miten ihminen muuten osais edes elää yksin täysikäisenä, jos aina vaan tekis niinkuin vanhemmat sanoo, millä kokemuksella se tekis mitään omia valintoja?? 

Voi hyvä ihme. Ihan on kuin omaa 8-vuotiasta tyttöäni olisi täällä kuvailtu. Tänään on taas ollut niin vaikea päivä, että ajauduin etsimään vertaistukea. Elämä on päivittäistä vääntöä tytön kanssa ja inhoan, mitä se tekee koko meidän perheelle. Meillä on muitakin lapsia mutta tämä yksi suoraan sanottuna myrkyttää ilmapiirin tämän tästä. 

Lapsi on meidän esikoinen ja temperamentti tuli esiin, kun pikkuveli syntyi tytön ollessa n.3v. Luulimme sitä alkuun mustasukkaisuudeksi ja teimme todellakin kaikkemme, ettei tyttö tuntisi oloaan hylätyksi tai syrjäytetyksi. Varmaankin yliyritimme. Tajusin sen, kun kuopuksemme syntyi esikoisen ollessa 5-vuotias. Silloin 2-vuotias keskimmäinen uhmaili kyllä hieman mutta ei mitään sellaista, kuin esikoinen oli tehnyt keskimmäisen syntymän jälkeen. Kuopuksen syntymän jälkeen esikoisesta tuli ihan mahdoton. En ole koskaan joutunut pelkäämään, että keskimmäinen tekisi mitään sisaruksilleen mutta esikoista en uskalla jättää hetkeksikään ilman aikuista sisarustensa seuraan. Esikoinen löytää AINA hyvän syyn mätkäistä sisaruksiaan, huutaa vain päälle "siitäs sait" :( 

Meidän perheessä ei lyödä, ei mätkitä, ei käytetä minkään muotoista väkivaltaa. Mutta silti esikoinen on todella väkivaltainen sisaruksiaan kohtaan. Hän saa joka kerta rangaistuksen mutta joka kerta hän myös käyttäytyy kuin häntä olisi aiheettomasti rangaistu. Hän on marttyyri, hän huutaa kuin syötävä, kiroilee ja sylkee suustaan niin ilkeitä sanoja ja haukkumanimiä. 

Esikoinen ei tee, mitä pyydetään. Nuoremmat sisarukset pitävät huoneensa ja tavaransa järjestyksessä. Sotkua tulee mutta kauniilla kehoituksella järjestävät oman osuutensa. Esikoisen huone on kuin kaatopaikka ja siivouskehoituksesta seuraa jälleen marttyyrikohtaus. Samoin tapahtuu, kun pyydämme tekemään läksyt, pesemään hampaat, harjaamaan hiukset, pukemaan muut kuin yövaatteet kouluun jne. Ihan kaikesta hän saa kohtauksen ja käyttäytyy aina kuin häntä olisi juuri kohdeltu äärimmäisen epäreilusti. Hän ei koskaan anna ulospäin kuvaa, että ymmärtäisi itse tehneensä väärin. Hän ei koskaan pyydä aidosti anteeksi, sylkäisee vain vihaisena " no anteeks" suusta, kun haluaa saada esim. kännykkänsä takaisin jäähyltä.   

Ja kuten alkuperäinen kirjoittaja totesi: tämä kaikki tapahtuu vain ja ainoastaan kotona. Meillä on tismalleen sama tilanne. Olen puhunut asiasta koulussa, perheneuvolassa, kouluterveydenhoidossa, aikanaan neuvolassa, päiväkodissa. Missään ei kukaan tunnista, mitä lapsesta kerron.

