Mitä tehdä, jos epäilee nuoren käyttävän huumeita?
Siis ei oman lapsensa vaan jonkun hyvänpäiväntutun yläasteikäisen lapsen?
Pitääkö tilanteeseen puuttua jotenkin, jos varsinaisia todisteita ei ole, etkä itsekään ole tilnateesta varma?
Kommentit (12)
haluaisin kyllä itse kuulla, jos lapseni olisi hunningolla. Eli kyllä kotiinkin viestiä. Ymmärrän, että epäily on epäily mutta sen voi sitten selvittää.
haluaisin kyllä itse kuulla, jos lapseni olisi hunningolla. Eli kyllä kotiinkin viestiä. Ymmärrän, että epäily on epäily mutta sen voi sitten selvittää.
mutta monesti viestintuoja ammutaan, siksi ehkä parempi, että ei itse lähde kertomaan arvailujaan.
Haluaisn auttaa, mutta omalla nimellä tuskin uskallan asiaan puuttua. Nimettömänä nurkan takaa huutelu tuntuu liian raukkamaiselta.
Olisi todella ikävää aihuettaa vahinkoa, mikäli epäilykset eivät olisikaan totta...
AP
ja perustele hyvin miksi näin epäilet. Ja jos vanhemmat eivät syyllistä sinua vainoharhaisuudesta anna neuvoksi viedä seulontaan tämän jälkeen keskustelemaan jonkun ammatti-ihmisen kanssa.
ja pyydä että jututtuvat lasta. Monesti jo poliisien kanssa tekemisiin joutuminen saattaa lopettaa kaikki toilailut. Tämä tietysti edellyttää että lapsi on kasvatettu.
Toki ilmoitusvelvollisuus menee sen ohitse. Mutta jos on perätön epäily, ei saa sitä mihinkään kertoa.
Samalla aiheutat omalle lapsellesi "vasikan" maineen.
Loppupeleissä huumeiden käyttö on oma päätös ja vaikka nuori joutuisikin vieroitukseen/otettaisiin huostaan, ilman nuoren halua lopettaa ei valitettavasti pysty tekemään mitään.
Joten sinänsä antaisin asian olla ja tiedustelisin omalta lapselta suhtautumista tähän poikaan ja keskustelua aiheesta. Jos olet kasvattanut lapsesi, pystytte tästä puhumaan.
En suosittele että suoraan kiellät lastesi olemaan yhteydessä tähän potentiaaliseen huumeiden käyttäjään, se ei tule toimimaan. Keskustelun kautta voisitte jutella siitä mitä mieltä lapsesi on huumeiden käytöstä, älä säikähdä jos hän sanoo että pilvi on ok, se on aika yleistä näiden nykynuorten keskuudessa. Kun osoitat itse "avoimuutta" (=et suoraan tuomitse) saat paremman yhteyden lapseesi.
Mitään tämä ei kyllä tälle jo aloittaneelle huumeidenkäyttäjälle tee, mutta ehkä poikasi voi vaikuttaa hänenkin elämäänsä omilta osin.
Samalla aiheutat omalle lapsellesi "vasikan" maineen. Loppupeleissä huumeiden käyttö on oma päätös ja vaikka nuori joutuisikin vieroitukseen/otettaisiin huostaan, ilman nuoren halua lopettaa ei valitettavasti pysty tekemään mitään. Joten sinänsä antaisin asian olla ja tiedustelisin omalta lapselta suhtautumista tähän poikaan ja keskustelua aiheesta. Jos olet kasvattanut lapsesi, pystytte tästä puhumaan. En suosittele että suoraan kiellät lastesi olemaan yhteydessä tähän potentiaaliseen huumeiden käyttäjään, se ei tule toimimaan. Keskustelun kautta voisitte jutella siitä mitä mieltä lapsesi on huumeiden käytöstä, älä säikähdä jos hän sanoo että pilvi on ok, se on aika yleistä näiden nykynuorten keskuudessa. Kun osoitat itse "avoimuutta" (=et suoraan tuomitse) saat paremman yhteyden lapseesi. Mitään tämä ei kyllä tälle jo aloittaneelle huumeidenkäyttäjälle tee, mutta ehkä poikasi voi vaikuttaa hänenkin elämäänsä omilta osin.
Mutta silti myös asiaa. En ole puhunut pojasta enkä tytöstä, vain nuoresta. Enkä ole sanonut, että oma lapseni liittyisi asiaan mitenkään.
Niin tai näin, olen samaa mieltä siitä, että omien lasten kanssa pitää puhua asioista avoimesti. Meidän perheessä onneksi on ainakin vielä hyvät ja avoimet keskusteluvälit näissä asioissa.
Itsellä on tuttavapiirissä myös huumeille menetettyjä nuoria aikuisia. Heidän kohdallaan on jo myöhäistä tehdä mitään, kun oma tahto puuttuu. Siksi haluisinkin puuttua asiaan jotenkin heti, kun vanhempien tai jonkin instanssin väliintulo voisi asiaa vielä auttaa. Vuoden päästä voi olla jo auttamattomasti myöhäistä...
aloittaja
Voi minua. Taisin hieman ylitulkita. :D
Valitettavasti vikaan on menty siinä vaiheessa kun nuori on alkanut käyttämään huumeita. Realiteetti on se että iästä viis, huumeiden käyttö loppuu silloin kun sen käyttäjä haluaa lopettaa. Ja silloinkin se saattaa vaatia monta yritystä.
lopettamisen täytyy lähteä omasta halusta tullaan tien päähän tai vastaavaa.Olen se entinen narkki joka kirjoitti tuonne ylle.
Lopetin kun sain tarpeekseni,monta psykoosia takana ja mielisairaalassa käyntiä.Tulin järkiini ja muutin pois.
Mikä on saanut sinut epäilemään jos mitään varsinaisia todisteita ei ole?
Monesti omat vanhemmat ovat liian lähellä, ja koulussa opettajilla liian kiire, jotta huomaisivat.
Ota vaikka ensin yhteys kouluterveydenhoitajan. Tai sosiaalihuoltoon.