En tajua, kuinka kaveri kehtasi pröystäillä mulle synnytyksellään.

Mitenkäs sen olis pitäny asia ilmaista loukkaamatta sua?

sanoa, että miten meni. Sulla on kuitenkin joskus ollut tuo oikeus, kun kaveri siitä on tietoinen?

että hän pääsi helpolla ja kunnioittaa sun jaksamista kun selviydyit rankasta synnytyksesta?



toiset nimittäin tuntuvat olevan niin kovia kun ovat selviytyneet synnytyksestä...

Viittaat varmaan siihen aloitukseen, jossa kaverit kehuskelivat helpoilla vauvoillaan.

luuli, että olet jo toipunut järkytyksestä ja ymmärrät että on myön muunlaisia synnytyksiä kuin sinun oma. Ilmeisesti kuiten lopulta kaikki hyvin? sinä olet näköjään hengissa ja lapsikin voi hyvin.

sun mielestä epäonnistunut. Ei se mun mielestä saa olla este sille, etteikö sun kaverilla ole oikeutta jakaa omaa synnytyskokemustaan ystäviensä kanssa... Mee jonnekin juttelemaan omasta synnytyksestä, että pääset siitä yli ja osaat jonain päivänä olla onnellinen muiden puolesta, etkä huku omaan katkeruuteen.

Oikeasti, kaverisi on varmaan ollut pahoillaan ja myötätuntoinen silloin, kun olet asiasta kertonut, mutta... no, siitä on puoli vuotta. Kai sulle on tapahtunut jotain kivaakin sen jälkeen?

Tulet kuulemaan toisten (helpoista) synnytyksistä jatkossakin. Tuskin kukaan niitä vittuillakseen kertoo.

synnytystarinansa toisille ja toisen on pakko se selvitys kuunnella? Mua ei ainakaan yleisesti ottaen YHTÄÄN kiinnosta toisten synnytykset, enkä takuulla rasita muita synnytyskertomuksillani. Mikä teissä oikein on vikana, kun luulette että se on pakko aina jakaa. Tiedonmurunen teille imbesillit: EI OLE PAKKO.

pröystäilevä ja hehkutteleva. Hän ei siunaillut minun vaikeaa kokemustani, hän ei kertonut asiasta hienotunteisesti, vaan hehkutti. Pahinta kaikesta on, että hän sanoi: "Mä kyllä tiesin jo etukäteen, että mun synnytys tulee onnistumaan".



Kaikille haluaisin muistuttaa, että älkää sanoko noin ihmiselle, jolle synnytys oli kipeä kokemus ja arka asia. Se nyt vaan kuuluu hienotunteisuuteen. Asiasta voi hehkuttaa, niille vaikka, joille synnytys oli vähemmän traumaattinen, mun puolesta.



ap

aivan raivona kaikille ystävilleni jotka ovat saaneet terveen lapsen ja kertovat hänen edistysaskelistaan.



Voisivat nyt hei vähän miettiä miltä musta tuntuu, mä kun sain sairaan lapsen, joka ei välttämättä opi koskaan edes kävelemään!!!!!!11!

On mukavia asioita tapahtunut sen jälkeenkin. Mikään näistä ei estä sitä, että synnytyksestä jäi trauma.



Ehkä vuosien päästä aika kultaa muistot ja asia on helpompi käsitellä, mutta ei vielä.



ap

Toivon, ettei sulla ole lapsia, koska olet noin tyhmä.

Mä en myöskään kestä ihmsiä, jotka retostelevat oman asiansa helppoudella, kun kertoo omista vaikeuksistaan.



Esimerkiksi kehuskelee miten helposti heidän vauvansa ovat saaneet alkunsa kun kertoo lapsettomuushoidoistaanm, helposti saaduista työpaikoista työttömälle.



Jotkut kutsuvat sitä, että osaa sovittaa asiansa hienotunteisuudeksi tai empatiaksi tai kohteliaiksuudeksi. Eipä paljon yllätä, että av:lla omakehu ja muiden loukkaaminen ajatelemattomuudellaan tai tahallisesti on hyve.

mutta oletko käynyt pelkopolilla käsittelemässä synnytystäsi? Ei ole hyvä selvittää traumaa yksin omassa päässä. Eikä edes miehen kanssa. Hakisit apua. Ihan sinun omaksi hyväksi. Et välttämättä selviä siitä edes vuosien päästä, jos et saa asiaa käsitellä kunnolla.



Vaikka mulla on ollu helpot synnytykset niin en ehkä minäkään kovin proystäilevää viittis kuunnella. Tiedän ihmisiä joille se on ollu helppoa eikä kivun lievytystä edes ole tarvinnu, mutta he ohittavat sen olankohautuksella sanomalla, että heille se vaan on helppoa mutta ovat kyllä silti empaattisia niille joille ei ole.

