Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten kiusaaminen vaikutti sinuun?
27.09.2011 |
Itse olen kokenut koulukiusaus helvetin, joka alkoi jo eskarissa ja jatkui koko peruskoulun ajan.
Ala-asteella kiusaamiseen puututtiin ja siitähän kiusaajat saivat tulta alleen. Pieni kyläkoulu, oppilaita yhteensä max 36.. Paras kaveri mulla oli, onneksi.
Yläasteella kiusaaminen muuttui myös fyysiseksi, heiteltiin lumipalloja päin näköä jne. Pöllittiin bussiliput, piilotettiin reppuja jne.
En uskaltanut kertoa tuosta kellekkään, koska pelkäsin, että kiusaaminen ihan oikeasti pahenee tuosta vielä.
Kyllähän pari opettajaa luultavasti tiesivät asian (tein mm. kaikki ryhmätyöt yksin) ja esim. ruotsin maikka kuuli, kuinka koko luokka haukkui mua (kävi monistamassa jotain tms.), mutta ei tehnyt elettäkään, että olisi puuttunut asiaan! Mulla meni tuolloin luotto aikuisiin.
Mä olin lapsena pullea ja yläasteella läski (painoin pahimmillani 90 kiloa!), söin ns. suruuni. Ja mulla oli R-vika.
Meillä oli luokassa pariton määrä oppilaita, poikia oli parillinen määrä, tyttöjä ei eli mä olin se ylimääräinen.
Nyt olen 29v ja mm. en luota ihmisiin ja lasken ainoastaan lähimmät kaverit lähelle. Ja esim. naisiin en voi luottaa vieläkään. Kaikki yksin esiintymiset on tuskaa, mä rupean änkyttämään, sammaltamaan ja R-vika pahenee.
Kommentit (11)
Ja ystäviä mulla ei ole vieläkään,en vain osaa olla.
En kestä ollenkaan sellaista vitsailua jossa jonkun puhetta matkitaan "muka hassusti" tai jollain toisella äänellä tjn,koska se oli pisin mun kiusaamismuoto,kesti koko alaasteen,aivan sama mitä sanoin niin sitä matkittiin ärsyttästi.
Nyt aikuisena oon tajunnut et osa syy oli se,että mulla on käheä ja matala ääni,mutta eipäs sekään sais kiusaamista aiheuttaa plus se oli vain yks kiusaamisen aihe.
Toinen mikä mulla on jäänyt on se,että pelkään jatkuvasti haisevani pahalta. Koska ala-asteella huudeltiin jatkuvasti,että haisen pahalta. Todellisuudessa olin extrasiististä perheestä,kylvin ja pesin aamuin illoin jne joten en todellakaan ole haissut,vaatteetkin meni pyykkikoneeseen joka ilta ja aina oli puhtaat,mutta kauhea trauma tästäkin on jäänyt... Pesen myös omien lasteni vaatteet extratarkkaan ja haistelen hiukset yms
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen epäluuloinen outoja ihmisiä kohtaan. En oikein uskalla ajatellakaan uusiin paikkoihin menemistä, kun en tiedä keitä siellä on. Päästän harvat ihmiset lähelleni, minullaon vähän ystäviä. Huono itsetunto. Jonkinlainen masennus. Jännitän paljon eri asioita. Nuorisoporukat ovat vieläkin inhottavia, johtuen siitä, että kiusaamiseni tapahtui yläasteella ja kiusaajat olivat ylimielistä kovisporukkaa. Huoh. Elämäni olisi paljon parempaa, jos tuon kokemuksen saisi jotenkin pyyhittyä pois.
vaikuttaa vähän kaikkeen.
Kuuden vuoden kiusaaminen tuhosi itsetuntoni ja sillä oli vaikutuksia mm. miellyttämisen halu (kun olen sellainen ja teen tuolla tavoin, minusta pidetään).
En myöskään luota oikeastaan kehenkään. Nykyisin viihdyn yksi, ystäviä ei laisinkaan ja kavereitakin vain muutama.
Kiusaaminen ja eristäminen kesti n.8 vuotta.
En ole phunut asiasta edes miehlleni. Opettajat huomasivat siitä olen varma, mutteivät puuttuneeet.