Lapsi on aivan eri ihminen, kun astuu kotioven ulkopuolelle. Hän on erittäin hyväkäytöksinen, kohtelias, auttavainen. Juuri sellainen, josta äitinä olen äärimmäisen ylpeä. Olen kertonut hänelle moneen otteeseen, miten iloinen olen hänen hyvästä käytöksestään. Kehumme häntä, palkitsemme, muistelemme jälkeenpäin jne. Ei mitään vaikutusta, kun astumme kotiin, kuoriutuu kauniin kuoren alta esiin taas se sama rähjääjä :( 

Tämä on todella raskasta. Meiltä kuuluu kotoa niin kamala huuto, kun tyttö karjuu kuin tapettava sika. Hän kiljuu, hän karjuu, hän pitää sellaista raastavan eläimellistä huutoa. Varmasti jokainen 100 metrin säteellä asuva ja kulkeva kuulee äänet. Se hävettää minua uskomattoman paljon. Pelkään, että joku soittaa virkavaltaa paikalle luullen meidän pieksevän tyttöä. Mutta ei, tyttöön ei kosketa satuttavalla tavalla, hän vain käyttäytyy kuin olisi saamassa vuosisadan selkäsaunaa :( 

En tällä hetkellä usko, että psykologisia tai neurologisia testejä tarvitaan. Lapseni käytösongelma rajoittuu kotirutiineihin, muualla hänellä ei ole ongelmia -tuttavien mielestä hän on hurmaava ja hyvätapainen pikkulapsi. Ja niin hän onkin, kaikessa rasittavuudessaankin. Lasta ei tarvitse niinkään kieltää kuin käskeä. Hän ei tee pahaa, vaan jättää tekemättä sen, mitä pitää.



Kehun kyllä usein lasta ja keskustelemme paljon esim. tilanteista, joissa kaveri on kohdelleet häntä huonosti, jotta hän oppisi niistä itse. Pahoittelen myös tilanteita, joissa lapsi on pahoittanut mielensä. Meillä on paljon yhteisiä juttuja ja vitsejä. Lapsella on kyllä vahvasti oikeudentuntoa. Hänessä ilmeisesti asuu pikkiriikkinen murrosikäinen. Voi kauhia, sitä odotellessa.



Olen miettinyt, missä hänen luonteestaan on etua. Ehkä häntä ei aikuisena käytetä helposti hyväksi ja hän osaa puolustaa itseään. Tärkeitä taitoja nekin. Ehkä tärkeämpiä kuin rajaton kiltteys. Eihän hän paha ole, tietenkään.



ap

Add lapsi voi toimia hyvinkin ympäristökohtaisesti ja kotona meillä näkyy raivarit ja temperamenttisuus.

Aina epäilin add jo lapsesta asti, kun lapsi saa raivareita ja vain kotona.

Nyt lapsen ollessa 7v. hän sai lääkityksen ja se auttaa noihin raivareihin.

Lapsesi väistelee tehtäviä ja pukemisen vaikeuskin voi liittyä siihen.

Add on hyvin vaikea huomata.

Samoin lievä autismi, lievä asperger on vaikea huomata.

Nämä lapset on hyvin hankalia kotona.

Samoin meilläkin poika aivan ihani, mutta saa ihme hepuleita ilman syytä.

Hän vain ei tottele, jos asia ei ole hänelle mieleinen.

Enkä tietenkään luule, että lapsellani on murrosikä - ei varmaan kukaan muukaan kuvitellut tekstistäni niin.

ap

Add lapsi voi toimia hyvinkin ympäristökohtaisesti ja kotona meillä näkyy raivarit ja temperamenttisuus. Aina epäilin add jo lapsesta asti, kun lapsi saa raivareita ja vain kotona. Nyt lapsen ollessa 7v. hän sai lääkityksen ja se auttaa noihin raivareihin. Lapsesi väistelee tehtäviä ja pukemisen vaikeuskin voi liittyä siihen. Add on hyvin vaikea huomata. Samoin lievä autismi, lievä asperger on vaikea huomata. Nämä lapset on hyvin hankalia kotona. Samoin meilläkin poika aivan ihani, mutta saa ihme hepuleita ilman syytä.

mutta varmaan aika lailla lievempänä kuin teillä. Ja mulla meinaa mennä hermot jo nyt tähän jatkuvaan inttämiseen. Miks mun täytyy, miksei toi tee, mähän oon just tulossa, jnejne. Selityksiä ja inttämistä päivästä toiseen.



