meillä oli ls-ilmoituksen takia

tapaaminen sosiaali-ihmisen kanssa. Puhuttiin teinin sekoilusta ihan asiallisesti ja rauhallisesti, sossu oli jo vähän sillä kannalla että eiköhän tämä ollut tässä mutta vannotti teiniä ettei tälläisiä juttuja enää tule.

Sitten kysäisi miten me vanhemmat jaksetaan ja siinä vaiheessa mä rupesin itkemään. Petti itsehillintä ihan täysin.

Hän tuumasi että ilmeisesti aika koville ottaa enkä mä kyennyt kuin nyökkäilemään. Kysyi vielä onko joku muu syy mikä mua huolestuttaa.

Tuli siihen tulokseen että teinin on hyvä mennä käymään vielä yksinään, sitten vielä tavataan ilm. koko perheenä.

Kunpa tästä olis jotain apua, tuntuu etten jaksa enää