Vinkkinä anoppi-ongelmaisille:

Meillä asiat hoituvat siten, että kukin hoitaa omat vanhempansa itse siis mahdollisissa riitatilanteissa. Näin ollen ei tule huono miniä tai huono vävy-astelmia.



Vuosien varrella ollut muutama riitatilanne anoppini kanssa: hän mm. yrittäny määrätä kotimme sisustuksesta (ois pitäny hävittää omat huonekalut ja täyttää koti perintökaluilla (ei antiikkia ees), koska ne ei heille mahdu, muttei saa heittää poiskaan). Mies on sitten ottanu asian puheeksi vanhempiensa kanssa ja ilmoittanut, että meidän koti tai meidän elämä - älkää puuttuko (ensin nätisti, tarvittaessa toisen kerran topakammin). Se myös tehoaa paremmin kun se rajoite tulee omalta lapselta eikä siltä "ilkeältä puolisolta".



Itse toiminut omien vanhempieni kanssa samoin. Tosin jostain syystä kiistoja ollut vähemmän. Äitini muistaa oman "hirviö"anoppinsa varmaan, joten siitä viisastuneena on osannu antaa tilaa elää ja kunnioittaa meidän omaa kotia.



Tämä on kantanu hedelmää siten, että nyt 10v jälkeen en ole bestis anoppini kanssa, mutta arvostan häntä ja olen hänen kanssaan hyvissä väleissä ja otan mielelläni kyläänkin :)



ps. En muuten olisi ottanut mammanpoikaukkoa koskaan, joka täysi-ikäisenä vauvana pomppisi äitinsä pillin mukaan kaikessa eikä uskalla olla äitinsä kanssa eri mieltä, ettei mammakulta pahastu :D