Meillä muut lapset toimivat, jos asiasta huomautetaan, tämä yksi nostaa aina metelin. Keksii aina miljoona syytä ja kimittää ja vinkuu ne kovalla äänellä. Ajoittain kun puhun/hermostun riittäväti hommat toimivat jonkin aikaa, kunnes taas alkaa sama show. Lapsi on ehkä fiksuin meidän lapsista, mutta käyttää tolkuttomasti aikaa ja energiaa vältelläkseen hommia, ja onkin siinä aika taitava. Muut sisarukset jopa tekevät hänen hommiaan.

Minulla on pari vuotta nuorempi, mutta käytöksessä paljon samanlaisia piirteitä. Rankkaa on ja tulee olemaan. Tsemppiä! Eiköhän näistäkin kasva ihan kelvollisia...

Ettekö voisi löysätä pipoa ja antaa lapsen päättää enemmän asioistaan. Kaatuuko maailma esimerkiksi jos lapsi saa itse päättää mitkä vaatteet pukee päälleen? Ihan juhlavaatteet voi tietysti panna piiloon ettei niitä nyt oteta kuraleikkeihin.

Meillä on viisi lasta ja ainoot kiinteät säännöt perheessä on että alle 10-vuotiat menee nukkumaan viimeistään yhdeksältä ja kaikki isommatkin tulee kotiin vimeistään kymmeneltä. Kukaan ei käytä alkoholia missään tilanteessa. Muuten ollaan ihan kuin ellun kanat ja hyvin menee.

Jos joku ei halua tehdä läksyjä hän kärsii sen numeroissaan, jos joku ei pue kunnolla päälleen hänellä on kylmä, jos joku ei viitsi tehdä ruokaa itselleen hänellä on nälkä. Jos yli 15-vuotiaat ei viitsi pestä vaatteitaan, heillä ei ole niitä. Jos joku ei viitsi peseytyä, hän ennemmin tai myöhemmin kuulee siitä kavereilta. Kotona annetaan suosituksia ja neuvoja, ei määräyksiä.

MIetin tuota edellisen kirjoittajan kommenttia ja siinä osittain on varmasti perää, mutta mitä kun



1) lapsi ei halua pestä hampaitaan. Kärsiköön sitten aikuisena huonoista hampaista vai?

2) Lapsi ei halua syödä kunnollista ruokaa. Syököön sitten vapaasti leipää, jugurttia, omilla rahoilla ostettu karkkia ja vielä silloin kun itse sitä haluaa (se ei koskaan ole ruoka-aikaan)

3) Lapsi ei halua koskaan tulla mummolaan, kun siellä on tylsää. Ei siis tarvitse tulla, viis siitä, että mummo haluaisi tavata lapsenlastaan.

4) Lapsi ei halua tehdä lälksyjä, kärsiköön sitten huonoista numeroista? Niin eihän se lukemaan ja laskemaan oppiminen niin kauhean tärkeää ole.

1) lapsi ei halua pestä hampaitaan. Kärsiköön sitten aikuisena huonoista hampaista vai?



Jos ei pese hampaitaan, ei voi koskaan syödä keksejä, karkkeja, mehuja tai edes hedelmiä. Jos hampaita ei ole edellisellä kerralla pesty, lapsi ei syö mitään makeaa.

2) Lapsi ei halua syödä kunnollista ruokaa. Syököön sitten vapaasti leipää, jugurttia, omilla rahoilla ostettu karkkia ja vielä silloin kun itse sitä haluaa (se ei koskaan ole ruoka-aikaan)



Kahdeksanvuotiaalla tai vanhemmallakaan ei ole pakko olla omaa rahaa. Karkkipäivä käyttöön tai vanhempi annostelee muuten herkut. Välipalatarvikkeita ei tarvitse olla rsjattomasti tarjolla vaan esim. yksi jogurtti per perheenjäsen. Lapsi ei voi syödä muiden välipaloja.



