70-luvun alun perheiden lapset varmaan kaikki

Isä kuljetti -76 mopolla päiväkotiin, eikä tietenkään kypärää kummallaakaan, kun ei laki sellaista vaatinut.

-

- pyöräilykypärää en koskaan käyttäny, vanhemmat tuskin edes tiesi sellaisen olemassaolosta

Suurin osa 60-ja 70-luvun lapsukaisista eli täysin turvallista elämää ilman alkoholistivanhempia. Opittiin tekemään töitä, kannettiin vastuu lapsista ja arvosttettiin kotia ja isänmaata.

Olin 9 ja veli 7 kun äiti meni töihin olimme siis iltapäivät noin klo 18 asti kotona keskenämme. 13-vuotiaana matkustin yksin lentokoneella serkun luo keski-Eurooppaan. Nykyäänhän tuon ikäisellä pitää olla saattaja, josei muuten niin lentoyhtiön puolesta. Bussilla matkustin kaupunkiin Tiimariin yksin jo 7-vuotiaana taskussa bussirahat ja tiimarirahat. Harrastukseiin kuljin myös aina itse bussilla. 12-vuotiaasta lähtien hoidin pikkulapsia maksua vastaan. Uimahallissa kävimme kaverin kanssa kahdestaan 9-vuotiaina

olisi huostaanotettu ja kaikista ls-ilmoitus tehty!

Mitä vaan perheet nykyään tekee, kommentoi joku, et tekisin ls.ilmoituksen, jos tietäisin kuka olet"

Kyllä munkin vanhemmat kännäs silloin tällöin ja me kaikki penskat olimme keskenämme. Tupakoivatkin sisällä.

Ihan normaaleja lapsia meistä tuli :)

Ehkä olis tullu epänormaaleja, jos me oltain kasvettu sijaisperheessä???

Niitä jotka ovat syntyneet heti sodan jälkeen!

että oli se vielä 90-luvullakin ihan eri meininki.



Tähän vielä lisäisin, että meillä päin kaikki 3vuotta täyttäneet leikkivät keskenään pihalla. Äiti sitten huuteli ikkunasta, kun piti tulla kotiin syömään. Me sitte huutelimme äitiä ikkunaan kun piti saada johonkin lupa tai jos jotain sattui tai tarvittiin.

-Ensiksi, meilläkin vanhemmat joi alkoholia joka viikko. Minulla ei ollut koskaan lastenhoitajaa, vaan jos vanhemmat oli kutsuttu juhliin ne otti mut mukaan. Nukahdin johonkin sohvalle ja minut poimittiin sitten olalle kun taksi tuli hakemaan.

-Takapenkillä ei ollut turvavöitä. Polkupyörällä mua kuljetettiin tavaratelineellä ilman mitään turvaistuimia.

- Tulin koulusta tyhjään kotiin (ei sisaruksia).

- Matkustin yksin junalla ja lentokoneella jo reippaasti alle 12-vuotiaana.

-Sain monesti tukkapöllyä ja vanhemmat sai välillä sellaisia raivareita että kävivät enemmänkin käsiksi ja paiskoivat tavaroita ja haukkuivat sanallisesti.

- Meilläkin tarjottiin aspiriinia joka kipuun (eikä se edes auttanut).

- Minua ei viety lääkäriin kovin helposti. Käsi ehti olla kipeä pari viikkoa ennen kuin terveyskeskuksessa todettiin että se on murtunut. Tai kun kuumetta 40 astetta 4 päivää ei vanhemmille tullut mieleenkään viedä lääkäriin.

-Vanhemmat ei puuttuuneet mitenkään siihen pääsenkö koulussa sellaiselle luokalle, jossa mulla olis entuudestaan ollut kavereita. Koulua vaihdettiin aina asuinalueen vaihtuessa.



Minusta tuli ihan normaali.

3 kk:n ikäiselle sukulaislapselle, kun muu perhe oli heinätöissä eli siis tunteja kerrallaan. Syötin ja vaihdoin vaupat, paljon muuta sen ikäisen kanssa ei voinut tehdä. Vauvan nukkuessa piti kitkeä isoa kasvimaata tai pestä saunalla käsin vauvanpyykkiä. Lisäksi tiskasin monta kertaa päivässä yli kymmenen hengen tiskit. Onneksi sentään kylmää vettä tuli hanasta ja oli viemäri, lämmin vesi piti kuumentaa puuhellalla.



Tukena ja turvana oli kyllä mummo, mutta hän oli huonokuntoinen ja lähinnä nukkui huoneessaan päivät.



Pahinta minusta oli, että työstä ei saanut kiitosta. Kerran siivosin vielä koko alakerran ja jännittyneenä odotin, miten tätini ilahtuu. Tuli kotiin, huomasi, eikä sanonut mitään - paitsi äidilleni oli kiitellyt. Äiti välitti kiitokset minulle sitten, kun oli jo päälle kolmenkymmenen.



Ennen lapset olivat perheessä joku välttämätön paha, joita ei otettu huomioon. Meillä ei koskaan kysytty, mitä mieltä olimme jostain meitä lapsia koskevasta asiasta.

Totta on, että ajat muuttuvat. Itse olen syntynyt v. 1967, ja lapsuudessani oli aivan tavallista, että lapsia hoiti työpäivän ajan joku alaikäinen lastenlikka tai (kuten omassa tapauksessani) joku kaiket päivät nukkuva mummo. Olin siis suurimman osan lapsuudestani omillani, nykyarvion mukaan heitteillä.



Mutta se ei poista sitä, että vaikka selvisin siitä ihme kyllä hengissä ja terveenä ja tasapainoisena, se ei silti ole mikään HYVÄ asia.



Joten nykyään, kun päivähoito on subjektiivinen oikeus ja kouluissa on vähintään ekaluokkalaisille tarjolla iltapäivähoito, on typerää vedota johonkin menneeseen aikaan ja jättää lapset pärjäilemään yksin.



Sisällä tupakointi tai vanhempien satunnainen alkon juominen eivät muuten edelleenkään ole syy huostaanottoon. Tolkuttomassa humalatilassa/sammuneena makaaminen ja pienten lasten hoidon laiminlyönti sen sijaan ovat, ja minusta aivan hyvästä syystä.