MIKSI jotkut roikkuvat puolinaisessa seurustelusuhteessa jopa 15 vuotta, eivät vakiinnut

oltu juuri noin. Lomaillaan yhdessä, vietetään aikaa yhdessä, mutta ei asuta (eikä halutakaan )eikä aiota yhteen muuttaakaan.



Mies asuu tässä ihan lähellä, joten voin hyvin käydä tekemässä pihatöitään apuna ja mies taas täällä saunomassa jne.



Ja tämä sopii meille, halutaan olla yhdessä tällä tavalla. Sopi se sitten muille tai ei.

MIKSI jotkut roikkuvat puolinaisessa seurustelusuhteessa jopa 15 vuotta, eivät vakiinnut mutteivät eroakaan? En käsitä. Juuri erästä pariskuntaa mietin. He ovat "seurustelleet" kohta 15 vuotta, mutta mitään liikahdusta suuntaan tai toiseen ei ole tapahtunut.

Eikö tuossa ajassa jo luulisi selviävän, haluaako toisen kanssa olla vai ei?

Mihin heidän sun mielestä sitten pitäisi liikkua?

Ei kai ne olis yhdessä vielä 15 vuoden jälkeen jos eivät haluais yhdessä olla?

Minulla on parikin kaveripariskuntaa jotka ovat olleet yhdessä yli 10-vuotta. Asuvat toki yhdessä ja ovat kihloissa.

Sunko takia kaikkien pitäisi elää jossain standardiparisuhteessa? Mitä se sua liikuttaa, jos jotkut ovat onnellisia "normista poikkeavassa" suhteessa???



Löysää ap pipoa ihan reippaasti.

Niin yhteen muuttamistako tarkoitat? Vai naimisiinmenoa, lastentekoa? Mikä tekee suhteesta puolinaisen? Mikä siis lasketaan vakiintumiseksi?

Voisikohan tuohon suhteeseen tulla joku kolmas, tärkeämpi? Menisikö tämä uusi tärkeä osapuoli nykyisen suhteen edelle?



Juuri tämän pariskunnan kohdalla tilanteen tekee erikoiseksi se, että he ovat jonkin sortin uskovaisia. Eivätkös uskovaiset mene naimisiin, jos haluavat olla yhdessä? Heillehän seksikin on syntiä avioliiton ulkopuolella.



ap

Jos ei halua yhteisiä lapsia (toisella jo on ). Jos järjestely toimii näin.



Ja tosiaan mitään kolmansia ei meillä ole tässä,v aikka toki sitä moni kyynikko täällä epäileekin.

miten ovat olleet 15 vuotta?



Vai väitätkö että he ei tykkää tehdä noin, toinen/molemmat tahtoisivat muuta? Niinkö?

Minä tiedän pariskunnan, ihan tavallisen ja ei-uskovaisen. Ovat olleet yli 20 vuotta yhdessä mutta asuvat erillään, mm. työ- ja opiskelurauhan vuoksi. Paljon viettävät toki aikaa yhdessä, mutta omat kämpät löytyy. Se on kieltämättä vähän jännempi juttu, että miksei uskovainen pari mene naimisiin, jos ovat siis näitä perinteisiä joille seksi ennen avioliittoa on kiellettyä. Jos ovat aseksuaaleja ja eivät siksi näe syytä mennä naimisiin?:)

Ja ei taida itse edes olla uskovainen?! Elä ja anna toistenkin elää. Vai onko sinulla oma lehmä ojassa..ettet vain havittelisi paikkaa kolmantena osapuolena..

Juuri tämän pariskunnan kohdalla tilanteen tekee erikoiseksi se, että he ovat jonkin sortin uskovaisia. Eivätkös uskovaiset mene naimisiin, jos haluavat olla yhdessä? Heillehän seksikin on syntiä avioliiton ulkopuolella.

ap

oltu juuri noin. Lomaillaan yhdessä, vietetään aikaa yhdessä, mutta ei asuta (eikä halutakaan )eikä aiota yhteen muuttaakaan.

Mies asuu tässä ihan lähellä, joten voin hyvin käydä tekemässä pihatöitään apuna ja mies taas täällä saunomassa jne.

Ja tämä sopii meille, halutaan olla yhdessä tällä tavalla. Sopi se sitten muille tai ei.

