Mitä hittoa mä ajattelin, kun halusin lähihoitajaksi?!

Turvallisuusalan työllistää. Kokki ja tarjoilija myös. Entä tekniikan alat? Jokin ammattitutkinto? Tai vaikka suu ja hammashoito osaamisala lähihoitajatutkinnosta?

Mites ensihoito? Tai lue hätäkeskuspäivystäjäksi?
Tiedätkö mikä palkkaus on esim yksityisten lääkäriasemien vastaanotossa? Nehän on lähäreitä kaiketi. Terveyskeskuksissahan on tietty samaa työtä mutta siellä ei ainakaan se palkka oo kummoinen+ vastuu on suurempi kun puhelimessa pitää päättää ketkä pääsee lääkärin vastaanotolle.

Oon miettinyt samaa! Päivä täyttyy kusi ja paskavaipoista. Päivä täytyy ruoasta sen antamisesta syöttämisestä ja taas kusessa ja paskasta. Epämukavista suihkutuksista selkä jumissa ja taas kusessa ja paskasta.

Kotiin kun pääsee haisen kuselle ja paskalle. Menen suihkuun ja rojahdan sänkyyn. Aamulla sama uusiksi

. Ykkös vapaa ylihuomenna. Seuraava vapaa kahden päivän kuluttua siitä ja sitten taas seittämän päivään putkeen hommia.

Viikonloppu vapaa olisi taas kolmen viikon kuluttua. Hyvä elämä tämä tämmöinen hoitajan elämä!

[quote author="Vierailija" time="29.09.2011 klo 20:25"]Epäreilu esimies, juonittelua, vaikeita omaisia, eritteitä, hankalat työajat. Hoitoala oli nuoruuden haaveeni, mutta nyt olen aivan tympääntynyt työhöni.
[/quote]

Mä en enää äitiysloman loputtua palaa hoitotyöhön. Näin 3 lapsen äitinä arvostaa normaalia, säännöllistä työaikaa. En kyllä jaksa hoitoalan työyhteisöjäkään. Siispä vaihdan alaa ja voin itse paremmin :)

Osastosihteereille ei ole töitä kovin hyvin :/ jotain on keksittävä. Pää räjähtää kutsumukseen. Hoito ei ole inhimillistä enää. Tuntuu pahalle ja ahdistaa asiakkaiden puolesta.

Olen itse töissä palvelutalossa, eritteiden kanssa läträäminen ei haittaa, mutta kyllähän tuo palkka kieltämättä pistää vituttamaan työmäärään nähden. Monesti on käyny mielessä että voi kun ne asioista päättävät ja na. "Isot pomot" kävis edes viikon kokeilemassa mitä se työ oikeasti missäkin vuorossa on näillä miehityksillä niin vois alkaa ääni muuttua kellossa ja rahaa tingittäis jostain aivan muualta. Käteen jäävä palkka ihan tosiaan meillä työntekijöiden kesken vaihtelee 1600-1800 vaikka veroprosenttiki on alle 20. Ei paljon vaikuta vaikka peruspalkka ois sen 1900 ja lisät päälle, kun yli 1800 en tuosta paikasta oo irti saanu. Mihin lie katoaa neki pennit.
Katotaan päättäjien ilmeitä siinä vaiheessa ku makaavat ite 10h yltäpäältä ulosteessa tai oksennuksessa ennen ku tulee lisää työntekijöitä että saa pestyä tai kun kuolevat yksin ihan vaan koska ei oo mahdollisuutta palkata henkilökuntaa niin että joku siinä vierellä pystyis koko ajan olemaan.
Mutta työstä tykkään siitä huolimatta ja parhaani teen niiden asioiden suhteen mihin itse voin vaikuttaa.

Hoitoala on yhtä shittiä. Ja samaa mieltä ovat 10 työkaveriani. Mikä mättää? Henkilökohtaisesti ajattelen, että johto, joka ei osaa eikä halua osata suunnitella inhimillisiä työvuoroja, ei arvosta työpanosta/anna koskaan minkäänlaista palautetta.

Kun olin vielä sijainen, kuolasin vakkarityöpaikan perään. Nyt en pääse pois tästä tilanteesta, jossa joka työpäivä selkä ja ranteet särkien haaveilen työttömyydestä. Miksi juuri mielenvikaiset persoonat hakeutuvat johtotehtäviin? Miksi opintonsa aloittaville ei kerrota totuutta hoitotyöstä? Mua ainakin jymäytettiin ja he...n pahasti. Elämä valuu hukkaan kun mitään muuta ei jaksa töiden lisäksi kuin nukkua:(

Oh niin tuttua. 6 v lähihoitajan töitä tehty. Niimpä nyt opiskelen terkkariksi toista vuotta, kun alkoi ottaa pattiin pelkät sijaisuudet hoitokodeissa. Haaveilen siitä, että jatkokoulutus avaisi mulle ovia muunkin laiseen työhön kun pyllyn pesuun ja vaipan vaihtoon...

