Olen "vain" 173cm pitkä, mutta joka paikassa tuntuu

Sama juttu! Olen siis aina pisin, ollut aina ala-asteelta lähtien. Korkokenkiä en edes viitsi käyttää kavereiden kanssa kun tunnen itseni ihan amatsooniksi.

Mulla on tosin monta kaveria, jotka ovat vähintään mun mittaisia, joku jopa pitempikin. On toki joku huomattavasti lyhyempikin kaveri, mutta en mä silti mitään traumoja koe. Käytän korkokenkiä vain lähtiessäni iltaa istumaan ja silloin laitan korkkarit riippumatta siitä kenen kanssa lähden ulos. Ei haittaa vaikka olisin ystävääni huomattavasti pitempi.



Mieheni on mua 15cm pitempi eli hänenkin kanssaan voin huoletta käyttää korkkareita.



Myös lapseni ovat pitkiä ja nyt kun alkaa teini-ikä tulla, niin koitan kehua lasteni pituutta, etteivät saisi mitään pituustraumoja. Tosin meillä kun kaikki ollaan pitkiä, niin tuskin se pituus lapsillekaan mikään ongelma on. Esikoistytät usein nauraakin, että hän näkee kaikkien luokkakavereidensa pään yli. Ei tunnu olevan traumoja :)

moni kaveri samoissa mitoissa (175 cm) ja moni siitä ylikin.



Mieheni on 192 cm joten ei ongelmia korkokenkien tms. kanssa.

ja niin samat fiilikset ku ap:llä!

ja muutama on jopa yli 180cm. Mies on 10cm pidempi. Joten en tunne itseäni hujopiksi!

ja tunnen itseni pitkäksi :)

olen 178 ja tunnen itseni melko pitkäksi mutta kaverit samanpituisia suunnilleen. yleensä miehet on jokapaikassa pidempiä mut ei haittaa vaikka joku ois lyhyempi, lapset myös pitkiä, 3 v 115 cm ja 8 v 145 cm.

Pari kertaa olen ollut tilanteessa, jossa minä koin itseni pitkäksi!!! Muut seurueesta ovat silloin olleet todella lyhyitä ;)



Olen jo niin tottunut olemaan lyhin, että en sitä edes ajattele.