Onko teillä kummallakaan lapsia aiemmasta suhteesta? Tai tästä suhteesta? vietättekö minkä verran öitä toistenne luona? Vai menettekö aina omaan kotiin yöksi (paitsi lomaillessa muualla)? Onko kummallakaan koskaan ollut toivetta yhteenmuutosta? Tai naimisiinmenosta tai yhteisistä lapsista jos niitä ei vielä ole? Oletteko muissa parisuhteissa olleet samalla tavalla, siis tykänneet asua omillaan?

En ole ap, mutta samalla tavalla olen kiinnostunut asiasta. Minä en omalla kohdalla koskaan voisi kuvitella asuvani puolisosta erillään. En kuitenkaan ajattele että kaikkien pitäisi ajatella samalla tavalla tai minun tapani olisi "oikea tapa elää parisuhteessa".

Ollaan oltu pian 12 vuotta yhdessä onnellisesti. Yhdessä ei asuta eikä halutakaan asua, kumpikaan ei halua lapsia, eikä nähdä ideaa mennä naimisiin. Meidän suhde on täydellinen näin ja sopii meille, miksi pitäisi muuttaa yhteen ja mennä naimisiin muiden takia? Ja varmasti ollaan silti ihan yhtä vakiintuneita kun muutkin kauan seurustelleet. Meillä on asunnot 10 min kävelymatkan päässä toisistaan, joten mitään ongelmaa ei ole siinä että osoite on eri. Toki välillä yövytään toistemme luona, mutta melko usein ollaan ihan omissa kodeissammekin yöt.

yhdessä ja asuttu lähes koko ajan kimpassa. Naimisissakin ollaan nykyään. Toisinaan haaveilen, että olispa mukavaa, jos olisi silti omat asunnot. Kaipaan omaa rauhaa, ja miten ihana olisikaan tehdä töitä niin, että saisi levittää tarvikkeensa ihan valloilleen, eikä se häiritsisi ketään!



Rahatilanne ei anna sellaiseen periksi tällä hetkellä,mutta tiedän pari pariskuntaa joilla tällainen järjestely on ja toimii. Ja pidän heitä kyllä ihan vakiintuneina, ei kaikkien tarvi elää kuten vanhempansa!

Hyh pois tuollainen ahdasmielinen standardiajattelu!

Onko teillä kummallakaan lapsia aiemmasta suhteesta? Tai tästä suhteesta? vietättekö minkä verran öitä toistenne luona? Vai menettekö aina omaan kotiin yöksi (paitsi lomaillessa muualla)? Onko kummallakaan koskaan ollut toivetta yhteenmuutosta? Tai naimisiinmenosta tai yhteisistä lapsista jos niitä ei vielä ole? Oletteko muissa parisuhteissa olleet samalla tavalla, siis tykänneet asua omillaan?

Vastaan silti näihin:

Ei ole lapsia eikä kumpikaan ole niitä halunnut. Nuorempana ajattelimme, että lapsia joskus tulee toistemme kanssa, mutta sitten kun muut asiat tulivat kuntoon se ei kiinnostanutkaan.

Vietämme öitä yhdessä vaihtelevasti. Välillä ei yhtään yötä viikossa ja välillä viikon ajan joka yö. Keskimäärin pari yötä viikossa. Seksiä harrastamme ehkä enemmän kuin yhdessä asuvat parit. Molemmilla on tilava parisänky, mutta kumpikin nukkuu parhaiten yksin. Molemmilla on oma kaappi toisen luona tavaroita varten ja esim. töihin lähtö käy kätevästi kummastakin kodista.

On ollut puhetta yhteisestä kodista. Yksinasumiseen tykästyy vanhemmiten niin, että siitä ei halua luopua. Ihanteellisinta taitaisi olla asuminen samassa kerrostalossa tai paritalossa. Naimisiin kumpikaan ei ole koskaan halunnut. Muut seurustelusuhteet ovat olleet lyhyitä, korkeintaan vuoden kestäviä. Tietysti moni siinäkin ajassa jo muuttaa yhteen.

Onko teillä kummallakaan lapsia aiemmasta suhteesta? Tai tästä suhteesta? vietättekö minkä verran öitä toistenne luona? Vai menettekö aina omaan kotiin yöksi (paitsi lomaillessa muualla)? Onko kummallakaan koskaan ollut toivetta yhteenmuutosta? Tai naimisiinmenosta tai yhteisistä lapsista jos niitä ei vielä ole? Oletteko muissa parisuhteissa olleet samalla tavalla, siis tykänneet asua omillaan?

Vastaan silti näihin:

Ei ole lapsia eikä kumpikaan ole niitä halunnut. Nuorempana ajattelimme, että lapsia joskus tulee toistemme kanssa, mutta sitten kun muut asiat tulivat kuntoon se ei kiinnostanutkaan.