3) Lapsi ei halua koskaan tulla mummolaan, kun siellä on tylsää. Ei siis tarvitse tulla, viis siitä, että mummo haluaisi tavata lapsenlastaan.



Autossa voi istua koko vierailun ajan. Jos juuri mummolaam meno on ikävää, siihe voi yhdistää jonkun palkkion. Lisäksi mummolaan voi ottaa jonkun oman tekemisen mukaan. Esim. lapsi haluaa pelailla läppärillä eikä lähde mummolaan. Suostutaan, isä jää lapsen kanssa, läppäri lähtee toisen lapsen ja äidin mukaan, kotimatkalla onkin "ex tempore" käyty jossain kivassa paikassa.



4) Lapsi ei halua tehdä lälksyjä, kärsiköön sitten huonoista numeroista? Niin eihän se lukemaan ja laskemaan oppiminen

niin kauhean tärkeää ole.



Eikö lapsi kuitenkin käyttäydy hyvin kodin ulkopuolella? Älykkäälle lapselle koulu voi olla helppoa. Minä ja mieheni teimme läksyt tunnin alussa ja teinimme tekee nyt samoin. Keskiarvo on yli yhdeksän.

että siitä piti kolmen tunnin tappelu tehdä? Ymmärrän, jos kielsit häntä laittamasta juhlakenkiä, mutta muuten se kait on ihan sama, missä kengissä lapsi siellä ulkona on. Meidän lapsilla ei tosin ole edes niin monia vaihtoehtoja. Juhlakenkien lisäksi parit lenkkarit, kumisaappaat ja futiskengät...



Ja itse olen aina miettinyt, että mikä on tärkeää ja tarpeellista noissa kielloissa ja vaatimuksissa. Esim. ulos pukemisen tarpeellisuuden meillä ovat talvella testanneet menemällä kesävaatteissa rappusille - nopeasti ovat tulleet pukemaan lisää, eivät ole paleltuneet :).



Päivärytmi meillä on, tosin sekin vaatii muistuttamista välillä, mutta kyllä 8 v ymmärtää, että aamulla väsyttää, jos on valvonut myöhään. Miten tuo pukeutuminen aamulla on vaikeaa? Eikö hän halua mennä kouluun? Kiusataanko koulussa tms, miksi hän ei haluaisi? Onko hän koskaan myöhästynyt koulusta? Voihan sitäkin kokeilla, että antaa myöhästyä?



Entä tuo kotiin tulo kutsusta? Sanotko, että pitää tulla heti? Jos on kiva leikki kesken, niin voisithan sanoa, että vaikka varttitunnin päästä pitää olla kotona, kun on ruoka. lelujen kerääminen on varmasti joka perheessä vaikeaa, meilläkin on niin isoja legorakennelmia, ettei niitä voi joka ilta kerätä, viikonlopuksi siivotaan, jotta saa imuroitua.



Lasten kanssa pitää kyllä olla tiukka, mutta toisaalta rento.

1) lapsi ei halua pestä hampaitaan. Kärsiköön sitten aikuisena huonoista hampaista vai?

Jos ei pese hampaitaan, ei voi koskaan syödä keksejä, karkkeja, mehuja tai edes hedelmiä. Jos hampaita ei ole edellisellä kerralla pesty, lapsi ei syö mitään makeaa.

2) Lapsi ei halua syödä kunnollista ruokaa. Syököön sitten vapaasti leipää, jugurttia, omilla rahoilla ostettu karkkia ja vielä silloin kun itse sitä haluaa (se ei koskaan ole ruoka-aikaan)

Kahdeksanvuotiaalla tai vanhemmallakaan ei ole pakko olla omaa rahaa. Karkkipäivä käyttöön tai vanhempi annostelee muuten herkut. Välipalatarvikkeita ei tarvitse olla rsjattomasti tarjolla vaan esim. yksi jogurtti per perheenjäsen. Lapsi ei voi syödä muiden välipaloja.