Mä en myöskään kestä ihmsiä, jotka retostelevat oman asiansa helppoudella, kun kertoo omista vaikeuksistaan. Esimerkiksi kehuskelee miten helposti heidän vauvansa ovat saaneet alkunsa kun kertoo lapsettomuushoidoistaanm, helposti saaduista työpaikoista työttömälle. Jotkut kutsuvat sitä, että osaa sovittaa asiansa hienotunteisuudeksi tai empatiaksi tai kohteliaiksuudeksi. Eipä paljon yllätä, että av:lla omakehu ja muiden loukkaaminen ajatelemattomuudellaan tai tahallisesti on hyve.

Minä taas en kestä niitä ihmisiä, joilla kaikki (!) on aina vaikeampaa ja raskaampaa ja pahempaa kuin muilla.

Mä en myöskään kestä ihmsiä, jotka retostelevat oman asiansa helppoudella, kun kertoo omista vaikeuksistaan. Esimerkiksi kehuskelee miten helposti heidän vauvansa ovat saaneet alkunsa kun kertoo lapsettomuushoidoistaanm, helposti saaduista työpaikoista työttömälle. Jotkut kutsuvat sitä, että osaa sovittaa asiansa hienotunteisuudeksi tai empatiaksi tai kohteliaiksuudeksi. Eipä paljon yllätä, että av:lla omakehu ja muiden loukkaaminen ajatelemattomuudellaan tai tahallisesti on hyve.

Minä taas en kestä niitä ihmisiä, joilla kaikki (!) on aina vaikeampaa ja raskaampaa ja pahempaa kuin muilla.

Vaan siitä, että jos jollain on vaikeuksia tietyllä elämänalueella, niin on täysin turhaa kehua kuinka helposti sama homma on itseltä käynyt.

Toivottavasti en ole nyt ainoa tän viestisi lukija, joka ymmärtää mistä on kyse. Joillakin ihmisillä ei ole tilannetajua siinä, miten tällaisen iloasian kertoo ja kenelle. Ei se tyhmyyttä ole, eikä toivottavasti ivaakaan vaan toivottavasti vain puhdasta ajattelemattomuutta. Ilmeisesti hän ei ole sydänystäväsi, älä ainakaan tuhlaa energiaasi moiseen tyyppiin. Anna mennä moisten "keulimisten" ohi korviesi. Jostain syystä joillekin on tärkeää päästä pätemään, oli kyse sitten synnytyksestä tai armeijasta ;) Todellisuus on voinut olla aivan toista. Kukaanhan ei meistä tiedä, mitä siellä synnytyssalissa oikeasti tapahtui hänen kohdallaan. Sä voit taputtaa itseäsi olkapäällesi ja todeta olevasi sankari kun selvisit koettelemuksesta, elävänä. Ja tää saa toivottavasti meidät kaikki vähän miettimään, mitä on on empatia, sosiaalinen tilannetaju ja tunneäly.

En kiellä sitä, etteikö olisi mahdollista sekin näkökulma että hän asetteli vain sanansa hassusti ja tarkoitti oikeasti, että miten helpolla hän pääsi sinuun verrattuna. Jokuhan tuossa aiemmin otti tuonkin pointin esiin. Jos tuo juttu jäi sua vaivaamaan, niin mitä häviäisit siinä että ottaisit asian uudelleen puheeksi tämän kaverisi kanssa? Kertoisit, että se jäi vaivaamaan mieltäsi ja haluaisit selittää ettet pystynyt jakamaan hänen iloaan? Se jota voi alkaa hävettämään, on hän. Tai jos se oli väärinkäsitys, niin teillä on molemmilla paremmat fiilikset kun asia selvisi. Voin kuvitella, että pienetkin asiat voi jäädä hampaan koloon ja ajan myötä niillä ei ole ainakaan taipumusta itsestään selvitä. Tsemppiä!

Kyllä tajusin. Tarkoitin vain, että mua enemmänkin ärsyttää ne ihmiset (enkä tarkoita ap:tä!), jotka aina vaahtoavat, kuinka heillä aina kaikki on huonommin kuin muilla. Jos sua siis ärsyttää ne, jotka kehuvat elämänsä helppoudella, niin mua ärsyttää se toinen ihmistyyppi. Ihan sama, mitä heille omasta elämästään kertoo, voi olla varma, että heille on käynyt sata kertaa huonommin.

traumaa ei kannata jättää setvimättä, ihan turha luulla, että aika kultaa muistot, vai käydä päinvastoin, silloin jokainen onnistunut synnytys on sinulta pois.

PASKAT sanon minä!