Miksi tehdä lapsia jos päällimmäisenä mielessä on kuitenkin oma aika?

olevan hirmuisen tärkeää se, että kaikkien ajatusmaailma olisi juuri samanlainen kuin oma-



ja muut ajatusmaailmat tuntuvat vierailta ja ihmetyksen aiheilta

mutta heissä on muita hyviä puolia, esim. yövalvomista jaksaa nuorempana paremmin.

käy perhevalmennuksessa? Meillä tätä palvelua käyttää vain esikoista odottavat.

Resurssit on tiukoilla muutenkin, monissa kunnissa on tarjolla valmennusta vain netissä. Tiedät jo, miten synnytetään, imetetään ja vauvaa hoidetaan.

mutta heissä on muita hyviä puolia, esim. yövalvomista jaksaa nuorempana paremmin.

myös. Annan mielelläni lapsen silloin tällöin mennä kaverinsa luo yöksi, koska minusta on mukavaa olla myös yksin.

mutta heissä on muita hyviä puolia, esim. yövalvomista jaksaa nuorempana paremmin.

myös. Annan mielelläni lapsen silloin tällöin mennä kaverinsa luo yöksi, koska minusta on mukavaa olla myös yksin.

Lapsi 13.

Ja odotan innolla sitä, milloin mulla olisi omaa aikaa. Sain esikoiseni 10v sitten ja nyt on 2kk vauva. Nautin kyllä tästäkin ajasta, mutta liikaa makeaa mahan täydeltä, kun ei saa edes illalla hetkeä olla omien ajatusten kanssa.

Niin Provo.

Tossa on just ketju miksi lapsi kärsisi, jos vanhemmat on iäkkäitä.



Tää aloitus on vastaus siihen, miksi lapsi ehkä kärsisi, jos äiti on kovin nuori. Eli ei malta asettua siihen äitiyteen edes muutamaksi kuukaudeksi.



Psyykkisellä tasolla lapset olisi hyvä tehdä siinä iässä kun kokee olevansa jo sen verran elänyt, että bilejalka ei vipata ihan joka kuukausi. Tämä ikähän voi olla mikä tahansa ikä.



Fyysisesti lapset tietenkin olisi hyvä tehdä alle nelikymppisenä, mutta kaikki ei tosiaan ole kypsiä siihen vielä siinä iässä.

Että aikuisella on oikeus siihen omaankin elämään. Ei kaikki elä vain lapsiaan varten ja sairasta tuollainen olisikin. Elämä ei ole sama kuin lapset. Äitikin saa ihan varmasti hyvillä mielin matkustella ja toteuttaa itseään vaikka pari lasta olisikin siunaantunut.

Uudelleensynnyttäjät otetaan valmennukseen, jos edellisestä synnytyksestä on reilusti aikaa tai jos lapsi on isän ensimmäinen.



Huomauttaisin, että oma aika on kyllä ihan eri asia, kuin se, että on pakko päästä risteilylle.



Ehkä asia on niin, että ensimmäistä odottaessa ei oikein osaa hahmottaa sitä ajan kulumista. Ei tajua, että oikeasti se vauva kohta kasvaa ja sitten on taas enemmän aikaa itselle. Tuntuu jotenkin lopulliselta se vapauden menetys ja iskee paniikki?

Nehän on vain ensimmäistä odottaville. Vai onko tulokas nykyiselle miehellesi ensimmäinen?

Ei voi olla totta, olitko sä meidän valmennuksessa :-)



Odotan ekaa ja tää sama kysymys tuli siellä esille EKANA. Ja arvaa mitä, mäkin olin järkyttynyt vaikka olen 26. Mietin ihan samaa, että mitä helvettiä olette sitten vauvan laittaneet alulle, kun ensimmäisenä ja päällimämisenä mielessä pyöri tää hoitoonlaittokysymys. Siis en tuomitse sitä ja tajuan kyllä, mutta itse olisin halunnut kysyä imetyksestä ja monesta muusta jutusta, niin en saanut suunvuoroa.

en ole tuollaiseen törmännyt, mutta en tajua minäkään miksi niitä lapsia sitten pitää tehdä juuri silloin, kun eniten pukkaa risteilyä sun muuta. Eikö voisi odottaa pari vuotta, että elämäntilanne rauhoittuu?

kivoja nukkeja, joita voi vertailla kahviloissa kaupungilla. Mummot voi sitten hoitaa sen raskaamman puolen.

kyllähän vauvan voi ottaa mukaan risteilylle!

Tossa on just ketju miksi lapsi kärsisi, jos vanhemmat on iäkkäitä.

Tää aloitus on vastaus siihen, miksi lapsi ehkä kärsisi, jos äiti on kovin nuori. Eli ei malta asettua siihen äitiyteen edes muutamaksi kuukaudeksi.

Psyykkisellä tasolla lapset olisi hyvä tehdä siinä iässä kun kokee olevansa jo sen verran elänyt, että bilejalka ei vipata ihan joka kuukausi. Tämä ikähän voi olla mikä tahansa ikä.

Fyysisesti lapset tietenkin olisi hyvä tehdä alle nelikymppisenä, mutta kaikki ei tosiaan ole kypsiä siihen vielä siinä iässä.

Mitä huomattavaa eroa on lapsella jonka äiti on käynyt ulkona, ehkä jopa siiderillä kun vauva on ollut muutaman viikon siihen lapseen, jonka äiti on ollut ensimmäiset 2kk kotona?

Ei mitään. Ainut että toinen on huostaanotettu ja toinen ei. Muuten ihan samat sävelet.

Tossa on just ketju miksi lapsi kärsisi, jos vanhemmat on iäkkäitä. Tää aloitus on vastaus siihen, miksi lapsi ehkä kärsisi, jos äiti on kovin nuori. Eli ei malta asettua siihen äitiyteen edes muutamaksi kuukaudeksi. Psyykkisellä tasolla lapset olisi hyvä tehdä siinä iässä kun kokee olevansa jo sen verran elänyt, että bilejalka ei vipata ihan joka kuukausi. Tämä ikähän voi olla mikä tahansa ikä. Fyysisesti lapset tietenkin olisi hyvä tehdä alle nelikymppisenä, mutta kaikki ei tosiaan ole kypsiä siihen vielä siinä iässä.

Mitä huomattavaa eroa on lapsella jonka äiti on käynyt ulkona, ehkä jopa siiderillä kun vauva on ollut muutaman viikon siihen lapseen, jonka äiti on ollut ensimmäiset 2kk kotona?

on se, että vauva TARVITSEE äidin ja molemmat tarvitsevat aikaa tutustua toisiinsa.



Vauvojen unihäiriöt, syömishäiriöt jne ovat kovasti kasvussa ja syynä on mm. varhaisten ihmissuhteiden vaihtuminen ja elämän kaoottisuus



Juuri aiheesta keskustelimme vauvaperhepsykologin kanssa pari viikkoa sitten



terv. syyllistävä vauvaperhett ja neljän äiti

omasta mielestään täydellisillä äideillä on tapana kuulla joku yksittäinen lause joka sotii omaa ajatusmaailmaa vastaan ja sit ihmetellä, kun KAIKKI ajattelee niin ja KAIKILLA on PÄÄLLIMMÄISENÄ mielessä se ja se ja se ja se. Tommosten lähellä ei uskalla suutaan aukaista kun heti luullaan, ettei muuta ole mielessä.