3) Lapsi ei halua koskaan tulla mummolaan, kun siellä on tylsää. Ei siis tarvitse tulla, viis siitä, että mummo haluaisi tavata lapsenlastaan.

Autossa voi istua koko vierailun ajan. Jos juuri mummolaam meno on ikävää, siihe voi yhdistää jonkun palkkion. Lisäksi mummolaan voi ottaa jonkun oman tekemisen mukaan. Esim. lapsi haluaa pelailla läppärillä eikä lähde mummolaan. Suostutaan, isä jää lapsen kanssa, läppäri lähtee toisen lapsen ja äidin mukaan, kotimatkalla onkin "ex tempore" käyty jossain kivassa paikassa.

4) Lapsi ei halua tehdä lälksyjä, kärsiköön sitten huonoista numeroista? Niin eihän se lukemaan ja laskemaan oppiminen

niin kauhean tärkeää ole.

Eikö lapsi kuitenkin käyttäydy hyvin kodin ulkopuolella? Älykkäälle lapselle koulu voi olla helppoa. Minä ja mieheni teimme läksyt tunnin alussa ja teinimme tekee nyt samoin. Keskiarvo on yli yhdeksän.

Oletko muuten kysynyt opettajalta miten lapsella sujuu koulussa silloin kun on tylsiä rutiineja?

Silloin kun muut jo luovuttavat, niin sinnikäs vain jaksaa ja jaksaa. Sitähän sinnikkyys juuri on, ettei luovuteta kesken kaiken. Ja ap:n lapsi vaikuttaa ihan poikkeuksellisen sinnikkäältä.

8-vuotias on periaatteessa ihan tavallinen lapsi. Hänellä on äärettömän vahva oma tahto, eikä se ilmene hyvässä. Kun hän saa jotain päähänsä, hän ei luovuta. Lapsi saattaa esim. kaksi tai kolme tuntia tapella siitä, mitkä kengät hän saa laittaa ulkoleikkeihin. Kun asia on saatu päätökseen ja hänen pitäisi lähteä ulos, aloittaa hän tappelun alusta.

Johdonmukaisuudella ei ole mitään merkitystä tämän lapsen kanssa, ei palkkioilla, ei rangaistuksilla, ei sopimuksilla, ei millään. Häntä on kasvatettu määrätietoisen johdonmukaisesti alusta asti, kuten pari vuotta vanhempaa sisarustaankin, jonka kanssa ei ole ongelmia.

Olen valmis uskomaan, että on olemassa vaikeita lapsia. Luulin joskus, että esikoinen on sitä ja tarvitsee vain tiukkaa otetta - hui hai, eipä päde nuorempaan.

Viikonloput ovat kauheita. Olen lauantait yksin lasten kanssa ja olen aivan uupunut tuon tappelupukarin kanssa. Samaa taistoa on läksyjenteko, aamuisin pukeutuminen, iltaisin nukkumaanmeno, kotiin tulo kutsusta, lelujen kerääminen... Sano kasvatuskonsti, ja me olemme käyttäneet sitä.

Jos olisi fakta, että on olemassa mahdottomia lapsia, jaksaisin sen tiedon varassa sinnitellä kymmenen vuotta; sitten ehkä helpottaa.

niitä ongelmia sinne töihin, ja yritä olla vähemmän läsnä sille lapsellesi, juuri nyt kun hän eniten tarvitsee sinua.

