Eikö ainut lapsi voi IHAN OIKEASTI olla onnellinen?

http://scholar.google.fi/scholar?hl=fi&q=%22only+child%22+selfish&btnG=…

Olisi mielenkiintoista lukea.

joiden mukaan anioat lapset ovat yhtä itsekkäitä kuin sisarukselliset. tietty yksilöllistä vaihtelua löytyy kummastakin ryhmästä.

Omasas tuttavapiirissä itsekkäin paskiainen on 5-lapsisesta perheestä.

mutta ainoa lapsi, niinkuin mun mies, on sitten aika itsekäs, ei opi jakamaan, on omaan napaansa tuijottaja, ei osaa nähdä muiden tarpeita, vain omansa, kun kerran on aina ollut vain ja ainostaan se ainoa eka lapsi. Ei ole tarvinnut olla koskaan se kakkonen.

(Vauva/Meidän Perhe/KaksPlus), jossa kerrottiin, että ainoa lapsi voi kasvaa ihan yhtä sosiaaliseksi ja epäitsekkääksi.

parhaan ystäväni isoveli kiusasi tätä aina pienenä, eivätkä koskaan ole tulleet toimeen, yhtensä syynä se että ovat ihan erilaisia prsoonia. Lisätään soppaan vielä se että tämä veli on ratkennut ryyppäämään kun vaimo lähti (koska mies petti) ja vaatii siskoltaan rahaa, häiriköi puhelimella ja tulee välillä mesoamaan oven taake.

Kyllä sisarukset AINA ovat rikkaus...

onhan se sisarus aina rikkaus, muttei välttämättömyys

Kyllä. Siinäkin vaiheessa kun isoveli tulee ja hakkaa pienimmän siskon (minun) ensimmäisen poikaystävän kahdeksannella luokalla ja sen jälkeen vielä sen pikkusiskonsakin. Haukkuu sen jälkeen aina kun näkee huoraksi. Ja mitäkö tein sen pojan kanssa? Tanssin hitaita.

Sekin oli rikkautta kun isosiskoni tuli ja tutki tavarani, luki päiväkirjani ja sen jälkeen kertoi kaikille mitä olin päiväkirjaani kirjoittanut.

Nämä nyt olivat pienimpiä asioita mitä he minulle tekivät.

Kun sitten 17-vuotiaana otin yliannostuksen unilääkkeitä ja viinaa, he löysivät minut, niin ensimäinen asia oli se, että he ottivat minusta kuvia kun olin lattialla oksennuksessa. Sen jälkeen soittivat ambulanssin ja ennenkuin olin edes ambulanssin kyydissä, he olivat lähettäneet ne kuvat nettiin..

Sisarukset ovat joo, aina rikkaus...

(olisin pärjännyt ilmankin)

(Vauva/Meidän Perhe/KaksPlus), jossa kerrottiin, että ainoa lapsi voi kasvaa ihan yhtä sosiaaliseksi ja epäitsekkääksi.

Mun tuntemani itsekkäät tulevat isosta sisarustaperheestä. Joutuneet taistelemaan kynsin hampain huomiosta.

Voisi kysyä onko ihmisellä hyvä seksielämä jos panee vaan yhden kanssa.



Minulla on 4 sisarrusta ja paska lapsuus kaikilla oli, ei johtunut että meillä oli toisemme. :)



Minulla on 4 lasta ja uskallan väittää että lapsillani on kiva suhde toisiinsa ja lapsuus on hyvää heillä.



Jos ette tahdo enempää lapsia niin te olette tuollaisena perheenä onnellisia ja lapsi varmasti myös onnellinen. Itse olen mieheni kanssa tahtonut monta lasta ja vaikka yksikin lapsi on lahja niin ollaan onnellinen perhe näin.

Anneli Auerin lapsilla ei ehkä ollut onnellista kotonaan, ei he voi päättää mitä heidän vanhemmat puuhaa ja kaikki voi lapsia hankkia vaikka olisi miten julmia tai miten pinttyneitä rikollisia.



Kyllä se onnellinen lapsuus on kiinni muusta kuin lapsilukumäärästä. Minulle on ihan sama montako lasta hankitte ei se tee yhden perheestä onnellisempaa kuin toisen perheestä miten monta henkilöä on. Miten onnellisuutta edes mitataan?

Tunnenkin sellaisia. Tunnen myös ainakin yhden, joka on onnellinen ja kaikin puolin elämässä menestynyt (on siis nyt aikuinen), mutta sanoo että olisi ollut kiva jos olisi ollut sisarus - samoin kuin minustakin olisi ollut kiva jos olisi ollut sisko, kun oli vain veli. Elämä on. Kaikki ei ole täydellistä, muttei se silti tarkoita että kaikki on perseestä.



Musta olisi myös ihanaa jos olisin syntynyt lämpimämpään maahan, mutta se ei tarkoita ettenkö voisi olla yhtä onnellinen tai onnellisempi, kun synnyin näihin olosuhteisiin joihin synnyin.

Tunnenkin sellaisia. Tunnen myös ainakin yhden, joka on onnellinen ja kaikin puolin elämässä menestynyt (on siis nyt aikuinen), mutta sanoo että olisi ollut kiva jos olisi ollut sisarus - samoin kuin minustakin olisi ollut kiva jos olisi ollut sisko, kun oli vain veli. Elämä on. Kaikki ei ole täydellistä, muttei se silti tarkoita että kaikki on perseestä.

Musta olisi myös ihanaa jos olisin syntynyt lämpimämpään maahan, mutta se ei tarkoita ettenkö voisi olla yhtä onnellinen tai onnellisempi, kun synnyin näihin olosuhteisiin joihin synnyin.

ilman sisarusta.

Itsekin olen ainut lapsi, eikä se ole mikään ongelma ollut. 70-luvun alussa oli paljon ainoita lapsia. Nykyään kaikkea jaksetaan ihmetellä, hoh hoijaa...



Ei toista lasta kannata tehdä vain siksi, että ensimmäisellä olisi seuraa.

onnellinen ja tasapainoinen ilman isäänsäkin:)

Meillä muuten kävi kylässä usein sellaisia kavereitani joilla oli sisaruksia, heistä oli tosi kivaa kun meillä sai leikkiä ja jutella rauhassa.

Minulla oli kolme hyvää kaveria. Kahdella oli isoveli, yhdellä kaksi isoveljeä ja aina meillä, kun sai olla rauhassa tyttöjen kesken :)

Mutta siis olen ainoa lapsi ja sanoisin, että olen onnellinen. Ne hetket elämässä, jolloin en ole ollut onnellinen, ovat johtuneet ihan muista asioista kuin siitä, ettei ole sisaruksia.

Meidän naapurinpoika tuli aina meille, kun oli kuusi lapsisen perheen vanhin. Ja tasan vain siksi, että meillä sai olla rauhassa, tuskin muuten kuusi vuotta nuoremman seura jaksaisi kiinnostaa.



Oma lapseni ei tykkää mennä muiden luo, kuin harvoin. No meille saa kyllä tulla, vaikka omasta rauhasta nautitaankin sitten vieraiden lähdettyä.

niin kohta Kiinassa elää pelkästään onnettomia ihmisiä :D