Nyt:
Ei ole ystäviä, punastun jos joku puhuu minulle, jos minulla on asiaa jollekin ilmaisen itseäni niin epäselvästi ettei minua aina ymmärretä.
Pelkään aivan suunnattomasti,että lapsiani aletaan kiusata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen kamalan arka ja epäluuloinen, en päästä ihmisiä tarpeeksi lähelle, jännitän ja ahdistun uudesta, en luota ihmisiin. Minulla on muutama hyvä ystävä, jotka tietävät taustani. Koulunkäynti oli yhtä helvettiä koko peruskoulun, onneksi oli ystäviäkin.
Onneksi vain niin vähän aikaa.
Vaikutti siten, että opin hankkimaan ystäviä muualta kuin koulusta. Opin myös olemaan piittaamatta erityisen paljon muiden mielipiteistä. Ajattelin pitkään, että olen muita huonompi ja ruma. Mieheni on paikkaillut kiusaajien moukaroimaa sieluani kiitettävästi. Olen itse opettaja ja puutun kiusaamiseen tiukasti ja teemme säännöllisesti oppilaiden kanssa juttuja jotka ehkäisevät kiusaamisen syntymistä ja parantavat luokkahenkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka minua kiusattiin lähinnä ammattioppilaitoksessa vuoden ajan. Äitini ei antanut lopettaa kesken, vann kysyi vain, että mitä olin tehnyt kun minua kiusattiin. Mutta sitä ennenkin muutaman vuoden ajan "kaverini" nälvi minua aika usein.
Minua haukuttiin rumaksi ja inhottavaksi, enkä vieläkään oikein usko, kun mieheni ja jopa jotkut muut miehet ovat sanoneet että olen kaunis. Ajattelen aina, että onpa kiltisti sanottu,kun yrittää imarrella mielikseni.
Olen myös epäluuloinen vieraita ihmisiä kohtaan, enkä oikein tutustu kehenkään. Minä myös pelkään haisevani pahalle, koska ala-asteella kerran yksi poika sanoi että haisen.
Taidan olla yliherkkä, kun näin pienillä kiusaamisilla olen saanut näinkin suuret arvet sieluuni... =) Mutta aivan todella ne vaikuttavat vieläkin, vaikka olen jo 35v.
Pelkään aivan suunnattomasti,että lapsiani aletaan kiusata.
vaikka kestihän sitä jossain muodossa kolmisen vuotta. Mutta ei todellakaan näissä mittakaavoissa. Merkittävimmin se näkyy siinä, että pelkään että lapsiani aletaan kiusata. Ovat vielä pienikokoisia ja hinteliä, eivät kykenisi edes turpiin vetämään (en minä haluaisikaan sitä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se vaikuttanut vaikka mihin, mutta en ole halunnut antaa sille tai muille huonoille vaikutuksille periksi. Siksi olenkin käynyt pitkään terapiassa. En halua että toiset ihmiset tekevät minusta jonkun, joka en oikeasti ole.
Alue: Aihe vapaa
Pahin seuraus on varmaan katkeruus kiusaajiani kohtaan. Eivätkä hyväätarkoittavat ohjeet unohtaa menneet ole helpottaneet yhtään hiukkaa. Se voi olla osin omastakin tahdosta kiinni, mutta kaikkea muuta kuin helppoa.
Lisäksi minua ärsyttää edelleen se, jos joku nauraa selkäni takana. Ja varmaankin osin kiusaamisesta johtuen minua on viisaampi arvostella asiallisesti kuin huonon huumorin varjolla.
En vieläkään erityisesti halua ikäisteni miesten kaveriporukoihin ja suhtaudun etenkin vähemmänkoulutettuihin miehiin melko nurjasti. Tämä johtunee siitä, että kouluaikana minua kiusasivat nimenomaan keskinkertaisesti tai välttävästi menestyvät oppilaat.
Arvelisin, että lisäksi on koko joukko pienempiä asioita, joiden vaikutus yksittäin on vähäinen, mutta yhdessä kuitenkin jonkinlainen. Kuitenkin kiusaamisen seuraukset ovat osa sitä elämän kuraa, jota itse kunkin harteilla on. Vaan vaikeapa minun olisi tuntea myötätuntoa kiusaajieni murheita kohtaan.