[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 00:40"]

Voisko tässä nyt sitten todeta, että luojan kiitos mulla on selkä pas*ana, enkä voi tehdä duunia.

T:Lähihoitaja

[/quote]

Passittaako ne uudelleenkoulutukseen vai miten? Vai eläkkeelle?

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 22:28"]

Osastosihteereille ei ole töitä kovin hyvin :/ jotain on keksittävä. Pää räjähtää kutsumukseen. Hoito ei ole inhimillistä enää. Tuntuu pahalle ja ahdistaa asiakkaiden puolesta.

[/quote]

Helsingissä hommia ainakin piisaa esim HUSilla paljon. Jatkuvasti vakkaripaikkoja auki.

Yksi lähäri entisessä työpaikassani sisuuntui, kävi iltalukion ja pääsi yliopistoon hallintotieteitä lukemaan. Nyt se on facebookista päätellen hyvissä ja kaipa kohtuullisesti palkatuissakin toimistohommissa hallinnossa, omat huoneet ja kaikki. Ei voi olla kuin onnellinen sen puolesta. Pääsi todellakin paskahommista pois, vaikka aikaa taisi mennä 8 vuotta :)

Olenko ainoa hoitaja, joka tykkää työstään. En kyllä ole lähihoitaja, vaan käynyt koulutuksen silloin kun se oli nimeltään perushoitaja.

Olen aina tykännyt työstäni. Osaan sen hyvin ja palkallakin olen tullut toimeen. Toki aina joku pyttymäinen työkaveri on ollut, mutta niitähän on joka paikassa.

Ainoa on, että vuorotyö käy raskaaksi iän myötä. Mutta en jaksa murehtia sitä. 

On meitä tyytyväisiäkin "lähäreitä"

Mulla on myös vajaa kymmenen vuotta lähihoitajan uraa takana mitta on täynnä. Hain nyt yhteishaussa muutamaan kouluun ja toivon parasta. Vähän mietityttää, kun 40 vuotta alkaa olla mittarissa ja pitäisi mennä opiskelemaan lähes puolta nuorempien kanssa, mutta pakko kuitenkin yrittää. Muuten ajan itseni loppuun. Jos ei uranvaihto onnistu, aina voin palata hoitotyöhön, vaikka hyvin vastentahtoisesti. En kestä itseäni, jos en edes yritä.

Olette vaan valinneet väärän alan alunperin.

Täällä yksi hoitaja burnoutin monesti kokeneena. En ole lähihoitaja mutta hoitoalalla kuitenkin. En yhtään tiedä mitä haluaisin loppuelämän tehdä. Hoitoala ei motivoi yhtään.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2011 klo 20:44"]ollut ikinä töissä kotihoidossa?


Minä ainakin suosittelen! Vaihdoin itse vanhainkodeista ja palvelutaloista kotihoitoon.


Työajat on enimmäkseen mukavat. Esim. meillä 6 viikon listat ja siitä yleensä n.2 viikonloppua tehdään töitä. Toiset tekee paljon enemmänkin jos haluavat. Iltavuorojakaan ei kauheasti ole, ehkä maksimissaan 6-8 sen 6 viikon aikana. Itselläni yleensä vielä vähemmän, koska toivon lähinnä aamuvuoroja.

Pyhiä teen silloin tällöin, jotta palkka olisi vähän mukavampi.


Aika harvoin työssä on sitä nimenomaista kusen ja paskan korjaamista. Suurin osa asikkaista on suht hyväkuntoisia vanhuksia, koska kotonaan pystyvät vielä asumaan. Työ on enimmäkseen lääkkeiden vientiä, aamupalassa yms. avustamista, kaupassa käyntejä, ulkoiluja, kylvetyksiä, vanhusten asioiden hoitoa jne.


Minä olen ainakin viihtynyt hyvin!

Kun taas vanhainkodissa ahdisti suunnattomasti ne seiniä tuijottelevat ja käänneltävät vanhukset.