Oletko kokeillut antaa lapselle vaihtoehtoja? Tyyliin vietkö roskat vai tyhjennätkö astianpesukoneen.

minun 7-vuotias juuri tällainen. On ollut aina samanlainen , vaikea, haastava lapsi. Mulla menee hermot monta kertaa viikossa. En usko kaikkien muiden kirjoittajien oikeasti ymmärtävän mitä on olla tällaisen lapsen vanhempi.Olen itsekin lujatahtoinen, mutta lyhytpinnainen. Olen ajatellut että mulle annettiin tämä lapsi, jotta pinna kasvaisi ;) .Välillä ajattelen että hänellä ei ole syy-seuraus-suhdetta, mutta koulussa menee todella hyvin, muilta ihmisiltä aina kuulen kuinka ihana ja valloittava lapsi on. Hän on oikein sosiaalinen ja sekin on toki hyvä piirre. Silti sydämestä ottaa usein hänen kanssaan, niin ottaa voimille, vie huonoina hetkinä ihan kaiken energian. Jaksaa halailla ja suukotella huonon hetken jälkeen ja vaikuttaa tunteisiin niin ettei tosikaan. Jaksele siis alkuperäinen kirjoittaja, ei muuta voi!

Meillä myös haasteellinen lapsi ja suoraan sanottuna, noiden vinkkien lukeminen tuntuu lähes loukkaavalta. Ap, kuten varmaan me muutkin joilla on haasteellinen lapsi, olemme kokeilleet jo kaikkea mahdollista.

Meillä haastellisen ja raskaan lapsen taustalta löytyi huomattavaa kielellistä vaikeutta (mitä ei arjessa normaalisti edes huomaa), vaikeutta oman toiminnan ohjauksessa ja tarkkaavaisuudessa.

1) lapsi ei halua pestä hampaitaan. Kärsiköön sitten aikuisena huonoista hampaista vai?

Jos ei pese hampaitaan, ei voi koskaan syödä keksejä, karkkeja, mehuja tai edes hedelmiä. Jos hampaita ei ole edellisellä kerralla pesty, lapsi ei syö mitään makeaa.

2) Lapsi ei halua syödä kunnollista ruokaa. Syököön sitten vapaasti leipää, jugurttia, omilla rahoilla ostettu karkkia ja vielä silloin kun itse sitä haluaa (se ei koskaan ole ruoka-aikaan)

Kahdeksanvuotiaalla tai vanhemmallakaan ei ole pakko olla omaa rahaa. Karkkipäivä käyttöön tai vanhempi annostelee muuten herkut. Välipalatarvikkeita ei tarvitse olla rsjattomasti tarjolla vaan esim. yksi jogurtti per perheenjäsen. Lapsi ei voi syödä muiden välipaloja.

3) Lapsi ei halua koskaan tulla mummolaan, kun siellä on tylsää. Ei siis tarvitse tulla, viis siitä, että mummo haluaisi tavata lapsenlastaan.

Autossa voi istua koko vierailun ajan. Jos juuri mummolaam meno on ikävää, siihe voi yhdistää jonkun palkkion. Lisäksi mummolaan voi ottaa jonkun oman tekemisen mukaan. Esim. lapsi haluaa pelailla läppärillä eikä lähde mummolaan. Suostutaan, isä jää lapsen kanssa, läppäri lähtee toisen lapsen ja äidin mukaan, kotimatkalla onkin "ex tempore" käyty jossain kivassa paikassa.

4) Lapsi ei halua tehdä lälksyjä, kärsiköön sitten huonoista numeroista? Niin eihän se lukemaan ja laskemaan oppiminen

niin kauhean tärkeää ole.

Eikö lapsi kuitenkin käyttäydy hyvin kodin ulkopuolella? Älykkäälle lapselle koulu voi olla helppoa. Minä ja mieheni teimme läksyt tunnin alussa ja teinimme tekee nyt samoin. Keskiarvo on yli yhdeksän.

Jos ap:n lapsi on niin haastava, että mikään tavanomainen pitkäpinnaisuus ja johdonmukaisuus ei riitä, kannattaa miettiä mitä hyötyä on taistella kolme tuntia kenkävalinnasta. Pitää keskittyä sellaisiin asioihin, joissa lapsen on oikeasti pakko totella ja löysätä pipoa pikkuasioissa.