Mä en jaksa tuota vaimoa enää
Koitan hakea komennuksille, että pääsen kodin ahdistavasta ilmapiiristä pois. Se on aina pahalla tuulella, sen kanssa ei voi keskustella mistään, se ei pidä itsestään lainkaan huolta, ei saa mitään hommaa tehtyä, töissä käy ja loppuajan kiukuttelee. Eihän tuollaista jaksa kukaan. 20 vuotta on liittoa takana ja nyt se lähenee loppuaan, toista naista ei ole, mutta nyt olen kyllä ihan valmis sellaisen hommaamaan. Olen koittanut keskustella ja kun sekään ei onnistunut niin laitoin sähköpostiin erinäisiä asioita, ei vaikutusta. Ainoa huono puoli komennushommissa on se, että nyt minä vietän lasten kanssa todella paljon, leikin, liikun, ulkoilen ja urheilen. Sen jälkeen se jää :(
Kommentit (10)
kannattaisko katsoa peiliin jos vaimo ei jaksa mitään..Me olimme komennuksella kaikki,kävin kerran viikossa kosmetologilla ja kampaajalla,pukeudun joka pv kauniisti ja hoidan itseäni joka lailla!MUTTA MULLA ONKIN MAAILMAN PARAS UKKO!!!!!JOKA EI VALITA JOSSAI ÄMMIEN PALSTALLA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Kuulostaa niiin tutulta. Pilluakaan ei enää saa.
Pillua kyllä saisin, mutta ei se juurikaan kiinnosta kun minä olen ollut se aloitteentekijä viimeiset 20 vuotta. Eräs nuori tyttöni valmentaja on osoittanut kiinnostusta, mutta en pysty pettämään, joten ensin komennuksille, sitten asumusero ja sitten ero ja ehkä sitten parin vuoden yksinolon jälkeen uutta suhdetta miettimään ellei mikään parane.
jos et, niin mene komennukselle. Vaimo voi olla masentunut ja ehkä sinä et todellakaan ole tehnyt kaikkea. Oletko itse ollut rakastava vai vain kinunnut seksiä ja arvostellut ulkonäköä. Entä oma ulkonäkösi tai olemuksesi. Ehkä olet vähän takakireä.
Koitan hakea komennuksille, että pääsen kodin ahdistavasta ilmapiiristä pois. Se on aina pahalla tuulella, sen kanssa ei voi keskustella mistään, se ei pidä itsestään lainkaan huolta, ei saa mitään hommaa tehtyä, töissä käy ja loppuajan kiukuttelee. Eihän tuollaista jaksa kukaan. 20 vuotta on liittoa takana ja nyt se lähenee loppuaan, toista naista ei ole, mutta nyt olen kyllä ihan valmis sellaisen hommaamaan. Olen koittanut keskustella ja kun sekään ei onnistunut niin laitoin sähköpostiin erinäisiä asioita, ei vaikutusta. Ainoa huono puoli komennushommissa on se, että nyt minä vietän lasten kanssa todella paljon, leikin, liikun, ulkoilen ja urheilen. Sen jälkeen se jää :(
Tiedäthän, että riitaan ja tuollaiseen tilanteeseen tarvitaan kaksi. Vaikka olisit enimmäkseen oikeassa, niin jotain teet väärin kun et saa edes keskustelua aikaiseksi. Loukkaatko viesteissäsi?
Joskus itseltäni keskustelun voi tappaa miehen mielipiteet asioista, jos ne ovat loukkaavia. Aina mies ei yritä loukata. Esimerkiksi hän voi nalkuttaa jostain hyvin pienestä asiasta, esim. hammastahnatuubista.
Minä sitten päässäni lasken, että kiva sinun on valittaa kun olen juuri imuroinut, pessyt pyykkisi, vaihtanut lakanat ja kastellut puutarhasta kukat. Yleensä käyttänyt myös koiran ulkona, eli tehnyt kaiken, paitsi puristanut tuubia oikein.
Kannattaa miettiä, mikä teillä on syynä siihen, että naisesi ei halua keskustella kanssasi. Kysy häneltä suoraan asiasta, itse arvostaisin tuollaista elettä suuresti. Neuvo: pysy kuuntelulinjalla ja anna naisen vaihteeksi puhua. Hänellä on luultavasti niin paljon höyryä sisällä, että et kuitenkaan saisi suunvuoroa.
Kuulostaa niiin tutulta. Pilluakaan ei enää saa.
Pillua kyllä saisin, mutta ei se juurikaan kiinnosta kun minä olen ollut se aloitteentekijä viimeiset 20 vuotta. Eräs nuori tyttöni valmentaja on osoittanut kiinnostusta, mutta en pysty pettämään, joten ensin komennuksille, sitten asumusero ja sitten ero ja ehkä sitten parin vuoden yksinolon jälkeen uutta suhdetta miettimään ellei mikään parane.
jos et, niin mene komennukselle. Vaimo voi olla masentunut ja ehkä sinä et todellakaan ole tehnyt kaikkea. Oletko itse ollut rakastava vai vain kinunnut seksiä ja arvostellut ulkonäköä. Entä oma ulkonäkösi tai olemuksesi. Ehkä olet vähän takakireä.
