Missä vaiheessa pitää laittaa stoppi oman äitinsä ja isänsä välikätenä olemiselle?

Koko ikäni, niin kauan kuin muistan, äitini kyselly, no mitä se sun isäs minusta puhunu tai sanonu, mitä se on tehny jne. KAIKKI mitä voitte vaan kuvitella. Isäni taas on ollut täysin että häntä ei kiinnosta, hän ei ole halua puhua koko ihmisestä saati koko ihmiselle.



Jotain rahakiistaa niillä on ollut viimeiset vuodet ja äitini soitti tänään minulle, kuinka hän oli soittanut isälleni ja isäni vaa sanonut että älä kiusaa mua enää (ymmärsin siis että lopeta soittelu).



Minulle soittaessaan äitini alkoi paasaamaan että no mitä se on sanonu minusta ja kerro nyt. Sanoin totuudenmukaisesti et en tiedä, eikä mua itseasiassa kiinnosta. Äitini alkoi jankkaamaan että no kai sä nyt voit mielipitees sanoa ja sit mulla kärähti päässä ja huusin että mua ei oo kiinnostanut pitkään aikaan, mua ei kiinnosta, ymmärrätkö, EI KIINNOSTA.



Ja laitoin luurit. Ja itkin. Ja itkin. Mä oon niin poikki kun en jaksa enää noita välien setvittelyitä ja selittämisiä että mitä on kukakin sanonut ja miksi ja kenelle ja milloin. En jaksa. Onko tää ihan normaalia eroperheen lapsille käydä tälläisiä asioita läpi vai mitä ihmettä?







Kyselee 23-vuotias jonka vanhemmat eros 20 vuotta sitten!