Oletko vauvan kanssa "menijä" vai "kotiin jämähtäjä"?

menijä enemmänkin. Tosin otan aina vauvan, nykyisen taaperon päivärytmin huomioon joka menossa, jotta saa tarpeeksi unta ja ravintoa :)



Paljon ystäviä puistoissa ja harrastuksissa, muuten höperöityisin totaalisesti jos näkisin tyyliin vain miestäni iltaisin.

Minä olen menijä, siitä yksinkertaisesta syystä, että jokainen reissu on hermolepoa tällaisen vauvan kanssa, kuin mitä meidän kuopuksemme on. Hän on täysin kannettava tapaus, ei viihdy hetkeäkään yksin. Kylässä sen sijaan on yhtä aurinkoa, hyväntuulinen ja ihana. Jos vaihtoehtona on se, että kannan vauvaa jatkuvasti ja näyttelen hänelle loputtomasti samoja tuhanteen kertaan näytettyjä tauluja, leluja, kirjoja jne. niin mikä tahansa kyläpaikka pesee kodin sata-nolla. Myös isompi lapsi on innoissaan kyläilyistä, saa vähän kaveriseuraa ja hänestäkin on hauskaa, että vauva on kerrankin hiljaa. ;)



Meillä tosin erona on se, että kuljetaan bussilla, joten vauvan unet ei juuri häiriinny. Samahan se hänelle on, onko rattaat meidän pihalla vai kaverin pihalla.

tykkään olla kotona, just ja just haluan kerhoon raahautua joka viikko :D



Mä oon aina ollut ja tulen olemaan kotona olija. En erityisemmin tykkää olla ihmisten ilmoilla. Se ei silti tarkoita, että minä ja lapseni ollaan neljän seinän sisällä aina, vaan ollaan tosi paljon ulkona luonnossa, sienestetään, marjastetaan, muuten vain leikitään metsässä ja tehdään pihahommia.

lapsi nukkui päiväuni 20 min - 4 h. Ikinä ei tiennyt minä päivänä mitenkin, mikä minusta hankaloitti suunnittelemista. Vihasin yli kaiken sitä kun kärttyisen ja huutavan lapsen kanssa oli jossain, eli jos päiväunet jäivät liian lyhyiksi/pois kokonaan ennen lähtöä.



Lisäksi meidän vauva kun ei ollut niitä jotka edes hyvin nukkuneena viihtyvät hiljaa paikoillaan tutkien jotain lelua tms. Ei, kun joka paikassa piti vähintään liikkua koko ajan ja mieluusti tutkia kaikkea ja jos ei onnistu niin HUUTAA.



Liikuin mihinkään kauemmas kotoa vain ilman vauvaa tai jos vauvan lisäksi mukana oli toinen aikuinen jonka kanssa saattoi vuorotella viihdytystä. Vain sillä tavalla sai oikeasti jotain aikaiseksi tai juteltua niiden kanssa joita halusi tavata.

tykkään olla kotona mutta kun mennään niin mennään. vauvan saa sängystä nukkumasta sujautettua nukkuvana vaikka lämpöpusiin ja menoksi. Haastetta aiheuttaa nuo isommat, onneksi isoin osaa jo itse pukea joten vain 3v aiheuttaa joskus haastetta :D



Asennekysymys ja kyllä ne lasten luonteetkin vaikuttaa liikkumushalukkuuteen, sanokoon muut mitä halua (mun eka laps oksenteli bussissa, toinen ulvoi kaikki matkat, tää kolmas nukkuu, joten liikkuminen on nyt helpompaa komen kuin ennen yhden kanssa...)

puistot ja perhekerhot mulla jää ihan suosista, mutta kauppoihin, kylään ja kaupungille mennään tyyliin muksu kainaloon ja menoksi, oli sitten mukana vaikka kaikki neljä lasta.

Ainakin ennen. Nyt kun kolmas tuli niin ei jaksa aina olla menossa...

Kaksi alle 2-vuotiasta. Meille lähtö melkeen mihin tahansa on vielä tosi hankalaa. En jaksa stressata. Käymme n.2 kertaa viikossa jossain.

Mulla "vauva" tosin jo 1,5v mutta joka päivä mennään ja tehdään. Puistoillaan, mennään kauppaan, kavereille, serkuille, kaupungille, kahvilaan. Tänäänkin aamulla lähdimme ensinkirpputoreille, sitten vaatekauppiohon hetkeksi, sitten kahville ja siitä tuttujen luo pistäytymään. Sitten kotiin ja nukkumaan. Mä tykkään liikkua, ja lapsi myös. edessä vielä illemmalla leikkiseuraa ja tavallista ulkoilua.