Vietämme öitä yhdessä vaihtelevasti. Välillä ei yhtään yötä viikossa ja välillä viikon ajan joka yö. Keskimäärin pari yötä viikossa. Seksiä harrastamme ehkä enemmän kuin yhdessä asuvat parit. Molemmilla on tilava parisänky, mutta kumpikin nukkuu parhaiten yksin. Molemmilla on oma kaappi toisen luona tavaroita varten ja esim. töihin lähtö käy kätevästi kummastakin kodista.

On ollut puhetta yhteisestä kodista. Yksinasumiseen tykästyy vanhemmiten niin, että siitä ei halua luopua. Ihanteellisinta taitaisi olla asuminen samassa kerrostalossa tai paritalossa. Naimisiin kumpikaan ei ole koskaan halunnut. Muut seurustelusuhteet ovat olleet lyhyitä, korkeintaan vuoden kestäviä. Tietysti moni siinäkin ajassa jo muuttaa yhteen.

Mikä on sinulla se syy miksi et halua muuttaa yhteen? Jos mietit että muuttaisko yhteen niin mikä juttu tulee ensimmäisenä mieleen ja lyöt jarrua? Entä miehellä?

On varmasti ollut helpottava tunne huomata löytäneensä samaa tahtovan seurustelukumppanin. Ehkä aiemmat suhteet on loppuneet siihen kun seurustelukumppani olisi halunnut avoliittoa ja itse et sitä halunnut?

että heidän pitäisi muuttaa yhteen/ mennä naimisiin? Miksi? Jos heillä on hyvä noin, niin sitten asia on niin. En tajua mitä puolinaista heidän suhteessaan on, jos he ovat olleet sitoutuneita toisiinsa jo 15 vuotta.

Ellei meillä olisi lapsia asuisin mielelläni yksin ja seurustelisin mieheni kanssa.

harvinaisen yksipuolinen näkemys parisuhteesta.



En viitsi muuta sanoa.

Ruotsissa on muuten käytössä sana särbo kuvaamaan kumppaneita, jotka eivät asu yhdessä. Avopuoliso on sambo.

olisi "tykkää-nappi", painaisin nyt sitä :)

Itse asun kyllä kumppanini kanssa yhdessä, mutta alkuaikoina asuimme useita vuosia erillään, johtuen siitä, että opiskelimme eri paikkakunnilla. Itse en koe silti, että yhteenmuutto olisi ollut "osoitus siitä, että on tosissaan". Me tiesimme koko ajan haluavamme olla toistemme kanssa.



Minusta on aika omituinen ajattelutapa, että seurusteleva pari olisi epävarma siitä, haluaako olla yhdessä. Ei itselläni ainakaan ollut niin.

Mikä on sinulla se syy miksi et halua muuttaa yhteen? Jos mietit että muuttaisko yhteen niin mikä juttu tulee ensimmäisenä mieleen ja lyöt jarrua? Entä miehellä?

On varmasti ollut helpottava tunne huomata löytäneensä samaa tahtovan seurustelukumppanin. Ehkä aiemmat suhteet on loppuneet siihen kun seurustelukumppani olisi halunnut avoliittoa ja itse et sitä halunnut?

Syynä on tarve omaan rauhaan ja yksinoloon. Vaikka miesystävä on paras ystäväni ja rakastajani, tarvitsen yksinoloakin. Molempien tärkeimmät harrastukset liittyvät kotiin. Ei olisi kiva joutua lähtemään pois kotoa saadakseen omaa rauhaa. Miehellä on samat syyt. Hänellä vielä enemmän omiin harrastuksiin uppoutuminen totaalisesti ilman, että toisen takia täytyy keskeyttää niitä tai raivata pois harrastusvälineitä.

Emme kumpikaan nuorempana tienneet, että juuri tätä haluaisimme. Olemme hitaita jahkailijoita emmekä muissakaan suhteissa ole edenneet nopeasti. Ne ovat siis kaatuneet muuhun kuin haluttomuuteen muuttaa yhteen. Miehellä on ollut enemmän kokemusta melkein kirkkoa varaavista naisista parin kuukauden seurustelun jälkeen. Oma kokemukseni on, että miehet eivät kavahda naista joka ei ole heti valikoimassa verhoja tulevaan yhteiseen kotiin.

Ruotsissa on muuten käytössä sana särbo kuvaamaan kumppaneita, jotka eivät asu yhdessä. Avopuoliso on sambo.