Miksi tehdä lapsia jos päällimmäisenä mielessä on kuitenkin oma aika?

ap tuossa kyllä ihmetteli, miten monilla tuntui olevan tuo kysymys ekana kysyttävänä. Ei siis väittänyt, että kaikki nykyäidit olisi tällaisia.



Itselläni vauva-ajoista nyt on aikaa, mutta saman ilmiön olen huomannut. 15 v. sitten ei tuollaista olisi edes kehdannut kysyä perhevalmennuksessa, joka silloin oli kylläkin nimeltään synnytysvalmennus :-)



Ehkä nykyajan nuorilla naisilla on paineita tehdä lapsia? Ja tekevät sitten, vaikka eivät oikein koe olevansa valmiita siihen?

ovat kyllä hassut käsitteet. Kenenkäs aikaa ja elämää sitä silloin vietetään, kun ollaan perheen parissa?



T. Neljän äiti minäkin ja viettämässä mielestäni ihan omaa, vauvaperheen aikaa pieni sylissäni.

Että aikuisella on oikeus siihen omaankin elämään. Ei kaikki elä vain lapsiaan varten ja sairasta tuollainen olisikin. Elämä ei ole sama kuin lapset. Äitikin saa ihan varmasti hyvillä mielin matkustella ja toteuttaa itseään vaikka pari lasta olisikin siunaantunut.

hylkäämiskokemusta, jonka äiti hänelle haluaa tuottaa. Siksi äidillä ei ole oikeutta omaan elämään, koska hän on vastuussa lapsestaan ja lapsen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Mielisairaat ovat asia erikseen. Tosin heitä on vuosi vuodelta enemmän. Löytyy niitäkin, jotka lähtevät synnäriltä bilettämään ja jättävät lapsensa sairaalaan, koska "kyllä siitä siellä huolta pidetään".

Vaatii kyllä pokkaa heittää tuommoinen kysymys perhevalmennuksessa heti ekana, kun terkkari kysyy olisko kellään kysyttävää :-)Miettikää nyt täti on valmiina vastaamaan nännikumeista ja vaipoista ja navan hoidosta :D



Ja ei kai nyt kukaan oikeesti lähde synnäriltä bilettämään????!!

joita poliisi yrittää "palauttaa" yöllä kotiin, lapsiparat kun ovat hieman humalassa, vaikka ikää olisi vasta 12v. Kotona ei ole ketään ottamassa lasta vastaan, koska äidillähän on oikeus omaan aikaan ja sitä ei lapset saa häiritä.



Aloita lapsesi hylkääminen, kun hän on pieni, niin osaat se todella hyvin, kun lapsi on isompi-

Vaatii kyllä pokkaa heittää tuommoinen kysymys perhevalmennuksessa heti ekana, kun terkkari kysyy olisko kellään kysyttävää :-)Miettikää nyt täti on valmiina vastaamaan nännikumeista ja vaipoista ja navan hoidosta :D Ja ei kai nyt kukaan oikeesti lähde synnäriltä bilettämään????!!

Mun huonekaveri, noin 25v ja kolmas lapsi, oli lähtevinään kahville kanttiiniin ja soitti kaupungilta, että ei pääsekään palaamaan kuin vasta aamulla. Vauvalla oli ikää 3 vrk ja kotiutuksen piti olla seuraavana päivänä.

perhevalmennuksessa niin samaa hämmästelin itsekin. Kun siitä sanoin ääneen, minulle sanottiin, että olen niin nuori ja naivi ja en ymmärrä, että äidin on jatkettava elämää vauvan jälkeen ihan normaalisti. Olin silloin 23v.

En sitten oppinut kai ikinä äidiksi kun en vienyt vauvaa mummolle hoitoon ja kiihkeästi odottanut, koska pääsen bilettämään tai ristelylle tms.

Hassua, että me olemme miehen kanssa edelleen yhdessä, vaikka emme ole viettäneet paljoa parisuhteen parannusaikaa kahdestaan vaan teimme vielä lisää lapsia. Aika moni tutuista on eronnut,vaikka ovat olleet miehen kanssa kahdestaan milloin missäkin hakemassa parisuhteeseen hohtoa ja mummot ovat hoitaneet lapsia mahdollisimman paljon.

Ei voi olla totta, olitko sä meidän valmennuksessa :-)

Odotan ekaa ja tää sama kysymys tuli siellä esille EKANA. Ja arvaa mitä, mäkin olin järkyttynyt vaikka olen 26. Mietin ihan samaa, että mitä helvettiä olette sitten vauvan laittaneet alulle, kun ensimmäisenä ja päällimämisenä mielessä pyöri tää hoitoonlaittokysymys. Siis en tuomitse sitä ja tajuan kyllä, mutta itse olisin halunnut kysyä imetyksestä ja monesta muusta jutusta, niin en saanut suunvuoroa.

ne nuoretkin naiset tajuaa, viimeistään synnärillä, että se vauva ihan oikeasti muuttaa elämää. Eivätkä sitten edes halua jättää lastansa vuorokaudeksi muiden hoitoon. Kaveripiirikin saattaa muuttua, joidenkin järkytykseksi.

Monella äidillä ei ystäväpiirissä vielä ole muilla lapsia, ja elämää suunnitellaan sen mukaan. Tai toisaalta ollaan huolissaan omasta jaksamisestaan, mikä on sinänsä positiivista.

Yritä ymmärtää asiaa muultakin, kuin oman napasi kantilta.

1-2 kertaa käyn vuodessa jossakin. Mutta tiedättekö, lapsilla on yleensä isäkin. Ja jos lapsi jää isänsä kanssa kotiin, hän ei ole hoidossa.

Vaikka en itse tarvitsekaan sitä omaa aikaa kovin usein, ymmärrän kyllä jos joku haluaa vaikka kerran kuussa olla iiiihan rauhassa.

Ei se pikkulapsi aika kuitenkaan niin auvoista aikaa ole.

on se, että vauva TARVITSEE äidin ja molemmat tarvitsevat aikaa tutustua toisiinsa. Vauvojen unihäiriöt, syömishäiriöt jne ovat kovasti kasvussa ja syynä on mm. varhaisten ihmissuhteiden vaihtuminen ja elämän kaoottisuus Juuri aiheesta keskustelimme vauvaperhepsykologin kanssa pari viikkoa sitten terv. syyllistävä vauvaperhett ja neljän äiti

Joap ihan vauvana ja jopa ihan yötä!!! Oli pullolapsi kun maitoni ei noussut. En koe että elämämme oli kaoottista tai että ihmissuhteet olisivat vaihtuneet. Mummot ja papat oli aina samat, samoin isä ja äiti. Päinvastoin. Arkemme jakoi joukko läheisiä ihmisiä ja lapsi sai itsellen hyvän turvaverkon. Ehdimme silti tutustua hyvin toisiimme.

t. toinen 4:n äiti joka antoi lapsiaan hoitoon myös vauvoina.