Alusta saakka ollaan ainamenty eikä meinattu.

jämähtäjä. Lapsilla ikäeroa 1v. 3kk ja jotenkin hirvittävän takkuista kaikki lähtemiset. Ulkoillaan toki ja puistoillaan mutta ei käydä missään kerhoissa eikä kauheasti kyläilläkään.. Ehkä sit kun ovat vähän omatoimisempia.

Vauva kyllä saa päikkärinsa rauhassa nukkua aamupäivästä vaunuissa. Silloin käydään korkeintaan lenkillä.



Mutta loput unet onki sitten lyhyempiä ja silloin käydään kaupoissa ja kylässä. Olen käynyt tälle syksylle vauvan kanssa puolukka mettässä. Vauva oli miehellä alussa rintarepussa ja välilä nukahti vaunuissa, jonka jälkeen ruokailtiin määttään juurella. Myös laavureissuja ollaan käyty kavereiden kanssa iltasella.



Koskaan en kuitenkaan herättele vauvaa lähtöä varten vaan vauva saa sitten nukkua unensa reissussa tai ennen reissua. Melu ei meidän vauvaa häiritse onneksi.

Vauva-aika oli ihanaa, kun ei ollut mihinkään kiire. Käytiin kävelyllä, kirjastossa, joskus kaupoillakin, ehkä kerran kahdessa kuussa nähtiin tuttuja äiteijä ja vauvoja. Sopi meille. Nyt "vauva" on kohta 2-vuotias ja ympyrät vähän isommat. Käydään joka päivä puistossa ja kerran viikossa muskarissa, osan viikkoa opiskelen ja lapsi on mummolla.

lapsi nukkui päiväuni 20 min - 4 h. Ikinä ei tiennyt minä päivänä mitenkin, mikä minusta hankaloitti suunnittelemista. Vihasin yli kaiken sitä kun kärttyisen ja huutavan lapsen kanssa oli jossain, eli jos päiväunet jäivät liian lyhyiksi/pois kokonaan ennen lähtöä.

Lisäksi meidän vauva kun ei ollut niitä jotka edes hyvin nukkuneena viihtyvät hiljaa paikoillaan tutkien jotain lelua tms. Ei, kun joka paikassa piti vähintään liikkua koko ajan ja mieluusti tutkia kaikkea ja jos ei onnistu niin HUUTAA.

Liikuin mihinkään kauemmas kotoa vain ilman vauvaa tai jos vauvan lisäksi mukana oli toinen aikuinen jonka kanssa saattoi vuorotella viihdytystä. Vain sillä tavalla sai oikeasti jotain aikaiseksi tai juteltua niiden kanssa joita halusi tavata.

Siis ihan sama juttu mulla, tosin mun vauva nukkuu 20 min - 2h, ei koskaan pidempään. Joskus iltapäiväpäikkäreiden aikaan saan käytyä ruokakaupassa hyvällä tuurilla kokonaan ilman huutoa, mutta muuten vauva herää välittömästi kun kaupan ovesta astuu sisään ja huutaa jollei ole koko ajan liikkeessä ja kaikkea kivaa katseltavaa.

Ei todellakaan ole rentouttavaa lähteä vauvan kanssa. Siispä olen kotona. Ja kylässä vauva viihtyy paremmin, mutta matkat kyläilemään ja takaisin on tuskaa kun vauva huutaa bussissa.

En vain tykkää olla neljän seinänä sisällä, tulisin varmaan mökkihöperöksi.



Kummankin lapsen (1v ja 5v.) ollaan aina kuljettu ja menty joka paikkaan. En ole koskaan kuitenkaan herättänyt tarkoituksella päikkäreiltä, ellei ole jotain tärkeää menoa esim. neuvola. Niin kauhea hinkun minulla ei ulos ole.

En jaksa kököttää neljän seinän sisällä kovin pitkiä aikoja masentumatta...



Kolmannen saatuani se tosin vähän hiipui. Ei ollut ihan niin helppoa singota vaan johonkin koko lauman kanssa.

kiinnostanut. Ulkomailla/lapissa taas reissattiin vauvojen kanssa siitä lähtien kun olivat 5kk, ei mitään ongelmaa.