Kotihoidossa tuntuu välillä niinkuin olisi vain kylässä jonkun tutun luona rupattelemassa =)


Palkka minulla on 10 vuoden kokemuksen jälkeen 2150e kuussa + lisät.
[/quote]

Hahaa. Minkä pikkukylän kotihoidossa sä oiken olet? Kotihoidossa alkaa monessa paikkaa olla täysi kaaos. Todella huonokuntoisia asuu kotona kun paikkoja ei ole. Asiakkaita tulee lisää koko ajan, mutta henkilökunta pysyy samana. Päivän aikana saa tavata 15-20 asiakkaalla ja todellakin pitää paskavaippoja vaihtaa. Kaupassa ei käydä, ei siivota muuta kun ihan pakolliset (tiskit ja roskat) ja ketään ei ole mahdollista ulkoiluttaa.
Ka 6vko:n listassa on kaksi vapaata viikonloppua ja loput töitä. Ja näissä ei kyllä neuvotteluvaraa ole.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2011 klo 13:53"]Kaikki tuntemani ihmiset, jotka on ilmoittautuneet työkkäriin työttömiksi työnhakijoiksi, ovat saaneet samat jatkokoulutusehdotukset. Eli lähihoitajaksi vaan. Yhtään ajattelematta sitä, sopiiko joku tekniikkaan orientoitunut introvertti insinööri ihmisläheiseen hommaan...


Sympatiseeraan ap:tä. Itse olen yläasteen opettaja ja ihan kyllästynyt hommaani. Tai opettamisesta kyllä tykkään ja olen siinä hyvä. Mutta teini-ikäisten kurissa pitämisessä olen huono. En jaksa sitä jatkuvaa mekastusta, järjestyshäiriöitä, tönimistä, vittuilua, homottelua ja huorittelua, mikä yläkoulussa on arkipäivää.


Kotitöitä on kamalasti. Kokeen tekemistä ja korjausta, oppituntien suunnittelua... Kai nekin voisi tehdä vasemmalla kädellä, mutta kun en osaa.


Rasittavinta ovat vanhemmat. Koko ajan pitäisi olla niin kamalan kiinnostunut juuri heidän Malla-Petteristään, tehdä sitä tai tätä, niin ja näin. Jos Malla-Petteri ei kotona itse vaivaudu avaamaan koulukirjoja, ei ope voi sille mitään, jos koulumenestys on huono. Ja jos Malla-Petteri ei tule sanomaan, että Nico-Jessica kiusaa, niin ope ei voi lähes 30 kakaran sakissa, jossa koko ajan huudetaan ja tönitään, sitä aina huomata.


Eikä tappeluihin oikein uskalla mennä väliin. Kollega on jo saanut oppilaalta nyrkistä silmäänsä. Toinen lähti koulusta, kun alkoi saada oppilailta tappouhkauksia. Koko ajan jäytää, koska joku meidän koulun pipipäistä oikeasti tekee kouluaikana jotain kamalaa.


Ilmapiiri opehuoneessa on huono. Palkka työoloihin ja riskeihin nähden surkea. Ruoka silkkaa sontaa. Koulu ympäristönä ankea, vanhanaikainen ja homeessa.


Mitä hittoa ajattelin, kun jaksoin monta vuotta opsikella TÄTÄ varten? Vain odottaakseni kesä-, syys- ja joululomaa? Ei oikein riitä motivaatioksi.


[/quote]

Yläasteen opettajan työ on oikeasti kamalaa. Itse paloun loppuun kun ensimmäisessä opettajan pestissäni jouduin maahanmuuttajavaltaiselle yläasteelle. Osa porukasta (siis oppilaista) on ihan sairasta ja monella muullakin rajat pahasti hakusessa. Koko ajan vaihtuu jakso ja on niitä kokeita, joiden korjaamisessa menee ihan uskomattomasti aikaa.

Suosittelen alakoulua, viihdyn siellä paljon paremmin.

[quote author="Vierailija" time="20.09.2015 klo 21:24"]

Olette vaan valinneet väärän alan alunperin.

[/quote]

Itse tein tämän "virheen" 19-vuotiaana, kun kouluun menin. En tiedä mitä ajattelin, en varmaan mitään ja vitutus on kyllä ollut länsä heti ensi harjoittelusta, mutta niin vaan olen vääntänyt tätä jo 15 vuotta. Siitä huolimatta pidän itseäni onnekkaampana kuin niitä, jotka tungetaan lähihoitajan hommiin kun joku paperitehdas tms. menee kiinni. Kulttuurishokin täytyy olla kamala - ja tietysti ansionmenetyksen. 

Tee ammatinvalintatesti.

miten olisi kätilö? Röntgenhoitaja vai jotain ihan muuta?

[quote author="Vierailija" time="29.09.2011 klo 13:33"]

ja auttamisesta. Ehkä halusit olla sisar hento valkoinen tms.

Valitettavasti nykyinen systeemi tappaa äkkiä tuollaiset unelmat. Itse väsyin aikoinaan jo parin vuoden vuodeosastotyöskentelyn jälkeen ja aloin haaveilemaan alan vaihdosta.

[/quote]

 Sisar hento valkoinen sydeemit ei toimi enää 2015. Tollaset kuvitelmat pitäis jättää suosiolla historiaan ja elää tässä ajassa. Ainoastaan pettyy jos elää menneisyydessä ja fantasioissa.