Apuja 6-vuotiaan kasvatukseen,please!
Lapsi käyttäytyy ylimielisesti melkein kaikkia aikuisia kohtaan. Ongelmaa tulee kotona, eskarissa jopa kavereiden kanssa. Haluaa päättää kaikesta, ei ota vastaan ohjeistusta; ei toimi pyydetyn ohjeistuksen mukaisesti. Nauraa päin naamaa eskariopellekin; "mut mä en halua" tai "ohje ärsyttää minua" tai "minulla on huono päivä/ olen nukkunut huonosti" kommentteja kuuluu vähän väliä.
Kiusaa/ häiritsee pikkuveljeä paljon.
Olen niin väsynyt, että itkettää.
Kommentit (6)
Heips, Lue ihmeessä MLL vanhempainnetti sivuilta 6-7 vuotiaan kehityksestä. Huokasin helpotuksesta kun luin ne, huoh, lapseni onkin "normaali" :-)
6 vuotiailla on joku eka "murrosikä". Koita kestää, Anna Perho sanoi niin hyvin jossain haastattelussa "olet äiti, et Jeesus" . Sitä mä aina ajattelen kun meinaa pinna palaa oman 6 vee kanssa.
Tsemppiä! Koittakaa tehdä mukavia asoita yhdessä ja muista kehua kaikesta hyvästä.
Ongelmaa on ollut ajoittain. Kausittain parempia ja huonompia aikoja.
Lapsi reagoi aina vahvasti muutoksiin joka näkyy just huonona käytöksenä, mutta odotukset alkaa olla jo kotonakin suuremmat, lapsi on jo 6v eikä mikään ymmärtämätön 3-vuotias!
Perheneuvola seuraavaksi, en todellakaan halua lapsestani koulukiusaajaa ja luokan häirikköä :(
Eskarin aikoihin on todellakin "pieni murrosikä" eli uhmakkuus kuuluu kuvaan. Olen silti iloinen, että sanoit ottavasi yhteyttä perheneuvolaan. Sillä vaikka uhmakkuus on ns. normaalia, kyllä se vaan elämää hankaloittaa. Jos ekaluokalla on lähes 30 tenavaa, jotka hakevat hanakasti rajojaan, on opettaja pulassa, eikä ole enää kellään kivaa. Olen tässä seurannut tuttavieni tuskaa, kun heidän lapsensa aloittivat ekaluokan ja kaikilla lapsilla on "jotain pientä, aika normaalia". En kadehdi opettajaa vähääkään :( Onneksi oma lapseni osui rauhallisemmalle luokalle ja on tosi napakka opettaja. Mutta onnea matkaan sinulle ap, eiköhän ne asiat siitä selviä! Oma asenteesi on ratkaiseva, moni vanhempi on nykyisin vain iloinen, jos oma lapsi osaa sanoa vastaan kelle vaan :(
2
en lähtis heti ulkopuolista apua hakemaan vaan yrittäisin ratkoa ensin itse.Meilläkin tuli ja meni uhma kesän alussa.Laitoin kotiarestiin.Lähti aina joku kiva asia jos ei totellu.Ja tarpeeks tiukka kun olin ni alko tehoomaan.Eskari kuitenkin iso muutos ainakin meillä kun ollut vaan kotihoidossa.Hyvin sujuu nyt kun hetki menty syksyä.Kiukuttelee silti eka puol tuntia kun haen eskarista ja kiusaa veljeä.Tiedän jo tapauksen joten annan olla rauhassa ja onkin kohta jo kuikku laantunut.Meillä vaan 4-tunnin päiviä ja silloin tällöin vapaa päiviä vkolla.Pienet hengähdys tauot lapsellakin tekee hyvää.Meillä myös harrastetaan jonkun verran joten saa siinäkin enintä puhtia pois.Kannattaa myös joka päivä kysellä miten meni vaikka eivät aina suostu kertomaankaan.Käytökseen kun voi olla joku syy esim.ollut joku ikävä juttu pvän aikana tms.Meillä kertoo sitten itse kun siltä tuntuu."Kannattaa pitää lapseen aina sellaiset välit että pystyy puhumaan ne ikävät asiat jommalle kummalle vanhemmalle".Oli mun äidin neuvo kun vanhin lapsi aloitti eskarin.Mä yritän aina huomioida joka lapsen jossain vaiheessa päivää.Otan syliin,halitaan ja paijataan.Vaikka 6-vee jo niin iso silti vielä niin pieni.:)
perheneuvolaan! Jos eskarissakaan ei ole mitään auktoriteettien kunnioitusta, koulussa ollaan helisemässä. (Jos siis eskarin henkilökunta on ok.) Onko ollut aiemminkin yhtä hankala? 6-vuotiaana on usein hankala vaihe, muttei ehkä ihan noin hankala. Hae apua, voimia sinulle!