Itse käyn salilla aamuisin, olen ikäisekseni loistavassa kunnossa, lenkillä käyn pari kertaa viikossa jne. Seksiä en ole kinunut moneen vuoteen, koska se on alentavaa touhua kun toinen ei ole sitä koskaan tehnyt. Ei vaan jaksa enää anella. En ole arvostellut ulkonäköäkään, sanoin kyllä, että pitäisit itsestäsi hieman huolta, koska kun ikää tulee lisää niin joka päivä se tulee vaikeammaksi ja vaikeammaksi. Lasten elämässä aion olla komennushommien jälkeen mukana ihan samalla lailla kuin nytkin. Toivotaan, että rakastun vielä johonkin ja saan taas nauttia elämästä, tosin viihdyn aivan hyvin myös ilman naista ja jo nytkin teen kaikki ns naisten työt kotona muiden lisäksi eli pidän huolta, että on siistiä ja lapsilla on puhtaat vaatteet jne jne jne. Aina olen saanut vetää tätä kivirekeä perässäni ja nyt siihen tulee kyllä loppu, reunat ne on minunkin lasissani.
kannattaisko katsoa peiliin jos vaimo ei jaksa mitään..Me olimme komennuksella kaikki,kävin kerran viikossa kosmetologilla ja kampaajalla,pukeudun joka pv kauniisti ja hoidan itseäni joka lailla!MUTTA MULLA ONKIN MAAILMAN PARAS UKKO!!!!!JOKA EI VALITA JOSSAI ÄMMIEN PALSTALLA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Makaa mielummin sohvalla ja katsoo telkkaria. Jo yliopistoaikoina hänen kotinsa oli kuin kaatopaikka, ei vaan napannut eli on sellainen luonne, ettei paska niin haittaa jne. Ei ihmistä voi muuttaa, olen odottanut ihmettä, mutta turhaan. Nyt on vaan pakko toimia, koska muuten olen itse hoidossa kun katson tuota touhua vielä hetkenkin. Minä olen ihan valmis asumaan lasten kanssa yh-isänä, ei haittaisi pätkääkään. Ai tänne ei olisi saanut tulla avautumaan, no sori sori!
Puhutko jostain työkomennuksesta, ulkomailleko?
6 kk:tta olisi tarjolla ja taidan ottaa sen niin kaikki saa mietintäaikaa. Puhun vanhemmilleni, että ovat lapsieni kanssa paljon enemmän kuin normaalisti ja kuskaavat treeneihin jne.
kannattaisko katsoa peiliin jos vaimo ei jaksa mitään..Me olimme komennuksella kaikki,kävin kerran viikossa kosmetologilla ja kampaajalla,pukeudun joka pv kauniisti ja hoidan itseäni joka lailla!MUTTA MULLA ONKIN MAAILMAN PARAS UKKO!!!!!JOKA EI VALITA JOSSAI ÄMMIEN PALSTALLA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Makaa mielummin sohvalla ja katsoo telkkaria. Jo yliopistoaikoina hänen kotinsa oli kuin kaatopaikka, ei vaan napannut eli on sellainen luonne, ettei paska niin haittaa jne. Ei ihmistä voi muuttaa, olen odottanut ihmettä, mutta turhaan. Nyt on vaan pakko toimia, koska muuten olen itse hoidossa kun katson tuota touhua vielä hetkenkin. Minä olen ihan valmis asumaan lasten kanssa yh-isänä, ei haittaisi pätkääkään. Ai tänne ei olisi saanut tulla avautumaan, no sori sori!
Kuulostaa niin tutulta. Kuvauksesi sopii exääni, koti oli hänellä mitä oli, ei ollut siivonnut edes minun tuloa varten. Ja minä olen se, joka täällä siivoaa ja hoitaa kotitalouden isommat ja pienemmät asiat, laittaa hänelle asiat valmiiksi. Ja silti valitusta riittää, mutta töissä hän on kuulemma kuin itse aurinkoinen, hymyä ja kohteliaisuutta ja sanoo, ettei tarvitse kotona olla.
Ihan kuin se hymy olisi näyteltyä.
Se joka kehotti katsomaan peiliin, ei oikeasti ollut ymmärtänyt asiaa.
Sitä vaan on sellaisia perustyytymättömiä ihmisiä, joille ei mikään tunnu riittävän ja sellaisen kanssa elämisen yrittäminen syö ihmistä. En enää jaksanut yrittää miettiä, että mitä se toinen tarvitsee oikeasti, miten saisi miellytettyä häntä ja itse sai moitteita vaikka oli tehnyt jonkun asian niin hyvin kuin voi... jotain miinusta sitä aina löytyi, joskus raivarinkin verran. Enkä saanut juurikaan pitää yhteyttä vanhempiin, sukulaisiin eikä paljoa kavereihinkaan.
Kehua ja kiittää en jaksanut, kun ei ollut mitään kiitettävää.
Ero oli hyväksi!
tai vain vittuilevat ja levittävät negatiivisuutta.
En itsekään ole tyytyväinen siihen millainen vaimo olen, tai millainen mies minulla on. Molemmat käyttäydymme usein tosi huonosti toisiamme kohtaan.
Sitä en vain ymmärrä että lähinnä puolisolle kostaakseen joku on valmis lähtemään pois lastensa luota noin pitkäksi aikaa. Olisiko jotain vähän vähemmän lapsille haitallista tapaa ratkaista teidän parisuhdeongelmanne, esim. avioero ja yhteishuoltajuus?
Pillua kyllä saisin, mutta ei se juurikaan kiinnosta kun minä olen ollut se aloitteentekijä viimeiset 20 vuotta. Eräs nuori tyttöni valmentaja on osoittanut kiinnostusta, mutta en pysty pettämään, joten ensin komennuksille, sitten asumusero ja sitten ero ja ehkä sitten parin vuoden yksinolon jälkeen uutta suhdetta miettimään ellei mikään parane.